Jag är Zlatan Ibrahimovic / David Lagercrantz & Zlatan Ibrahimovic

Jag är Zlatan Ibrahimovic / David Lagercrantz & Zlatan Ibrahimovic

Bonnier Audio, 2011. 11 levyä.

Lukija: Jonas Malmsjö

Tässä onkin urheiluelokuun viimeinen kirja, näin sopivasti elokuun viimeisenä päivänä! Olen tämän kuukauden aikana kuunnellut ahkerasti äänikirjana David Lagercrantzin kirjoittamaa Zlatan Ibrahimovicistä kertomaa kirjaa ruotsiksi. Jag är Zlatan Ibrahimovic on kattava ja runsas katsaus jalkapallomiljonääri Ibrahimovicin elämään.

Zlatan syntyy maahanmuuttajaperheeseen ja viettää lapsuutensa ja nuoruutensa Rosengårdissa, malmölaisessa lähiössä. Zlatania kiusataan koulussa, hänen vanhempansa eroavat ja perheessä on muutenkin ongelmia aivan tarpeeksi. Zlatan on eksyksissä, kunnes löytää jalkapallon. Hän ostaa ensimmäiset nappulakenkänsä parilla kolikolla tavaratalosta ja potkii palloa kotitalonsa pihamaalla. Jag är Zlatan... kertoo, kuinka kiusatusta lähiöpojasta kasvaa yksi maailman tunnetuimmista jalkapalloilijoista. Kuinka Zlatan selviää vaikeuksista ja lopulta pääsee ulkomaille, Eurooppaan, pelamaan. Vaikka paikka hyvässä joukkueessa onkin varma, ei elämä kuitenkaan ole helppoa. Muutettuaan ensimmäisen kerran yksin ulkomaille Zlatan yllättyy paitsi yksinäisyydestä, myös treenitavoista ja muiden pelaajien persoonista.

Myöhemminkin, pelattuaan Euroopan huippujoukkueissa usean vuoden ajan, Zlatan ihmettelee muiden huippupelaajien käyttäytymistä. Saapuessaan pelaaman Barcelonaan hän ihmettelee, miksi Messi, Iniesta ja Xavi käyttäytyvät kuin normaalit ihmiset, eivätkä osoita millään tavalla olevansa maailman huippupelaajia. Zlatan itse ei ole nöyrä. Hän ajattelee olevansa Euroopan coolein jätkä, hän vaatii erikoiskohtelua ja jos asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla, joukkuekaverit, valmentajat ja muut taustahenkilöt saavat tuntea sen nahoissaan.

Jag är Zlatan... kuvailee tarkasti ja monipuolisesti jalkapallotähden elämää. Joukkeita ja pelikavereita on paljon, niin paljon että olen jo unohtanut puolet. Kirjassa kerrotaan myös Zlatanin "toisesta elämästä" rakastavana perheenisänä ja avomiehenä. Zlatanin ja hänen avovaimonsa Helenan suhdetta kuvaillaan sen alusta asti ja Helenalla onkin suuri rooli Zlatanin sopeutumisessa Eurooppaan. Ibrahimovicin elämää kuvaillaan lapsuudesta aina vuoteen 2011 saakka. Se antaa laajan ja rehellisen kuvan Ibrahimovicistä ja jalkapallotähden elämästä.

Minä olen aina pitänyt Zlatan Ibrahimoviciä ylpeänä ja itsekkäänä, epämukavana snobina. Hän ei totisesti anna itsestään toisnelaista kuvaa kirjan kautta, mutta toki kirjasta saa Zlatanin taustasta ja hänen uransa alkuvaiheista yksityiskohtaista tietoa. Uskon, että kaikki tuo on vaikuttanut Zlatanin olemukseen ja nyt ymmärrän hänen ärsyttävän olemuksensa ehkä hieman paremmin. Zlatan ei ole nöyrä, mutta jos hän lapsena ja nuorena olisi ollut nöyrä, hän ei ehkä olisi selvinnyt. Kirja on hieno ja tavattoman mielenkiintoinen elämäkerta, mutta samalla aika upea selviytymistarina. Zlatan on menestyksensä ansainnut.

Kirja toimi hyvin äänikirjana. Kirjoittajaksi on merkitty David Lagercrantz joka on kirjoittanut Zlatan Ibrahimovicin kertomuksen mukaan. Kuunnellessani tätä ajattelinkin jatkuvasti Zlatanin kertovan minulle omaa tarinaansa minä-muodossa. Jag är Zlatan... on monipuolinen kirja ja parasta tässä oli se rohkeus ja rehellisyys, jolla Zlatanin tarina kerrotaan. Minä sain Ibrahimovicistä hieman erilaisen kuvan, vaikka nöyrä ja Zlatan ei edelleenkään samaan lauseeseen sovikaan. Kirjan kuunneltuani minulle jäi kuitenkin herrasta tuttavallinen fiilis, hän päästi kirjansa kautta lukijan (kuuntelijan) itseään lähelle, avasi ovet elämäänsä ja näin jälkeenpäin tuntuu melkein siltä, kuin olisimme kavereita. Jään siis euraamaan Zlatanin elämänvaiheita lehtien sivuilta tämän jälkeen entistä kiinnostuneempana.

"Zlatan är Zlatan. Det finns bara en Zlatan."

★★★★★


Myös Unni on lukenut tämän.

Ultramarathon man / Dean Karnazes

Ultramarathon man / Dean Karnazes

Tarcher Penguin, 2006. 295 sivua.

Kannen suunnittelu: Lovedog Studio

Mistä minulle? Amazon.co.uk -ostos

Elokuun, ja urheiluteemakuukauden viimeisiä päiviä viedään. Tämä onkin teemakuukauden toiseksi viimeinen kirja, viimeisestä yritän ehtiä kirjoittaa huomenna. Minulla on muutenkin iso kasa blogiarvioita rästissä, ehdin kyllä lukea, mutta kiireet pitävät usein pois koneelta. No, hiljaa hyvä tulee ja ensi viikolla koittaakin paluu arkeen ja opiskelukaupunkiin.

Dean Karnazesin omaelämäkerrallinen kirja Ultramarathon man: Confessions of an all-night runner on, taas kerran, tavattoman mielenkiintoinen ja juoksuintoa kohottava kirja. Karnazes kertoo omasta juoksuharrastuksestaan, siitä, mikä sai hänet juoksemaan ultramaratoneja ja maailman rankimpia juoksukilpailuja. Karnazes kertoo päivän kohokohdastaan, kun hän illalla suukottaa lapsiaan näiden mennessä nukkumaan, vetää jalkaansa juoksukengät ja lähtee juoksemaan koko yöksi. Karnazes juoksee ja juoksee. Hän juoksee öiden lisäksi työpäivien lounastunnilla ja ajan riittäessä myös työpäivän jälkeen. Siinä sivussa hän ehtii kuitenkin huolehtia perheestään, käydä kaikissa poikansa jalkapallomatseissa ja viettää kahdenkeskistä aikaa vaimonsa kanssa. Hän käy kokopäivätöissä ja leikkaa kotipihan nurmikon. Nukkua ja syödäkin hän ehtii, vaikka välillä tuntuu siltä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit. Ihailtavaa ja motivoivaa!

Kirjassaan Karnazes kuvailee tarkasti ensimmäisen ultramaratonkilpailunsa. Se oli rankka vuoristojuoksu, kokonaispituudeltaan 161 km ja matka juostiin Sierra Nevadan vuoristossa, vuoria ylös ja alas. Kilpailua on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, ja Karnazesin asenne on ihailtavaa! Vaikka jalat ovat mössöä, varpaankynnet irtoilevat ja koko vartalo kramppaa jaksaa hän mielessään laskea leikkiä ja etsiä kärsimyksestään ilon aiheita. Kirjassa seurataan tarkemmin myös kaikkien aikojen ensimmäistä maratonia Etelänavalla sekä Karnazesin juoksemaa, lähes 200 kilometrin ultramaratonia. Jälkimmäinen matka oli oikeastaan viestijuoksu, jossa tarkoituksena oli juosta lyhyempiä pätkiä joukkueena ja jättää viestikapula seuraavalle juoksijalle. Karnazes juoksi matkan kuitenkin yksin, yhden miehen joukkueena, Team Deanina. Hän juoksi sairaan tyttölapsen, Libbyn hyväksi ja sai juoksullaan kerättyä hieman rahaa lopulta Libbyn hengen pelastanutta hoitoa varten.

Karnazesin kirja Ultramarathon man on juoksusta innostuneelle oikea kultakimpale. Kirja lisää motivaatiota ja juoksuintoa, se saa haaveilemaan pidemmistä juoksumatkoista, mutta ennen kaikkea se osoittaa, mihin ihmiskroppa ja -mieli kykenee. Ihailen Karnazesin asennetta, hän juoksee mahdottomia kilometrimääriä viikossa, syö todella tarkasti, ei syö vaaleaa sokeria laisinkaan -edes lastensa syntymäpäivillä - ja viettää viikonloput ja lomat perheensä kanssa asuntovaunussa ja juoksukilpailuissa. Vaikka hän onkin omien sanojensa mukaan syntynyt juoksemaan hän elää kuitenkin aivan tavallista perheenisän elämää, ja vaimo sekä lapset ovat etusijalla hänen elämässään.

Voisin kirjoittaa tästä kirjasta vaikka kuinka paljon, mutta suosittelen kaikkia vähänkin kiinnostuneita tarttumaan tähän ja lukemaan itse. Minä luin tämän englanniksi, ja teksti on helppo- ja nopealukuista. Ainut asia mikä englanninkielisessä kirjassa hieman häiritsi, oli juoksumatkojen pituudet. Ne kerrottiin tietenkin maileissa, joten jouduin googlettamaan vastaavat matkat kilometreinä jos halusin ne tietää. Kirja on myös suomennettu nimellä Ultramaratoonari: Kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun, joten suomeksikin tämän löytää ainakin nettikaupoista.

Hämmästyttävä, innostuttava ja motivoiva kirja!


★★★★★

Rouva S. / Sami Hilvo

Rouva S. / Sami Hilvo

Tammi, 2012. 284 sivua.

Kannen suunnittelu: Markko Taina

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Pidin hurjasti Sami Hilvon esikoisteoksesta Viinakortti, ja odotin innostuneena miehen toista romaania. Rouva S. ilmestyi loppukesästä ja minä tartuin uutuusromaaniin heti tuoreeltaan. Rouva S. on aihealueeltaan täysin erilainen kuin Viinakortti, joten yritin lukea kirjaa puolueettomasti vaikka upea esikoisromaani mieleen nousikin.

Salaperäisen Rouva S:n vieraaksi Tokioon saapuu Daniel, nuori mies joka etsii tuhat vuotta vanhaa käsikirjoitusta. Rouvan vanha koira saattaa Danielin perille rouvan talolle, ja tunnistaa vieraan miehen rouvan edesmenneeksi tyttäreksi. Kaori-tytär on jälleensyntynyt Danielina ja palannut äitinsä luokse. Danielin etsimän käsikirjoituksen kirjoittaja on nuori nainen jonka elämää tuhat vuotta sitten kirjassa myös seurataan. Nuorella Nenellä, joka myytiin hoviin Kunnianarvoisimman rakastajattareksi, oli harvinainen hajuaisti joka lopulta koitui hänen kohtalokseen.

Myös Rouva S kantaa salaisuutta. Hänen menneisyyteensä liittyy kammottavia tapahtumia, joiden keskipisteessä on miesnelikko jota rouva kutsuu Tupuksi, Hupuksi, Lupuksi ja Aku Ankaksi. Paikalliseen mafiaan kuuluvat miehet ovat aiheuttaneet rouvalle paljon kärsimystä, ja hän aikoo osoittaa miehille vahvuutensa ja kykynsä ja unohtaa pelon.

Rouva S. on mystisen salaperäinen tarina. Minulle jäi kirjan lukemisen jälkeen tunne, että osa tarinasta jäi vielä verhon taakse. Samalla huomasin kuitenkin pitäväni tuosta salaperäisyydestä, kuten myös kirjan erikoisista ja erilaisista henkilöistä. Rouva S. oli henkilönä todella mielenkiintoinen, vaikka hän kaikessa "kummallisuudessaan" jäikin hieman etäiseksi. Minulla kesti varsin kauan ennen kuin sain kirjan palasia kohdalleen ja ymmärsin henkilöitä ja tapahtumien kulkua tarkemmin. Yleensä tällaiset vaikeudet kirjoissa ärsyttävät minua, mutta Rouva S:n kohdalla päinvastoin ihastuin tähän vaikeuteen ja salaperäisyyteen.

Hilvo kirjoittaa hienosti ja on taitava kielenkäyttäjä. Tekstissä ei ole turhia kikkailuja ja pidän rytmikkäistä, lyhyistä lauseista joita teksti sisältää. Kirjan luvut on nimetty kertojan mukaan, kertojina vuorottelevat Daniel, Rouva S, Nene sekä Koichi, edesmenneen Kaorin poikaystävä. Kertojien vaihtuminen on minusta toimivaa ja pitää mielenkiintoa yllä kun muutaman luvun ajan saa odottaa, mitä esimerkiksi Rouva S. seuraavaksi keksii.

Kaiken kaikkiaan Rouva S. on salaperäisyydessään ja vaikeudessaankin hieno kirja. Se on todella erilainen kuin Hilvon esikoinen Viinakortti, joka minusta osoittaa kirjailijan monipuolisen taituruuden. Tämä kirja kestää aivan varmasti useita lukukertoja, ja uskon, että se antaa minulle lukijana vielä enemmän toisella lukukerralla.

★★★★-

I ♥ your blog -tunnustus

Sain Tuulialta, Lauralta, Lauralta ja Unnilta ihanan Post it-tunnustuksen. Kiitos kovasti jokaiselle, teidänkin bloginne kuuluvat minun suosikeihin ja voisin antaa tämän takaisin jokaiselle teistä :).

Tässä tunnustuksen säännöt:

1) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2) Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3) Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minä annan tämän eteenpäin seuraaville bloggaajille ja blogeille:

♥Norkulle Nenä kirjassa-blogiin

-koska hän lukee hurjaa vauhtia monipuolisia kirjoja sekä suomeksi, että englanniksi ja saan jatkuvasti uusia kirjavinkkejä hänen blogistaan

♥Jennille Kirjakirppu-blogiin

-koska hän lukee myös monipuolista kirjallisuutta, chick-litistä runoihin ja hänen blogissaan on aina kiva vierailla

♥Jonnalle Kirjakaapin avain-blogiin

-koska hän kertoo usein kotimaisista kirjoista ja -kirjailijoista ja olen sitä kautta saanut monta uutta kotimaista lukuvinkkiä

♥Ahmulle Vinttikamariin

- koska innostun usein hänen bloginsa haasteista ja kirjallisista ideoista, nyt viimeisimpänä Nojatuolimatkailusta.

♥Annikalle Lukemisen ilo-blogiin

-koska hän sai minut kiinnostumaan Bookcrossingista!


Illalla jatketaan kotimaisen uutuuskirjan parissa! Ihanaa uutta viikkoa kaikille, minulla alkaa "kesän" viimeinen lomaviikko :).

Viimeisen lomaviikon lukukaveri (silloin kun puussakiipeämiseltään ehtii lepäilemäänkin)

Känslan av ett slut / Julian Barnes

Känslan av ett slut / Julian Barnes

Forum, 2012. 192 sivua.

Alkuteos: The Sense of an Ending, 2011.

Kääntänyt: Mats Hörmark

Kannen suunnittelu: Suzanne Dean

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Julian Barnes sai viime vuonna Booker-palkinnon romaanillaan The Sense of an Ending. Romaani ilmestyy tämän syksyn aikana suomeksi ja on jo kesän aikana ilmestynyt ruotsiksi. Minä myhäilinkin tyytyväisenä, kun löysin tuoreen ruotsinnoksen Känslan av ett slut kotipaikkakuntani pikkukirjastosta.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Tony on nuori opiskelijamies 1960-luvun Lontoossa. Hän nauttii nuoruudestaan kolmen läheisen ystävänsä kanssa. He opiskelevat, juhlivat ja haaveilevat unelmiensa naisista. Tony alkaakin pian seurustelemaan Veronica-nimisen tytön kanssa, ja heidän suhteensa kukoistaa pienistä ongelmista huolimatta. Tony tutustuu jopa Veronican perheeseen, ja vaikka hän tuntee olonsa mukavaksi Veronican seurassa, ei Veronica kuitenkaan ole ihminen helpoimmasta päästä. Pian Tony huomaakin, kuinka läheisetkin voivat pettää luottamuksen ja Veronica jää miehelle pelkäksi muistoksi.

Kirjan toisessa osassa Tony on jo eläkkeellä ja muistelee nuoruuttaan ja aikuisikäänsä. Nuoruusvuosien jälkeen Tonyn elämä on ollut tasapainoista ja kohtuullisen onnellista. Onnellinen avioliitto, rauhallinen avioero jonka jälkeen hän on edelleen hyvissä väleissä ex-vaimonsa kanssa ja mukava työpaikka. Nyt rauhallisiin eläkepäiviin tulee kuitenkin muutos, kun hän saa kirjeen menneisyydestä. Kirjeen sisältö uhkaa muuttaa Tonyn loppuelämän ja mies joutuu kohtaamaan menneisyytensä uudelleen.

Känslan av ett slut on kiinnostavasti koottu. Pidin siitä, että kirjan tapahtumat oli jaettu kahteen selkeään osaan. Pidin myös Barnesin helposta, hienostelemattomasta ja sujuvasta kirjoitustavasta. Tekstissä ei ole ainuttakaan ylimääräistä lausetta, kaikilla sanoilla on merkityksensä ja oma paikkansa. Kirjassa oli minusta sopiva määrä henkilöitä, mutta jostain syystä etenkin Tonyn nuoruudenystävät jäivät minulle hieman etäisiksi vaikka heillä olikin kohtuullisen iso rooli kirjan tapahtumissa. Tonysta muodostui kuitenkin inhimillinen ja lämmin kuva. Eläkeläismiehen ajatuksia oli ihana lukea, ja hänelle toivoi pelkkää hyvää.

Barnes onnistuu luomaan kirjaansa lämpimän, mutta jännittävän tunnelman. Lukijana tapahtumien ratkaisua odottaa jännittyneenä, kirjan sivuja ahmien. Kirjan loppuratkaisu on myös taitavan upea, varmasti yksi hienoimmista lopuista joita olen ikinä lukenut. Minulle tulee Barnesin kirjasta mieleen Ian McEwanin romaanien tapahtumat, jotka alkavat arkisina mutta muuttuvat yllättäen trillerimäisiksi jännitysnäytelmiksi. Hieno, vaikuttava romaani jota voin lämpimästi suositella kaikille.


★★★★+

Kirjanurkkauksen Zephyr on lukenut kirjan englanniksi.

Belgialaisia kirjavinkkejä?

Olen suuntaamassa syksyiselle viikonloppureissulle Belgian Brysseliin rakkaan ystävän kanssa syys-lokakuun vaihteessa. Haluaisin reissulukemiseksi mielelläni Belgiaan, mieluiten tietenkin Brysseliin, sijoittuvan kirjan. En ole etsimisestäni huolimatta löytänyt vielä sopivaa kirjaa, joten käännyn teidän puoleenne. Osaako joku vinkata kirjoista, joiden tapahtumapaikkana on Bryssel tai Belgia ylipäänsä? Kirjan genrellä ei ole väliä, olkoon historiallista, hömppää tai vaikka dekkarikin. ;)

Kiitos jo etukäteen avustanne ♥.

Kroatian pikkukivirannoilla luin Anna Gavaldan ihanaa Kimpassa-kirjaa...

...ja Riikan kauniin vehreät maisemat muistuttavat minua Ian McEwanin Ikuinen rakkaus-kirjasta. (joka tapahtumiltaan ei toki liity Riikaan millään tavalla.)

Etten palaisi tuhkaksi / Gaute Heivoll

Etten palaisi tuhkaksi / Gaute Heivoll

WSOY, 2012. 306 sivua.

Alkuteos: For jeg brenner ned, 2012

Suomentaja: Päivi Kivelä

Kannen suunnittelu: Anna Makkonen

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Gaute Heivollin romaani Etten palaisi tuhkaksi on jälleen kirja, johon en olisi tarttunut ilman kehuvia blogiarvioita. Onneksi on kirjablogit, muuten minulta olisi mennyt upea kirja ja unohtumaton lukukokemus sivu suun!

Romaanin kertojana toimii kirjailija Gaute Heivoll. Hän palaa synnyinseudulleen, pieneen norjalaiseen kylään muistelemaan syntymävuotensa outoja tapahtumia. Kylässä riehui tuhopolttaja, pyromaani, joka sytytteli varastorakennuksia, navettoja ja lopulta myös asukkaiden kotitaloja. Kahdeksan taloa ehtii palaa maan tasalle ennen kuin syyllinen saatiin kiinni. Ja kun syyllinen löytyikin lähempää kuin kukaan osasi arvata tai uskalsi odottaa, herätti tapahtumat entistä enemmän puhetta ja ihmetystä kylän asukkaissa.

Teoksessa liikutaan oikeastaan kolmessa aikatasossa. Nykypäivänä seurataan Heivollin tutkimus- ja kirjoitustyötä. Hän käy tapaamassa kylän asukkaita ja lukee isoäitinsä kirjoittamaa päiväkirjaa selvittääkseen vuoden 1978 tapahtumia. Toisaalta seurataan myös tuon vuoden tapahtumia aitiopaikalta, tuhopolttajan näkökulmasta. Siinä sivussa seurataan Gauten nuoruusvuosia, kun hän lähtee muualle opiskelemaan ja kamppailee omien ongelmiensa kanssa.

Heivoll on taitava kirjoittaja ja tunnelmanluoja. Kiinnostavasta kahden pojan kasvutarinasta syntyy samalla tiheätunnelmainen jännitystarina. Pienen norjalaisen kylän elämä, ihmisten pelko ja hermostuneisuus on taitavasti kuvailtu ja kylän elämään oli kiinnostavaa uppoutua. Heivollin ihmiskuvaus on myös hienoa, kirjasta löytyi monta kiinnostavaa henkilöä ja suurin osa kylän asukkaista tuli tutuksi. Erityisen kiinnostava psykologisestikin oli itse tuhopolttaja. Hänen persoonaansa ja motiivejaan oli mielenkiintoista mietiskellä. Oli myös kiinnostavaa seurata Heivollin omia mietteitä synnyinvuotensa traagisista tapahtumista. Kiinnostavaa miettiä, kuinka tuollaiset tapahtumat vaikuttavat kylän asukkaisiin tai vastasyntyneeseen vauvaan. Pidin myös siitä, kuinka Heivoll kertoi kasvuvuosistaan ja kuinka hän valotti nuoruusvuosiensa tragedioita. Heivoll kirjoittaa kauniisti, hän tarkkailee ympäristöään yksityiskohtaisesti ja tarkasti, mutta ei kuitenkaan sorru ylirönsyilevään kielenkäyttöön.

Etten palaisi tuhkaksi on traaginen ja surullinen tarina, mutta samalla tavattoman kaunis ja mieleenpainuva. Pystyin melkein näkemään palavat talot silmieni edessä kirjan sivuja kääntäessäni,ja tunsin savun- ja bensiininhajun nenässäni. Jopa kirjan viimeiset lauseet ja sanat ovat mieleenpainuvia, ajatuksia herättäviä ja upeaan kokonaisuuteen täydellisesti sopivia. Hienon hieno kirja, joka vielä vuoden lopussakin varmasti muistuu mieleen upeana lukukokemuksena!


★★★★★


Kirjaa on luettu muissa blogeissa todella ahkerasti, joten suosittelen googlettamaan muita arvioita. Viimeisimpänä tämän on tainnut lukea Lukuisan Laura.

Tästä suoritus myös Ikkunat auki Eurooppaan -lukuhaasteeseen.

Hetken hohtava valo / Juha Itkonen

Hetken hohtava valo / Juha Itkonen

Otava, 2012. 511 sivua.

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? saatu ennakkokappale kustantajalta

Juha Itkosen romaani Hetken hohtava valo oli minulle yksi syksyn odotetuimmista uutuuksista. Olen lukenut Itkoselta aiemmin vain romaanin Seitsemäntoista, johon en ihan varauksetta ihastunut. Olen kuitenkin jostain syystä päättänyt olla Itkosfani tuosta huolimatta ;).

Hetken hohtava valo on massiivinen sukupolvitarina. Kirjan alussa tuleva elektroniikkakauppias Esko Vuori on nuori mies, matkalla hyvän ystävänsä kanssa katsomassa Tokion olympiakisoja vuonna 1964. Kirjan alussa Esko tapaa tulevan vaimonsa Liisan. Nuoripari huomaa pian Liisan olevan raskaana ja pariskunnan esikoinen, Esa, syntyy. Hetken hohtava valo seuraa Vuoren perheen elämää 1960-luvulta 2000-luvulle saakka. Kertojina vuorottelevat Esko, Liisa ja Esa. Vuosien varrella ehtii tapahtua paljon, Esa löytää unelmiensa naisen ja saa lapsen, Liisalle ja Eskolle syntyy kaksi poikaa lisää ja heidän suhteensa joutuu koetukselle. Esan kertomat osat kirjasta ovat suunnattu hänen tyttärelleen Miialle. Mies kuvailee elämäänsä tyttärelleen, niin alamäkiään kuin onnellisempiakin hetkiä.

Itkosen luomat henkilöt ovat todentuntuisia. Esko, Marjaana, Liisa ja Esa tulevat lukijaa lähelle, lukija oppii tuntemaan heidän erityispiirteensä ja ajatusmaailmansa. Romaanin massiivisuus on kirjassa sekä parasta, että huonointa. Pidin valtavasti siitä määrästä tapahtumia ja vuosia, joita tähän kirjaan mahtui. Jossain kohtaa kirja kävi kuitenkin hieman tylsäksi, ja olen sitä mieltä, että tämä olisi toiminut lyhennettynäkin. Suurimman osan ajasta minä kuitenkin nautin lukemisesta, Vuoren perheen elämän seuraamisesta, salaisuuksista ja vaietuista aiheista, sekä Itkosen sujuvasta ja kauniisti soljuvasta kielestä.

Hetken hohtava valo on todella hieno kotimainen romaani. Laaja tarina on kirjana ehjä, vaikka itse tarinasta puuttuukin selkeä alku ja loppu. Kirjan viimeisestä "osasta" minä pidin erityisen paljon ja kirjan loppu oli todella hieno. Vuoren perheen ihmissuhteiden seuraaminen oli kirjassa oikeastaan etusijalla, ja vuosien varrelle mahtuukin paljon erilaisia kiemuroita. Etenkin Eskon ja Liisan, sekä Esan, Miian ja Marjaanan väliset suhteet ovat kiinnostavia seurattavia. Henkilöiden kehitys vuosien edetessä tulee hienosti esille tällaisessa massiivisessa romaanissa. Itkonen on minusta parhaimmillaan luodessaan todentuntuisia henkilöhahmoja ja kuvaillessaan arkisia tapahtumia.

Minä nautin tästä romaanista kovasti ja voin nyt hyvillä mielin kutsua itseäni Itkosfaniksi. Tänä vuonna aion lukea Itkoselta vielä Anna minun rakastaa enemmän-romaanin osana Kuusi kovaa kotimaista -haastetta.


★★★★+


Itkosen uusimman on ehtinyt lukea jo ainakin Unni, Minna sekä Katja.

Redemption / Bryan Clay

Redemption / Bryan Clay & Joel Kilpatrick

Thomas Nelson. 2012. 250 sivua.

Kannen suunnittelu: Julie Faires

Mistä minulle? ostos amazon.com:ista

Redemption (suom. "lunastus") on kymmenottelun olympiavoittaja Bryan Clayn omaelämäkerrallinen romaani, jossa hän kertoo olympiakullan taustoja, omasta menneisyydestään sekä omasta tiestään suosituksi huippu-urheilijaksi. Minä muistan sateisen elokuisen illan vuonna 2005, kun Bryan Clay juhli ensimmäistä maailmanmestaruuttaan Helsingin Olympiastadionilla.

Clay syntyi japanilaiselle äidille ja afroamerikkalaiselle isälle. Hän asui suurimman osan lapsuuttaan Havaijilla, jossa hän työskenteli isoisänsä pienessä yrityksessä. Bryanin lapsuus oli kohtuullisen onnellinen siihen saakka, kunnes hänen vanhempansa erosivat. Siitä alkoivat hänen ongelmansa. Hän joutui vaihtamaan koulua moneen kertaan muuttojen sekä huonon käytöksen vuoksi, hän juhli, riehui ja rellesti eikä todellakaan noudattanut uskovaisen äitinsä ohjeita ja neuvoja. Bryan pääsi stipendillä yliopiston urheilutiimiin, mutta urheilusta huolimatta raju juhlinta ja riehunta jatkui. Vasta tavatessaan tulevan vaimonsa Sarahin, Bryan vihdoin päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja rauhoittaa elämänsä. Ykkössijalle elämässä nousi nyt Jumala, jonka Bryan löysi uudelleen. Kakkossijalla Bryanin elämässä pysyi perhe, silloin ja aina, ja tärkeällä kolmannella sijalla tuli urheilu. Kun elämän muut osa-alueet olivat kunnossa, alkoi urheilukin sujua entistä paremmin ja Bryanin tulokset paranivat. Pian hän huomasi olevansa Yhdysvaltain parhaita kymmenottelijoita, sitten hän löysi itsensä kilpailemasta niin maailmanmestaruudesta kuin olympiavoitostakin. Bryanin suurimmaksi haaveeksi ja tavoitteeksi urheilujauralla tuli olympiakullan voitto Pekingistä 2008. Hän saavuttaa unelmansa, mutta tielle mahtuu paljon loukkaantumisia sekä muita vaikeuksia ja ongelmia.

Redemptionissa Clay kertoo omin sanoin kuinka hän kasvaa eksyneestä nuoresta pojasta urheilumaailman tähdeksi, uskovaiseksi, Jumalaa kunnioittavaksi ja kuuntelevaksi rakastavaksi aviomieheksi ja perheenisäksi. Hän taustoittaa urheilu-uransa tärkeimpiä henkilöitä, kuvailee kiinnostavasti mitä urheilumaailman kulisseissa oikeasti tapahtuu ja kuinka raskasta huippu-urheilijan elämä oikeasti on. Kymmenottelun erikoispiirteetkin tulevat hyvin esille, kaksi raskasta kilpailupäivää kuvaillaan tarkasti, kuten myös eri lajien ominaispiirteet, vaikeudet ja pienet, tärkeät ykistyiskohdat.

Minä pidin valtavasti siitä määrästä urheilun nippelitietoa, jota tämä kirja sisälsi. Nautin kun sain kurkistaa urheilumaailman kulisseihin ja lukea Clayn rankoista treeneistä. Minä pidin myös Clayn kertojaäänestä. Hän on menestynyt urheilija, mutta itsekehuskelu ei nouse pinnalle edes Clayn kuvaillessa parhaita onnistumisiaan, maailmanennätyksen hätyyttelyä tai ylivoimaisia arvokisavoittojaan. Clay kuvailee kymmenottelijoiden välisiä kilpailuja ystävällisellä otteella, hän mainitsee usein Roman Sebrlen, tsekkiläisen ottelijan jonka kanssa Clay ystävystyi vuosien aikana läheisesti. Kymmenottelijoilla on keskenään hyvät välit, se on otteluiden ominaispiirre ja todella piristävä asia yleisurheilukentillä.

Redemption on ehdottomasti myös selviytymistarina. Clayn nuoruus on rankka, mutta oikeiden ihmisten avulla hän taistelee itsensä takaisin elämään, onneen ja menestykseen. Clayn elämässä tärkeintä on Jumala, perhe ja urheilu. Hän muistuttaa jatkuvasti kuinka kiitollinen hän on Jumalalle siitä, että tämä kuunteli häntä, auttoi häntä ja suunnitteli Claylle tällaisen elämän. Minä en voi kuin ihailla tuollaista Jumalan uskoa, mutta samalla mietin, miksi Clay ei kiitä itseään siitä, että hän taisteli vaikeiden vuosien läpi, selvisi kaikesta ja lopulta kamppaili itsensä, omin voimin, korkeimmalle korokkeelle...

Redemption on hieno kirja, vaikka en katso elämää Clayn kanssa aivan samoin silmin. Luin tämän englanniksi, eikä se tuottanut minulle mitään ongelmia. Kieli on helppoa ja nopealukuista ja muutamien urheilutermien lisäksi kielessä ei ollut outouksia. Bryan Clayn tarina on mielenkiintoinen ja koskettava, se itkettää ja hymyilyttää, tempaa lukijan mukaansa ja jättää hyvän tunteen jälkeensä.


★★★★★

Puolikas keltaista aurinkoa / Chimamanda Ngozi Adichie

Puolikas keltaista aurinkoa / Chimamanda Ngozi Adichie

Otavan kirjasto, 2009. 607 sivua.

Alkuteos: Half of a Yellow Sun, 2006.

Suomentanut: Sari Karhulahti

Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Mistä minulle? aleostos parin kesän takaa

Minä olen jo kauan suunnitellut lukevani Chimamanda Ngozi Adichien kovasti kehutun Puolikas keltaista aurinkoa-romaanin. Aloittelinkin tätä jo keväällä, mutta jostain syystä lukeminen silloin tökki. Nyt olen kuitenkin muutaman päivän ajan uppoutunut täysin Nigerian historiaan ja maan rankkaan sisällissota-aikaan.

Nigeria 1960-luvulla.
Nuori maalaispoika Ugwu pääsee töihin hyvin toimeentulevan yliopiston opettaja Odenigbon palvelijaksi. Odenigbon rakastajatar, rikkaan perheen kaunis tytär Olanna, totuuttelee uuteen elämäänsä pölyisessä, likaisessa Nsukkan kaupungissa. Hän on valinnut rakkauden ja Odenigbon, rikkauden ja perheensä sijasta ja muuttanut miehensä perässä köyhään ja vaatimattomaan Nsukkaan.

Samoihin aikoihin toisaalla seurataan brittiläisen Richardin elämää Nigeriassa. Richard rakastuu Olannan kaksoissisareen Kaineneneen, arvoitukselliseen, älykkääseen naiseen. Taustansa vuoksi Richard joutuu osoittamaan rakkauttaan ja välittämistään sinne ja tänne.

Biafran sota puhkeaa ja Odenigbo ja Olanna joutuvat jättämään kotinsa Nsukkassa. He pakenevat henkensä edestä, menettävät läheisiään eivätkä osaa valmistautua sodan kauheuksiin. Myös Richard ja Kainene kokevat sodan rankasti ja kaikkien ystävyys ja uskollisuus punnitaan. Sotilaat taistelevat puolikas keltainen aurinko hihassaan liittovaltionsa puolesta, mutta lopussa kaikki haaveilevat kuitenkin rakkaudesta, niin köyhä Ugwu kuin kaunis Olannakin.

Puolikas keltaista aurinkoa on monipuolinen, runsas ja kaunis kirja. Ngozi Adichie on mestarillinen tarinankertoja, hän kuljettaa tarinaa taitavasti eteenpäin ja kuvailee tapahtumia niin tarkasti, että afrikkalainen tunnelma saavuttaa lukijan. Kirjailija käyttää myös kieltä taitavasti, teksti on helppolukuista mutta kaunista. Kirjan kehyskertomus on kaunis, sodan tapahtumat tuovat tarinaan toki hurjasti traagisuutta ja rankkuutta. Sodan tapahtumia ei ikinä voi ymmärtää, ja tässäkin kirjassa sodan karmivat tapahtumat tulevat välillä iholle asti. Lentävät ruumiinosat, joukkohaudat, pommitukset ja pään yli lentävien sotakoneiden ääni tuntuu samalla kauhealta, samalla näitä asioita on mahdoton ymmärtää.

Kirjassa on monia mielenkiintoisia henkilöitä. Minä tykästyin erityisesti palvelijapoika Ugwuun, jonka kasvua köyhästä maalaispojasta nuoreksi mieheksi oli kiva seurata. Muidenkin henkilöiden muuttumista ja kasvamista sodan edetessä oli kiinnostavaa seurata. Minä pidin myös siitä, että kirjan henkilökaartiin kuului brittiläinen Richard. Hänen kauttaan Afrikan ja Euroopan kulttuurierot tulivat hyvin esille, kuten myös se, että tärkeissä asioissa, elämän ja kuoleman ollessa kyseessä, olemme kaikki samalla viivalla, ihmisiä ja ystäviä.

Minä odotin, että hullaantuisin tähän kirjaan ihan täydellisesti. Kyllä minä tästä pidinkin, todella paljon, mutta jostain syystä minulle ei kuitenkaan jäänyt tästä kirjasta muistoa aivan täydellisestä lukukokemuksesta. En osaa edes sanoa, mikä tästä jäi puuttumaan. Ehkä koin kirjan välillä hieman hitaasti eteneväksi, jotta olisin voinut pitää tästä aivan täydellisesti. Todella hieno, mieleenpainuva ja upea tarina tämä kuitenkin on, jota voin lämpimästi suositella kaikille.


★★★★+


Kirjaa on luettu muissa blogeissa ahkerasti, katsokaahan esimerkiksi Lumiomenan ja Aletheian arviot kirjasta.


Tästä myös suoritus TBR 100-listalleni.

Heja, heja! / Martina Haag

Heja, heja! / Martina Haag

Piratförlaget, 2012. 177 sivua.

Kannen suunnittelu: Lotta Kühlhorn

Mistä minulle? ostettu adlibrikseltä

Urheiluteema jatkuu tämän kuukauden aikana vielä muutaman kirjan kera. Tässä niistä ensimmäinen, ruotsalaisen kirjailija Martina Haagin uutuuskirja Heja, heja!. Kirjassaan Haag kertoo omista kokemuksistaan ryhtyessään harrastamaan juoksemista.

Haag on tunnettu hauskan humoristisista kirjoistaan. Tässä juoksukirjassa hän tarttuu aiheeseensa rennolla huumorimielellä, ja juoksemisesta on todella hauska lukea kerrankin tällaisesta näkökulmasta. Haag nauraa itselleen, kun hän ensimmäisellä treeniviikollaan jaksaa juosta kaksitoista minuuttia putkeen. Pian hän jaksaa juosta jo viisi kilometriä, sitten kymmenen. Ensimmäisissä juoksutapahtumissaan hän juoksee viisi kilometriä, pian hän osallistuu jo kympeille. Siskon ja yhden ystävänsä kanssa Martina perustaa Team Doktor Throttle -nimisen epävirallisen juoksukerhon jolla on oma pokaalinsa. Martinan suurimmaksi tavoitteeksi tuleekin voittaa pokaali itselleen voittamalla juoksukerhon väliset kilpailut. Rento ja hauska ote säilyy läpi koko kirjan, vaikka kirjan lopussa Martina juoksee jo rankan maratoninkin ja omat tavoitteetkin on nostettu korkeammalle.

Osansa kirjassa saa niin juoksua harrastavan naisen perhe kuin tutut kirjailijakollegatkin. Martina tsemppaa itseään jatkuvasti parempiin suorituksiin, ja halu parantaa omia ennätyksiään ja voittaa tiimikaverit on kova. Aina juoksu ei maistu, mutta parille lenkille viikossa on aina päästävä.

Heja, heja! on hauska, mukaansatempaava, kannustava ja viihdyttävä kirja juoksemisesta. Kirja aiheuttaa toki myös kovan juoksukuumeen, ja lukemisessa minun olikin pidettävä muutama lenkkitauko. Heja, heja! ilmestyi pari viikkoa sitten ruotsiksi enkä tiedä onko tätä tarkoitus kääntää suomeksi. Kieli on kuitenkin yksinkertaista ja helppolukuista, joten uskallan suositella tätä kirjaa jotenkuten ruotsia ymmärtäville juoksuihmisille. Viihdyin kirjan parissa oikein hyvin, ja sain lisäpuhtia juoksuharrastukseen taas kerran.


⋆⋆⋆⋆

Elokuvankertoja / Hernán Rivera Letelier

Elokuvankertoja / Hernán Rivera Letelier

Siltala, 2012. 133 sivua.

Alkuteos: La contadora de películas

Suomentanut: Terttu Virta

Kannen suunnittelu: Wil Immink Design

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Hernán Rivera Letelierin pienoisromaani Elokuvankertoja pääsi lukulistalleni kehuvien blogiarvioiden vuoksi. Kirja oli hyvä valinta nopealukuiseksi välipalakirjaksi, tämän luki hetkessä yhden iltapäivän aikana.

María Margarita elää vammautuneen isänsä sekä kolmen veljensä kanssa köyhissä olosuhteissa chileläisessä pikkukylässä. Kun kylään saapuu elokuva, isä kerää kaikki vähäiset kolikkonsa kasaan ja lähettää jokaisen lapsen vuorollaan katsomaan elokuvaa. Kotiin palattuaan lapset kertovat tarkasti näkemänsä elokuvan. Kun kaikki lapset ovat käyneet elokuvissa kertaalleen, isä päättää kuka on kertonut näkemästään parhaiten. Näin ollen María Margaritasta tulee perheen virallinen elokuvankertoja, ja pian hänen kuulijoikseen saapuu perheen lisäksi koko kylän väki.

Elokuvankertoja on hurmaava pieni kirja. Tarina on ihanan omalaatuinen ja kiinnostava, ja pieneen sivumäärään ja väljään tekstiin mahtuu yllättävän paljon tapahtumia. Minä olisin toki mielelläni lukenut María Margaritan perheestä ja elokuvankertojan kokemuksista vielä enemmän, ja toivoinkin että kirja vielä jatkuisi. Pienestä sivumäärästä taitaakin johtua se, että minä koin henkilöiden jäävän hieman etäisiksi. Kirja oli ikään kuin pintaraapaisu Marían ja hänen perheensä elämään, joten aineksia kokonaiseen, paksumpaan romaaniin tässä olisi ollut. Vaikka kirja on pieni, ehtii se kuitenkin herättää lukijassaan tunteita laidasta laitaan ja rankkojakin tapahtumia mahtuu mukaan.

Tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään Chilen maseudulle jossa on salpietarikaivos. Kaivoksen työväki asuu pienissä hökkeleissään, ja yrittävät iloita pienistä asioista vaikka elämä on vaikeaa. Tapahtumapaikka tuo tarinaan oman osansa, ja minä pidin etelä-amerikkalaisesta tunnelmasta.

Elokuvanketoja on kaikin puolin lumoava tarina, joskin minä olisin mielelläni lukenut sitä kauemmin. Kirjan kansi on minusta ihastuttava, mutta kirjan pieni koko ei oikein istunut minun käteeni. Oikein ihana välipalakirja tämä silti oli!


⋆⋆⋆⋆


Myös esimerkiksi Linnea, Norkku ja Sara ovat lukeneet tämän.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Chile

Naisen juoksukirja / Kirsi Valasti

Naisen juoksukirja / Kirsi Valasti

Otava, 2009. 202 sivua.

Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Mistä minulle? huuto.netistä ostettu

Urheiluteemalla jatketaan. Muistan Kirsi Valastin parin vuoden takaa juoksuradoilta, ja innostuin kovasti kun löysin hänen kirjoittamansa Naisen juoksukirjan huuto.netistä halvalla. Kirja antaa lisämotivaatiota juoksemiseen, vinkkejä treenien kokoamiseen ja paljon uutta tietoa niin treenaamiseen, ravintoon kuin kilpailuihin valmistautumiseenkin liittyen.

Naisen juoksukirja käy aluksi läpi juoksemiseen tarvittavat varusteet. Jalkineiden lisäksi naiselle tärkeät on tukevat urheilurintaliivit kun taas sykemittari tuo juoksemiseen lisää mielenkiintoa. Varusteiden läpikäymisen jälkeen vuorossa on kestävyysharjoittelun perusteet ja juoksuharjoittelun eri osa-alueet. Juoksuasento käydään läpi ja mukaan mahtuu myös sekä jalkojen venyttelyohjelma, että keskivartaloa vahvistava pilatesohjelma.

Naisen juoksukirja pureutuu erityisesti (ja nimensä mukaisesti) naiseen juoksijana. Kirjassa Valasti käy läpi naisen laadukasta ravintoa huomioiden naisen erityistarpeet eri ravintoaineiden saannissa. Kirjassa käydään myös läpi kuinka raskaana ollessa voi treenata juoksemista, tai millä tavalla hormonit voivat vaikuttaa juoksuharjoitteluun. Oman osansa kirjassa saa myös vammojen välttäminen, mielikuva- ja rentoutusharjoittelu sekä kirjan lopussa olevat esimerkkiharjoitusohjelmat eri tasoisille juoksijanaisille. Viimeistely maratonille ja puolimaratonille on myös mielenkiintoinen ja kannustava osa kirjaa.

Naisen juoksukirja on monipuolinen ja todella kannustava kirja. Juoksuharrastukseen saa kirjan kautta paljon uusia vinkkejä. Minä juoksin viimeksi eilen kirjan esimerkkiä seuraten intervalliharjoituksen, joka tuntui todella tehokkaalta ja hyvältä. Myös pilatesohjelman ja venyttelyharjoitukset olen jo testannut ja hyväksi havainnut. Valasti osaa kertoa monimutkaisemmistakin sykerajoista ja ravintoaineista niin, että taviskin (eli minä) ymmärtää. Kirja on käytännönläheinen, tästä on todella helppo napata vinkkejä omaan elämään niin juoksuharjoitteluun kuin ravintoonkin liittyen. Suosittelen siis ehdottomasti naisen juoksukirjaa kaikille juoksusta innostuneille (naisille)! Kirjan lukemisen jälkeen alkaa varmasti entistä enemmän mieli juoksulenkeille ;).


★★★★★-


Myös Unni ja Norkku ovat lukeneet tämän.

Urheilukirja / Tuomas Kyrö

Urheilukirja / Tuomas Kyrö

Teos, 2011. 280 sivua.

Kannen suunnittelu: Elina Warsta

Mistä minulle? kirjastosta varaamalla

Tuomas Kyrön Urheilukirja on urheiluelokuun ensimmäinen kirja. Olen pitänyt kovasti aiemmista lukemistani Kyrön kirjoista, tosin sanoen Mielensäpahoittajista sekä Miniästä. Kyrön rento ja hauska kuva suomalaisuudesta ja elämästä ylipäänsä tulee hyvin esille myös Urheilukirjassa.

Urheilukirja kertoo urheilumaailman suurista nimistä, mieleenpainuvista kaksinkamppailuista, urheilun suhteesta politiikkaan ja maailmanhistoriaan. Kirja tuo esille kiinnostavia näkökulmia urheilumaailmaan, mutta kertoo myös paljon kirjailijasta itsestään. Kyrö kertoo vaivihkaa, rivien välissä, omia mielipiteitään ja ajatuksia urheilusta.

Kirjassa muistellaan niin Juha Miedon ja Thomas Wassbergin kaksinkamppailua, kuin Jari Puikkosen ja Toni Niemisen mäkihyppyuriakin. Urheilukirjassa pureudutaan talvilajeihin, kamppailulajeihin ja yleisurheiluun, jääkiekon maailmanmestaruuden voittamisen vaikeuteen ja urheilijoiden mielenkiintoisiin persooniin. Paavo Nurmi vihasi juoksemista, Andre Agassi tennistä ja Keke Rosberg hioi julkisuuskuvaansa erityisen tarkkaan. Kuva Suomesta suurena urheilumaana tulee esille, kuten myös urheilumaailman monipuolisuus. Jääspeedway, tractor pulling ja voimamieskilpailut ovat katsojalle kiinnostavia, vaikka erikoisia lajeja ovatkin.

Urheilukirja kertoo monipuolisesti urheilumaailmasta ja pureutuu ilahduttavan erilaisiin lajeihin. Minä pidin myös siitä, että Kyrö tämän kirjan kautta kertoi omasta suhteestaan urheiluun. Siitä, kuinka urheilu on kulkenut mukana pikkupoikavuosista murrosiän kautta aikuisuuteen saakka. Urheilukirja on taattua Kyröä myös kielellisesti; oivaltavaa, nasevaa ja paikoitellen todella hauskaa, vaikka Urheilukirja ei samalla tavalla ole hauskaksi kirjoitettu kuin esimerkiksi Mielensäpahoittajat.

Urheilukirja antaa suomalaisesta urheilumaailmasta ja -kansasta juuri sopivan hullun kuvan. Minä urheiluhulluna pidin tästä kirjasta kovasti, risuja antaisin vain oikoluvun puutteesta. Painovirheitä kirjasta löytyi nimittäin harmittavan paljon. Urheilukirjan tekstit pohjautuvat tietääkseni ainakin osittain Kyrön aiemmin kirjoittamiin kolumneihin. Lehtijuttuja tehdessään kirjailija tutustui erilaisiin urheilulajeihin tractor pullingista showpainiin ja kirjoitti kokemuksistaan kolumneja. Viihdyttävää ja mielenkiintoista, vaikka minä olisin mielelläni lukenut enemmän myös perinteisimmistä urheilulajeista. Urheilun ystäville tämä kirja on kuitenkin mitä mainioin valinta!

★★★★

Viikonlopun aikana palailen seuraavan teemakirjan kanssa, siihen saakka toivottelen kaikille urheilullista ja ihanaa viikonloppua! Ja kiva, että niin moni teistäkin oli teemakuukaudesta niin innoissaan :).

Myös Unni, Linnea, Kirsi ja Jori ovat lukeneet Urheilukirjan.

ps! Urheilukirjavinkkejä otan mielelläni vastaan :).

Teemakuukausi: Urheiluelokuu

Heipähei!

Tämä kesä on mennyt kirjallisuuden osalta hieman vaisuissa merkeissä. Olen kyllä lukenut, mutta en missään tapauksessa esimerkiksi yhtä paljon kuin viime kesänä. Kesätyön lisäksi olen nimittäin löytänyt uudelleen rakkaan vanhan harrastuksen, liikunnan nimittäin. Kesän aikana olen juossut, pyöräillyt, uinut ja yleisurheillut lähes kaiken vapaa-aikani. Illalla olen usein ollut niin puhki (ihanasti puhki, niin kuin kovan treenin jälkeen on) että olen jaksanut lukea kirjaa vain pienen hetken.

Liikuntaharrastuksen vuoksi olen myös hankkinut luettavakseni kiinnostavia urheiluaiheisia kirjoja. Niinpä päätin näin sopivasti olympialaisten alla aloittaa täällä kirjabloginkin puolella uuden jutun, nimittäin teemakuukaudet. Elokuun aikana tulen lukemaan urheiluaiheisia kirjoja, joista yritän sitten ahkerasti kirjoittaa tänne bloginkin puolelle. Luen toki elokuun aikana myös muuta, mutta urheilukirjoja tulee elokuun aikana ehkä hieman tavallista enemmän. Muitakin teemakuukausia on jo mielessä, joten jos oikein tykästyn teemalukemiseen saa teemakuukaudet varmasti jatkoa.

Huomenna palailenkin heti ensimmäisen urheiluaiheisen kirjan kera!