Sivut
▼
maanantai 24. toukokuuta 2010
Veronika päättää kuolla
Veronika päättää kuolla on ehdottomasti Paulo Coelho-suosikkini. Kirja kertoo nuoresta Veronikasta joka päättää ottaa yliannostuksen unilääkkeitä ja kuolla oman käden kautta. hän herää kuitenkin sairaalassa ja saa kuulla, että hänellä on vain muutama päivä elinaikaa. Mielisairaalassa hän tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja uskoen, että hän kuolee minä hetkenä hyvänsä Veronika alkaa ajatella elämästä hieman eri tavalla. Hänen ajatusmaailmansa muuttuu, ja enää kuolema ei tunnukaan yhtä hyvältä ajatukselta. Kirjan loppu on yllättävä ja se miellyttää minua aina. Aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja monella tapaa myös ajankohtainen. Coelho kirjoitti kirjan koska halusi omalla tavallaan auttaa saamaan läpi lakiehdotuksen joka hyväksyisi pakkohoidon antamisen Brasiliassa. Coelho on itse ollut mielisairaalassa muutamaan otteeseen kun hänen vanhempansa lähettivät hänet sairaalaan 1960-luvulla.
Kirja on yksi suosikeistani ja voisin lukea sen uudelleen ja uudelleen. Kirjasta on tehty myös elokuva jonka pääosaa näyttelee Sarah Michelle Gellar. Elokuvakin on katselemisen arvoinen, mutta ei vedä vertoja kirjalle.
*****
Coelhon kirjat jakavat mielipiteitä kirjablogeissa ja rajusti. Meillä on ollut näistä Suuria Keskusteluja. Itse kuljen välimaastossa, sillä pidän kahdesta Coelhosta kovasti, muista en. Näen Coelhon lävitse. Hän on lukenut Gibraninsa;-) Heti tuli mieleen hippivuodet ja Gibranin teksti...melkein...en uskalla sanoa...
VastaaPoistaKaksi on kuitenkin ylitse muiden: Portobellon noita ja Veronika päättää kuolla! Myös ystäväni, joka on erikoistnut mielisairaanhoitoon piti MOLEMMISTA.
Unohdin sanoa: Lue myös Burberryn Siilin eleganssi. Se on krvoittanut kommentteja varmaan enemmän kuin yksikään muu kirja blogihistoriani aikana. Olisi kiva lukea sinun arvostelusi siitä kirjasta ja vielä kivampi olisi saada siitä siten myös kommentti omaan blogiini. Etsi hakukoneella käyttäen haussa vain kirjan nimeä.
PS. Siilin Eleganssin kirjoittaja on Muriel Barbery. Siis korjaus. Onneksi edes alitajunta toimii...
VastaaPoistaLeena, kiitos kommentistasi! Minun täytyy etsiä tuo kirja jostakin luettavaksi:) käyn sen jälkeen kommentoimassa sitä myös sinun blogiisi. Kiitos vinkistä:)
VastaaPoista