Sivut

tiistai 7. syyskuuta 2010

Ruoho laulaa

Ruoho laulaa (The Grass is Singing 1950) / Doris Lessing. suom. 1978. 234 sivua

 Sain juuri luettua Doris Lessingin esikoisromaanin Ruoho laulaa. Kirja kertoo Mary ja Dick Turnerin kaikkea muuta kuin onnellisesta avioliitosta eteläisessä Afrikassa. Mary on onnellinen nuori nainen kunnes ymmärtää, että hänen pitää mennä naimisiin jotta hän saisi lähipiirinsä hyväksynnän. Niinpä Mary päättää hankkia itselleen aviomiehen ja kun maalta kaupunkiin käymään tullut Dick Turner ihastuu Maryyn ja kosii tätä, Mary päättää suostua. mary muutta Dickin mukana maalle jossa Dickillä on tila. Maryn maailma ja elämä muuttuu totaalisesti -mikään maalla ei ole samalla tavalla kuin kaupungissa johon Mary on tottunut. Dick on köyhä, talo ränsistynyt, pieni hökkeli ja kaiken lisäksi Dick tekee hulluna töitä yrittäen pelastaa tilansa ja saada edes vähän rahaa jotta hän pystyisi elättämään vaimonsa ja itsensä. Kun Dick on päivät töissä Mary jää yksin kotiin. Hän ei tule lainkaan toimeen Dickin palkkaamien palvelijoiden kanssa -palvelijana toimii aina alkuasukas, musta mies joita Mary pelkää ja inhoaa. Marylla ei ole mitään tekemistä, lähimmät naapurit asuvat kaukana ja ovat kaiken lisäksi epämiellyttäviä. Pikkuhiljaa Mary sairastuu psyykkisesti, hän ei ole tehty maalaiselämään. Turnereiden avioliitto saa traagisen lopun eräänä helteisenä kesäyönä kun parin silloinen palvelija Moses tekee päätöksensä joka vaikuttaa kaikkien elämään.

Ruoho laulaa ei millään yltänyt yhtä hyväksi kirjaksi kuin ensimmäinen lukemani Lessing, Viides lapsi. Ei tämäkään huono ollut. tarina muuttui loppua kohden mielenkiintoiseksi ja imaisi mukaansa. Jotenkin kirjaa latisti mielestäni se, että jo ensimmäisessä luvussa tavallaan kerrottiin miten Turnereiden käy. Olisin mielelläni yllättynyt sitten kirjan lopussa. Kirjan takakannen luettuani odotin enemmän mustien ja valkoisten välisistä rotueroista, loppujen lopuksi sitä ilmaantui oikeastaan vain Maryn käytöksessä alkuasukaspalvelijaa kohtaan. Ihan luettava romaani, ei parasta lukemaani Lessingiä (hahh, olen lukenut tämän lisäksi vain Viides lapsi-kirjan) mutta etenkin loppua kohden mukaansatempaava tarina.

**+

2 kommenttia:

  1. SaSo, minä en ymmärrä/jaksa Lessingiä muuta kuin kirjassa Viides lapsi, joka onkin sitten jo aivan omaa luokkaansa. Tämä nyt on vain sellainen kirjailija, jolla on polku minuun vain yhdellä kirjalla. M.O.T.

    PS. Sinä edes yrität. Minä lopetin sen jo aikaa sitten;-)

    VastaaPoista
  2. Leena, minä taidan myös kohta luovuttaa. Yksi Lessing (parempien ihmisten lapsi) löytyy omasta hyllystä. Sen vielä luen ja katson sitten luovutanko;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.