Sivut

maanantai 6. joulukuuta 2010

Karkkipäivä

Karkkipäivä / Markus Nummi. Otava, 2010. 383 sivua.

 Itsenäisyyspäivän kunniaksi on hyvä esitellä loistava suomalainen romaani jonka ahmin loppuun eilen. Markus Nummen Karkkipäivä oli myös Finlandia-ehdokkaana ja nyt Pulkkisen Tottan ja Karkkipäivän luettuani on todettava että Mikko Rimmisen Nenäpäivän on oltava aivan täydellisen loistava kirja jos palkinto meni oikeaan osoitteeseen...

Koskettava ja ahdistava tarina saa alkunsa kun 9-vuotiaan Tomin, Tok Kilmoorin, rahat eivät kaupan kassalla riitäkään kaikkiin ostoksiin ja kiltti kirjailijamies Ari maksaa Tomin ostokset. Kaupasta kiitollinen Tomi seuraa Aria tämän asunnolle, pyytää lasin vettä ja pyytää saada käydä vessassa. Ari antaa hieman vastahakoisesti luvan. Pian Ari huomaa että ei pääsekään pojasta eroon, pian he istuvat Arin keittiössä syöden spagettia. Tomi kertoo elämästään, Arille selviää että kukaan ei välitä pojasta. Äidillä on uusi perhe, isä on alkoholisti ja mummokin makaa sairaalassa vakavasti sairaana.

Ari yrittää selvittää Tomin tilannetta, ottaa yhteyden pojan vanhempiin vuorotellen mutta kukaan ei halua poikaa. Vaikka Arin järki väittää, että poika kuuluisi ehdottomasti sosiaalihuollon hoidettavaksi on hän pian kuitenkin täysillä mukana pojan ongelmissa ja elämässä. Ari tapaa pojan vanhemmat, ymmärtää heidän luonteensa ja säälii poikaa yhä enemmän. Tomi kertoo Arille prinsessa Mirabellasta joka täytyy pelastaa ilkeän äidin vankilasta. Onko prinsessa Miravella olemassa, onko jossakin tyttö äitinsä vankina?

Arin naapurissa asuu tilansuunnittelija, suklaa-addikti Paula joka on yksinhuoltajaäiti tyttärelleen Mirjalle. Paulalla on takanaan rankka ero miehestään, Mirjan isästä Penasta. Ongelmia on viime aikoina riittänyt ja ne ovat johtaneet Paulan hirvittäviin tekoihin. Paula yrittää hoitaa työnsä, lataa energiaa välillä suklaalla ja itkee puolituttujen miesten olkapäähän. Tytärtään hän kasvattaa oudolla tavallaan.

Sosiaalityöntekijä katrin työpöydällä Tomin ja Paulan tyttären tarinat kietoutuvat toisiinsa. Katri kohtaa työssään rankkoja tilanteita joiden ei soisi olla tosia. Hän selvittää näkymättömien lasten elämiä, joutuu sanomaan lapsille että kyllä se äiti tulee hakemaan vaikka se valitettavan usein onkin vale. Tomin ja Mirjan tarinat yhdistyvät Katrin pöydällä, ja hän ryhtyy selvittämään näkymättömän pojan, Tok Kilmoorin sekä Paulan ja Mirjan tilannetta.

Markus Nummi on kirjoittanut koskettavan ja rankan tarinan joka valitettavasti on totta monellekin suomalaiselle lapselle. Aihe on erittäin tärkeä, on hienoa että joku on kirjoittanut siitä näin loistavan romaanin. Kirjan luvut seikkailevat eri henkilöiden ajatuksissa ja tapahtumissa. Vaikka henkilöitä on paljon, minulla ei ollut lainkaan vaikeuksia pysyä kärryillä kuka nyt puhuu ja missä hän on. Tomin ajatukset on kirjoitettu mielenkiintoisesti:

"Kuka sen tekis? Jos ei Kilmoori ite?
Pelastushomman.
Se on se, Tok. Kaikki vaan kuiskaa. Tok Kilmoori. Tohtori.
No kuka kiipelis? Ei kai...
Sessa Mirabella. Prinsessa. Vou...
Tukka pehmonen.
Silmii kaks ja nenä ja suu. Kaikki kohallaan. Pisamat päälle.
Sessa Mirabella. Ykkös Sessa.(...)"

Ihan ensimmäisessä luvussa ihmettelin Tomin ajatusosioita, en ymmärtänyt "kieltä" mutta todella nopeasti pääsin ymmärrykseen. Tomin tekstinpätkät liittyvät niin lujasti tarinaan että ne ymmärtää, vaikka kirjoitustapa on erikoinen. Ymmärtää kuka on Tok, kuka sessa Mirabella, ymmärtää Määd Mäksit ja muut.

Markus Nummen kieli ja kerronta on sujuvaa ja soljuvaa. Aika monisivuiseksi kirjaksi ahmin Karkkipäivän nopeasti, kahden illan aikana ja olen aivan varma, että kirjan tapahtumat, Tomin ja Mirjan tarina, jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Olisin niin suonut Finlandian tälle hienolle, tärkeästä aiheesta kirjoitetulle romaanille.

*****

13 kommenttia:

  1. Ihana, että pidit tästä noin valtavasti. Seurailen usein antamiasi pisteitä ja olen huomannut, että meillä on samanlainen kirjamaku, joten taidanpa toivoa karkkipäivää joululahjaksi. :)

    VastaaPoista
  2. Tomomi, toivo lahjaksi, ehdottomasti! Toivottavasti sinäkin tykkäät;)

    VastaaPoista
  3. Tämä oli kyllä tosiaan täyden kympin kirja!

    VastaaPoista
  4. Mulla on tämä hiukan vielä kesken (ahdistusaspekti on liikaa, ehkä olen juuri 6v. pojan äitinä liian herkkis?), mutta upea on. Todella upea kirja. Ihan parhaita tänä vuonna ilmestyneitä.

    VastaaPoista
  5. Tälle on tullut jo niin monta kehua, että eiköhän tämä pidä jossain vaiheessa lukea...

    VastaaPoista
  6. Tämä olisi ollut myös mun valinta Finlandia-palkinnon saajaksi. Sekä tarina että kieli oli parasta kaikista ehdokkaista.

    VastaaPoista
  7. Susa, ihan totta, niin oli:)

    Morre, totta! Kirja nousee kyllä ihan tämän vuoden Top-listani kärkeen:)

    Salla, kyllä kannattaa lukea, ehdottomasti!

    Mari A., minä olen lukenut vasta kaksi Finlandia-ehdokasta mutta tämä melkein ohittaa Tottan jota rakastin todella paljon…Olisi ollut vaikea tehtävä tuo Finlandian jakaminen;)

    Hannelen kirja-paratiisi, varmasti löytyy kirjastosta mutta varausjono voi olla pitkä. Ainakin minun käyttämässäni kirjastossa jouduin varausjonon sijalle kaksikymmentäjotain ja sain odottaa kirjaa aika kauan…

    VastaaPoista
  8. Olipa kiva lukea arviosi tästä kirjasta. Olen nimittäin kirjaston varauslistalla jo niin korkealla, että toivon saavani kirjan jouluksi. Eli odotan sitä jo innolla. Finlandiaehdokkaista olen lukenut Totta, ja siitä pidin kovasti. Nyt on menossa voittaja Nenäpäivä. Onhan se mielenkiintoinen, todella kekseliästä kieltä, paljon uusia sanoja, mutta en muuten sitä kovin loistavana pitänyt. Minusta Totta oli parempi.
    Miten Karkkipäivä sitten sijoittuu minun listallani, kerron siitä mahdollisesti joulun jälkeen...

    VastaaPoista
  9. No nyt on Nenäpäivä luettuna ja siirryn Karkkipäivään. Nenäpäivästä minulle jäi sellainen olo, että siinä on varmaan jotakin mitä en tajunnut. Miksi se voitti Finlandiapalkinnon? Kieli oli värikästä, paljon uusia sanoja (vaikkakin eräs usein toistuva kielioppivirhe kyllä ärsytti, olenkohan pikkumainen?), mutta eipä se muuten kovasti sykähdyttänyt. Vaikka olen itsekin keski-ikäinen naisihminen, kuten Irma.
    Mutta tässä jouluvalmistelujen ohella alan lueskella Karkkipäivää, jolta odotan paljon täältä luettujen arvioiden perusteella.

    VastaaPoista
  10. Hanna, minä saan Nenäpäivän ihan näinä päivinä kirjaston varauksesta. Olen nyt jonossa toisena;) Toivottavasti pidät karkkipäivästä, tulehan kertomaan mielipiteesi sen luettuasi!:)

    VastaaPoista
  11. No nyt on Karkkipäivä luettuna ja olen, Sanna, kanssasi ihan samaa mieltä: tämä oli todella erinomainen kirja. Olisi kyllä ansainnut Finlandiapalkinnon.
    Minulla oli alussa pieniä vaikeuksia hahmottaa henkilöitä ja Tomin kieltä, se johtui varmaan siitä, että luin sitä aluksi ihan pieninä pätkinä jouluvalmistelujen välissä. Mutta sitten kun pääsin keskittymään kirjaan oikein kunnolla, teksti imaisi mukaansa eikä olisi malttanut jättää kirjaa käsistään. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi toivoisi, että monet tämän lukisivat ja että kirja saisi enemmän julkisuutta.
    Kymmenen pistettä siis minultakin :-)

    VastaaPoista
  12. Hanna, kivaa että sinäkin pidit tästä niin paljon! ja olisi kyllä Finlandian ansainnut;) Tomin kieli oli ehkä alussa minullekin hankalaa, mutta kun kirjaan pääsis sisään ja pääsi "keskittymään" lukemiseen vaikeukset hävisivät. Ehdottomasti vuoden parhaimpia lukukokemuksia:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.