 |
| Leposija Kilimakitossa / Esa Salminen. Johnny Kniga, 2010. 244 sivua. |
Esa Salmisen Leposija Kilimakitossa veti puoleensa eksoottisen tapahtumapaikan, Mosambikin vuoksi.
Etelä-afrikkalainen, valkoihoinen Daniel on muuttanut Mosambikiin. Hän asuu Kilimakitossa hienossa kartanossa jonka sai lahjoituksena hyvin tehdystä työstä vapautustaistelijana. Kartano toimii hotellina ja kartanoon kuuluvia maita ja metsiä Daniel yrittää parhaansa mukaan suojata laittomilta puunhakkaajilta. Danielin ystävä, lääkärinä toimiva Zé Marques työskentelee kenraali Capinden lääkärinä. Capinde on sekaantunut laittomaan puukauppaan joten ystävysten suhteissa on kiemuroita enemmän kuin tarpeeksi. Yllättäen apu ystävysten ongelmiin löytyy niin sanotusti haudan takaa. Kun kartanoremontin aikana Kilimakiton kartanon rakennuttajan,herttua Hans von Bouchardin päiväkirjat löytyvät, tulee asioihin uusi käänne. Lopulta päiväkirjojen avulla ystävykset pääsevät sovintoon. Kuinka paljon voikaan kuolleen miehen päiväkirjat vaikuttaa!
Leposija Kilimakitossa kuvaa mielenkiintoiseti tämän päivän Mosambikia, mutta herttuan päiväkirjojen avulla lukija pääsee mukaan myös 1920-luvun Mosambikin elämään ja taisteluihin. Salminen kirjoittaa hienosti ja kirja on ihan hyvä mutta jotain jäi puuttumaan. En osaa oikein sanoa mikä, mutta kirjan jälkeen jäi sellainen tunne että se ei ollut niin mukaansatempaava kuin olisin toivonut. Huono kirja ei missään tapauksessa ole kyseessä, mutta jotain jäi puuttumaan jotta voisin sanoa sitä loistavaksi. Ehkä se oli itse tarina joka minun silmissäni jäi hieman vaisuksi kun en eksi kirjasta oikein mitään sanottavaakaan....Sujuvaa kerrontaa mielenkiintoisesta maasta, jokatapauksessa. Ja kirjan kansi on aivan upea!
Pisteitä ***
*************maailmanvalloitusmaa: Mosambik******************
Hei!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus ja haaste, käyhän kurkkaamassa.
SUURI kiitos, Susa:)
VastaaPoistaKävin tämän lukemassa, koska äänikirjaa kuunnellessa jää hieman ulos noista henkilöiden nimien oikeinkirjoituksesta :)
VastaaPoistaMinusta puuttumaan jäi juonenkehittely. Herttuan luiden palauttaminen kotitilalle on oikeastaan ainoaa varsinaista juonta tässä. Mutta se ei nyt niin kauhean iso puute ollut. Sen sijaan ihemettelen, miksi Salminen ei millään tavoin sido tätä Suomeen? Kuka tahansa olisi voinut tämän kirjoittaa. Olisiko tämä käännösromaanina edes ylittänyt julkaisukynnystä?