Samarkand

Samarkand ( Samarcande, 1988) / Amin Maalouf. Suom. Annikki Suni 2009. Gummerus. 361 sivua.

 Amin Maaloufin romaani Samarkand oli minulle vaikea kirja. Olen lukenut sitä varmaan kolmisen viikkoa, muutama sivun per päivä, joinakin päivinä en sivuakaan. En oikein missään vaiheessa päässyt sisään tarinaan, osiltaan se varmaan johtui lukuvauhdista mutta mahdollisesti myös siitä, ettei tämänkaltainen kirja kiinnosta minua tarpeeksi. En siis kertakaikkiaan jaksanut lukea montaa sivua päivässä. Minä en jätä kirjaa helpolla kesken, niinpä päätin lukea tämänkin loppuun odottaen, että loppua kohden paranisi ja lukeminen muuttuisi helpommaksi. Muuttuihan se - vähän.

Omar Khaijam on persialainen filosofi, runoilija ja astrologi. Hän nauttii rauhallisuudesta ja esteettisyydestä. Myöhemmin Khaijam toimii hallitsijoiden neuvonantajana poliittisesti sekasortoisessa Persiassa ja kirjoittaa kuukausihoroskooppeja hallitsijoille, horoskooppeja joita hallitsijat noudattavat kirjaimellisesti. Hänen elämänsä on muuttunut paljon. Samarkandin ensimmäiset osat kertovat Omar Khaijamin elämästä, muun muassa siitä, kuinka hän rakastuu kauniiseen prinsessaan. Kaikista tapahtumista Khaijamin päässä syntyy uusia säkeitä ja runoja joista on tuleva Samarkand, kirja joka nyt lepää Atlantin pohjassa ja josta Maaloufin kirja kertoo.

Jo opiskeluaikanaan Khaijam tutustui Nizam al-Mulkiin ja Hasan-i-Sabbahiin joista tulee tärkeitä henkilöitä Persian historiassa. He perustavat ääriliikkeitä joka saa aikaiseksi paljon tuhoa persialaisten joukossa. Traagisista kuolemista saa osansa myös Khaijam joka joutuu näkemään liiankin monen ystävänsä kuoleman läheltä. Vallanhalu lisää väkivaltaa, mutta tässä kirjassa ne eivät vie kaikkea tilaa. On myös tilaa kauniille rakkaustarinoille, kuten Omarin ja hänen tulevan vaimonsa, runoilija Dzahan rakkaus. Se syttyy yhtenä yönä hiljaisessa majassa ja jatkuu loputtomiin.

Kirjan viimeiset osat sijoittuvat 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun. Keskiössä on Benjamin Omar Lesage, Omar Khaijamilta toisen nimensä saanut amerikkalainen. Samarkand joutuu monen mutkan kautta hänen käsiinsä ja kirjan loppuhuipennuksena kirja joutuu mielenkiintoisella, joskin hirveällä tavalla Atlantin pohjaan. Matkan varrelle mahtuu Benjaminin rakastuminen kauniiseen persialaiseen Siriniin, monta reissua Persian ja Amerikan välille kunnes viimeisellä reissulla Benjaminilla on mukanaan sekä kirja että rakastamansa nainen.

En loppujen lopuksi oikein osaa sanoa, mikä tässä kirjassa tökki ja mikä sai siitä niin vaikean kirjan minulle. Samarkandin ensimmäiset osat sijoittuivat 1000-luvun myyttiseen Persiaan ja vaikka historia jossakin määrin minua kiinnostaa, noin kauas taakse on minulle jo liikaa. Pysyttelen mielummin 1800-1900 -luvuissa. Kirjan viimeiset osat, jotka sijoittuivat 1800-1900 -luvulle olivat oikein mielenkiintoisia ja luettavia ja loppua tarkemmin paljastamatta - kirjan viimeinen luku oli ihan mahtava ja se käänsi ajatukseni kirjasta edes jonkun verran!

Pisteitä **

----------maailmanvalloitusmaa: Uzbekistan---------------------


(Samarkand oli kaupunki muinaisessa Persiassa kunnes uzbekit vuonna 1500 valloittivat kaupungin. Vuonna 1868 Samarkand joutui Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kunnes Uzbekistanin neuvostotasavalta perustettiin 1924. Samarkand oli sen pääkaupunkina vuoteen 1930 asti ja vuodesta 1991 Samarkand on ollut osa itsenäistä Uzbekistania. Lähde: Wikipedia. Nämä ovat minulle tarpeeksi hyvät perustelut sille, että otan Samarkandin mukaan maailmanvalloitukseeni, kertoohan se kaupungin historiasta;) )