Aida

Aida / Marja Leena Virtanen. Tammi, 2010. 265 sivua.

 Marja Leena Virtasen esikoisromaani Aida on yhden perheen tarina. Pääosassa on viisikymppinen Irene jolle kirjan alussa syntyy ensimmäinen lapsenlapsi, Aida. Irenen tytär Hanna ja tämän mies Jyrki ovat halunneet lapsen jo kauan mutta Hanna ei tule raskaaksi. Kun Aida sitten syntyy, keskosena, koko perhe on onnessaan.
Irene on "kotiäiti" vaikka kaksi tytärtä on jo aikuista ja asuu muualla. Irenen mies Henrik on lääkäri, jonka asiantuntevuus tulee tarpeeseen muutamaankin otteeseen kirjan sivuilla. Irenen ja Henrikin avioliitto rakoilee ja lisää päänvaivaa Irenelle aiheuttaa iäkäs ja hankala äiti joka asuu hoitokodissa.

Aida on siis toivottu ja tervetullut lapsi, joten kun alkaa näkyä merkkejä siitä, että tytön kehityksessä ei kaikki olekaan kohdallaan koko perhe huolestuu. Henrikin lääkärisuhteilla Aida saadaan nopeasti tutkittavaksi ja diagnoosikin selviää. Perhe on uudessa tilanteessa ja kaikki sen jäsenet joutuvat miettimään omaa suhtautumistaan. Irenellä ja Aidalla pysyy läheinen suhde, vaikuttaa siltä että heillä on läheisempi suhde kuin Irenellä omiin tyttäriinsä Hannaan ja Saritaan. Perheen miehet ovat mukana kuvioissa, mutta kirjan tapahtumissa aika lailla taka-alalla.

Kirjan päähenkilönä on minun mielestäni Irene, joten en ehkä täysin ymmärrä kirjan nimeämistä Aidaksi. Toisaalta taas Aida on kuitenkin mukana suuressa osassa kirjan tapahtumia ja Irenen elämässä "epätäydellisellä" Aidalla on iso rooli.  Irene miettii rooliaan äitinä, vaimona ja isoäitinä, Aidan "Imminä". Irenen vanheneminen, tunteet ja mietteet on pääosassa vaikka Aida on tietenkin koko ajan mukana kuvioissa. Olisin ehkä halunnut tutustua Aidaan vielä paremmin, nyt tyttö jäi hieman vieraaksi.

Aida on nopealukuinen kirja joka tempaisi minut mukaansa alusta saakka. Sinänsä lyhyeen kirjaan (265 sivua) mahtuu paljon tapahtumia ja monta vuotta. Aida kasvaa vauvasta 13-vuotiaaksi ja perheen sisällä on niin lapsettomuutta, uskottomuutta kuin lesbouttakin. Minä pidin Aidan tunnelmasta ja perheen tarinan seuraamisesta mutta jotenkin minua hieman häiritsi se, että kirjassa kaikkia tapahtumia sivuttiin jotenkin ohimennen ja seuraavassa osassa oli kulunut jo monta vuotta edellisistä tapahtumista. Romaani on ehkä jonkunlainen perheen selvitymistarina, mutta nyt tuntui siltä, että mihinkään ei oikein syvennytty, vaan lukijana sai vain pintaraapaisun kaikista tapahtumista. Minä pidin silti tästä kirjasta, se on yhden perheen tarina, tarina ikääntymisestä ja hyväksytyksi tulemisesta kuten kirjan takakansikin kertoo.Päällimmäiseksi jäi tunne hyvästä kirjasta vaikka tässä olikin paljon asioita joista en niinkään pitänyt. Outoa...

Pisteitä ****