Krokotiilin keltaiset silmät

Krokotiilin keltaiset silmät (Les yeux jaunes des crocodiles, 2006)/ Katherine Pancol. Bazar, 2011. 697 sivua.

 Katherine Pancolin romaani Krokotiilin keltaiset silmät on varmasti nopealukuisin tiiliskiviromaani jonka olen lukenut! Tarina ja teksti vei alusta alkaen mennessään ja paksun kirjan luki nopeasti.

Pancolin romaani vei minut rakastamaani Pariisiin, välillä hieman Britanniaan ja Keniaankin. Ennen kaikkea lukijana saa tutustua yhteen sukuun, sen erilaisiin ja kiinnostaviin henkilöihin ja tapahtumiin. Joséphine ja Iris ovat siskokset, Joséphine vielä kirjan alussa naimisissa kahden tyttärensä isän Antoinen kanssa, Iris taas rikkaissa naimisissa Philippensä kanssa. Saamme tutustua myös Joséphinen tyttäriin, Hortenseen ja Zoéen. Kuten Joséphine ja Iris, ovat myös Hortense ja Zoé hyvin erilaisia keskenään.

Joséphine on perheensä eteen uurastava nainen, joka jää puille paljaille kun hänen aviomiehensä lähtee nuoremman naisen matkaan ja tyhjentää samalla parin yhteisen pankkitilin. Samalla Joséphinen rikas sisar, Iris, ihmettelee mitä hänen ja hänen miehensä välillä on tapahtunut. Philippe on muuttunut kylmäksi ja etäiseksi eikä enää palvokaan kaunista vaimoaan kuten ennen. Siksi Iris keksiikin mielestään hyvän suunnitelman, jonka avulla hän saa takaisin miehensä (ja muiden) arvostuksen ja kunnioituksen ja jonka avulla hänen sisarensa saa tarvitsemaansa rahaa perheensä elättämiseen. Projekti saa Joséphinen ja Iriksen suhteen muuttumaan, se saa Hortensen ja Zoén ajatukset äidistään muuttumaan, mutta ennen kaikkea arka ja varovainen Joséphine muuttuu projektin aikana kovasti.

Kirjan nimessä mainittu krokotiili tulee tarinassa esille silloin tällöin. Krokotiilejä löytyy kenialaiselta krokotiilitilalta, jossa niiden keltaiset silmät sädehtivät pimeinä iltoina. Krokotiilit symbolisoivat myös muuta, ihmisten pelkoja ja rakkauttakin. Krokotiili ilmestyy kuvioihin myös sanaleikkien ja jopa vaatteiden ja asusteiden muodossa.

Krokotiilin keltaiset silmät -romaanissa on paljon ihmisiä, alussa tuntui että heitä oli vähän liikaakin. On Joséphinen ja Iriksen äiti, Hammastikuksi kutsuttu Henriette, tämän uusi mies Pomo, Pomon rakastajatar Josiane, Iriksen miehen työtovereita, ystäviä ja tuttavia ja kaikilla heillä on omat kiemuransa. Kaikkiin henkilöihin ehti kuitenkin tutustua vajaan 700 sivun aikana, joten lopussa kukaan ei jäänyt kovinkaan etäiseksi tai tuntemattomaksi. Kielellisesti Krokotiilin keltaiset silmät ei ehkä ole mikään mestariteos, mutta minä viihdyin sen parissa todella hyvin ja se sopiikin vallan mainiosti kesäkirjaksi. Henkilötkin jäivät mieleeni, usein he jäivät pyörimään päähän vielä kirjan sulkemisen jälkeenkin. Plussaa myös Pariisi-fiiliksestä ja muutenkin "ranskalaisuudesta". Olen tänä vuonna ihastunut ranskalaiseen kirjallisuuteen, pitkälti Anna Gavaldan vuoksi. Kaiken kaikkiaan tästä kirjasta jäi siis hyvä fiilis, vaikka minun olikin jostain syystä tosi vaikea kirjoittaa siitä mitään...

★★★★

Romaanin on lukenut myös Anneli, Jenni, Mari, Katja/Lumiomena.