Kirjeitä kiven alle / Marja Leena Virtanen

Kirjeitä kiven alle / Marja Leena Virtanen. Tammi, 2011. 267 sivua.

"Kun talon valkoinen kammari oli valmis, syntyi Toinen. 

Nimeni annettiin hänelle."

Marja Leena Virtasen toisessa romaanissa Kirjeitä kiven alle puolivuotias sairas ja heikko Marketta kuolee sodan kynnyksellä. Seuraavana päivänä äiti Siviä pesee ja kietoo Marketan lakanaan, perhe pakkaa tavaransa ja lähtee evakkoon. Marketta jää kapalossaan kylmään aittaan, odottamaan että perhe palaa kotiin, että isä palaa sodasta ja rakentaa laudoista arkun jossa hän pääsee oikeaan hautaan.

Marketta seuraa perhettään evakkoon, hän seuraa perheen elämää haamuna. Eräänä päivänä kun perhe on päässyt talvisodan jälkeen takaisin Karjalan-kotiin perheeseen syntyy vauva, Toinen. Toisen  nimeksi annetaan Marketta. Marketta seuraa sisarensa elämää läheltä, pysyy jatkuvasti sisarensa rinnalla. Kun Toinen oppii kirjoittamaan, ryhtyy hän tavaamaan kirjeitä kuolleelle sisarelleen jota ei ole ikinä tavannut. Nämä kirjeet Toinen vie metsään, piilottaa kivien alle jotta kuollut sisar löytäisi ne ja lukisi. 

Toisesta tulee omaperäinen, yksin viihtyvä tyttö. Hän uppoutuu mielikuvitusmaailmaansa, kirjoihin ja omiin ajatuksiinsa. Välit vanhempaan sisareen Riikkaan ovat suhtkoht kunnossa, mutta jokin kuilu on välissä. Syvä kuilu on myös Toisen ja äiti-Siviän välissä. Siviä palvoo kaksospoikiaan ja Kaarlo-miestään, mutta ei osaa olla äiti kahdelle tyttärelleen. Saamme seurata myös Siviän Mar-äidin ajatuksia ja elämää, välillä nykypäivänä mutta paljon myös nuoruudessa, Siviän lapsuudessa.

Kirjan kolmena kertojana toimivat siis kolme sukupolvea - Mar, Siviä sekä Marketta. Kirjassa hypitään hieman ajassa, mutta se tuo vain lisämielenkiintoa ja rikastuttaa kirjan sisältöä. Jokaisesta kertojasta paljastuu yllättäviä asioita ja on mukavaa, ettei kaikkea paljastettu heti.

Marja Leena Virtasen esikoisromaani Aida kosketti ja ihastutti minua aiemmin tänä vuonna, mutta en osaa oikein pukea sanoiksi, kuinka ihastunut ja tykästynyt ja hullaantunut olen tähän Virtasen kakkoskirjaan! Kirja on tyyliltään varsin erilainen kuin Aida, maagista realismia tämä taitaa olla jos luokitella pitää. Heti alusta alkaen mukaansatempaava sisältö ja mielenkiintoiset henkilöt sekä ripaus maagisuutta tekivät kyllä tästä aivan loistavan lukukokemuksen! Lisäksi kieli on tavattoman kaunista ja Karjalan murretta on käytetty aika paljon, mutta todella taidokkaasti. Olisikohan tässä Finlandiaehdokas...?

Kirjeitä kiven alle on myös jollain tavalla erittäin suomalainen teos. Tällä tarkoitan sitä, että tapahtumat asettuvat sota-aikaan, kertovat tästä ajasta uskottavasti ja yhtä uskottavasti kirja kertoo kolmen supisuomalaisen naisen tarinan omassa ajassaan. Vaikka ajassa hyppeleminen ja kertojan jatkuva vaihtuminen voi vaikuttaa hankalalta, minua se ei häirinnyt tässä kirjassa yhtään ja pysyin helposti kirjassa mukana.

Kolmen naisen salaisuudet paljastuvat vähitellen ja kietoutuvat jännittävästi yhteen. Tästä koostuu tämä upea, ehjä kokonaisuus joka imaisi minut täysin mukaansa. Kirjan tunnelma ja tapahtumat tulivat ihon alle ja kirjassa harmitti vain se, että se loppui.

★★★★★


Myös Sara on lukenut tämän kirjan.


Kannen suunnittelu: Mika Kettunen