 |
| Juoppohullun päiväkirja / Juha Vuorinen. Diktaattori kustannus,2011 ( 2001). 360 sivua. |
Syyskuun viimeiseksi luetuksi kirjaksi jäi minun osaltani eilen illalla loppuun pääsemäni Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja. Tämä kirja löytyy myös Keskisuomalaisen klassikkolistalta, joten tällä kirjalla osallistun myös klassikkohaasteeseen, vaikka tämä nyt ei omasta mielestäni ihan ehkä "perinteinen klassikko" olekaan...
Juoppohullu, eli suomalaismies Juha, elelee arkeaan varsin mielenkiintoisella tavalla. Juha ryyppää paljon. usein yksin, toisinaan oudon kaverinsa Kristianin kanssa. Jossain vaiheessa kuvioihin astuu myös Kristianin kaveri Mikael. Yhdessä kaverukset sitten ryyppäävät, käyvät esimerkiksi risteilyllä, lentävät Tukholmaan ja viettävät mielenkiintoisen päivän Arlandan lentokentällä. Naisia tulee ja menee iso liuta, kun Juhan rahat ovat vähissä kokeilee hän jopa miespuolisen huoran työtä. Hän järjestää hauskoja jekkuja naapurilleen, pilaa naapurin Datsunin monen monta kertaa ja keksii ajankulukseen myös puuhattavaa Kristianille.
Juoppohullun päiväkirjassa ryypätään, naidaan ja kärsitään vitutuksesta. Siinä paskotaan olohuoneen lattialle ja auton konepellille, naidaan parvella, sohvalla, työpaikan invavessassa ja lentokentällä. Juha on varsin tunteeton suomalaismies, lähimmäksi tunteitaan hän taitaa päästä Tiinan kanssa, Tiinan, jonka hän tapaa käydessään yhden ainoan kerran AA-kerhon kokouksessa. Kokouksesta alkaa Tiinan ja Juhan intohimoinen ja tiivis suhde.
Juoppohullun päiväkirja on kirjoitettu (yllätys, yllätys!) päiväkirjamuotoon. Juha kirjoittaa hieman yli vuoden ajan päiväkirjaa elämästään, ja pian hän huomaa naapurin talon katolla majailevan miehen seuraavan hänen elämäänsä. Mies on toimittaja joka kopioi Juhan kirjoituksia internetiin ja siellä "Juoppohullulla" on iso kasa innokkaita seuraajia. Tämän häiriötekijän vuoksi Juha kirjoittaa jatkossa päiväkirjaansa vuoroviikoin keittiön pöydän ääressä ja vaatekomerossa.
Juha Vuorisen teksti on tietysti hauskaa. Jos paskajutuilla saa minut nauramaan ääneen, on se taitavaa. Kirjan loppua kohden sain kuitenkin välillä tarpeekseni ryyppäämis-, naimis- ja paskajutuista. Tavallaan siis ymmärrän Juoppisten suuren suosion ja jopa klassikkomaineen, mutta ihan minun kirjani tämä ei silti ole ja luulen, että jätän Juoppisten lukemisen nyt tähän ensimmäiseen kirjaan. Kirjassa oli myös "Pastori Kärmeen" tekemiä kuvituksia jotka olivat kokonaisuuteen sopivia, vaikka ei ehkä maailman upeimmista taidonnäytteistä olekaan kyse.
Juoppohullun päiväkirja ei siis ole minun kirjani, vaikka toki nauroin ääneen ja välillä (alussa) ihan nautinkin tästä hulluttelusta. Tulipa kuitenkin tämäkin luettua ja ensi vuonna ensi-iltansa saavan elokuvankin voisi jossain vaiheessa katsoa, sillä minusta tuntuu että tästä voisi saada aikaan aika hauskan elokuvan;)
★★★
Minulla tuo kirja on roikkunut kirjahyllyn ja roskakorin puolivälissä. Selailua pitemmälle kirjassa en ole päässyt enkä tiedä, pääsenköhän sen enempää. Jotenkin tuo maailmankuva ei innosta lukemaan. Kuvat äklöttävät, koska muistan joskus opiskeluaikana nähneeni niitä vanhan Atskin huussissa ja jossain muussakin sen ajan hotellihelpotuksen seinillä.
VastaaPoistaPitäisikö tuo pokkari todellakin lukea? Avartaisiko se näkökulmaa maailmaan, josta haluan pitää selvää hajurakoa? LOL
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBloggeri halusi kai jotenkin painottaa kommenntiani, koska julkaisi sen kahtena. =D
VastaaPoistaPoistin kuitenkin toisen. ;)
Marleena, en oikein osaa sanoa kannattaako tätä lukea..;D siis ei se kyllä minulle mitän kovin positiivista kuvaa antanut tuosta elämäntyylistä, enkä voi väittää sen avartaneen näkökulmaani. Yhä vain ihmetteln yhtä paljon, miten noin voi elää mutta...
VastaaPoistaOlen muistaakseni lukenut tämän ekan osan joskus tosi kauan sitten (nyt kun äkkiä laskin, niin 7 vuotta sitten, herra isä olenko mä niin vanha?!) ja en muista kirjasta juuri mitään kuin sen, että jaksoin yhden lukea eikä jatko ole kiinnostanut.
VastaaPoistaJos tämän jättää lukematta, ei kyllä paljon menetä. Melkein mieluummin kannattaisi lukaista Pussikaljaromaani, josta en myöskään niin välittänyt, mutta jos täytyy juoppudesta lukea, niin ehkä se on parempi.
Katri, minä en ole lukenut Pussikaljaromaaniakaan eikä kyllä tämä aihe taida ainakaan lähiaikoina kiinnostaa niin paljon että sen lukisin...Ja samaa mieltä olen, eipä paljon menetä jos tätä ei lue.
VastaaPoistaLuin Juoppohullun päiväkirjat joskus silloisen miesystävän innoittama. Juoppisten tyyli muuttuu hieman jatko-osissa. Kännäily vähenee ja kuvaan tulee tunteita Juhan kohdatessa oikea naisen ja saadessa lapsen. Välillä jutut olivat aika koskettaviakin, muistaakseni.
VastaaPoistaMelkoista äijäkirjallisuuttahan Juoppikset on, mutta arvo sellaisellakin on joka saa muuten kirjoja kaihatavan miehen innostumaan lukemisesta.
Vauhko, äijäkrijallisuus on hyvä sana tätä kuvaamaan! Ehkäpä joskus luen jatko-osia jos innostun, mutta se jää nähtäväksi;)
VastaaPoistaHyvä postaus :)
VastaaPoistaMinusta Juha Vuorisen teksteistä voi olla montaa mieltä ja pitääkin olla. Mutta kaverin asenne on oikea. Kun luin Vuorisen ensimmäisen oli kauhuissani, mutta jotenkin kaikkeen turtui ja löytyi niitä helmiäkin. Päiväkirjoja luin muistaakseni 3 ja Nokimustan seikkailun ja Viimeisen suuren seikkailun.
Jokke, kiitos:) Olen samaa mieltä siitä että asenne on oikea;) ja hyvä että tästäkin aiheesta kirjoitetaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
Olen lukenut päiväkirjojen kaksi seuraavaakin osaa ja ne olivat kovin paljon laimeampia. Ei tietoakaan enää ekan osan alkupään merkinnöistä "Ei mitään muistikuvia".
VastaaPoistaVaikka Kristian muuten onkin turhan yliampuva hahmo, niin Kristianin nuoruusvuosista muistelen tykänneeni.
Juoppiksesta täytyy muistaa, että se oli alun perin Myrkky-lehteen sopivaa sisältöä.
Jori, minä luulen että Juoppiksen lukeminen jää nyt tähän ekaan. Kristian oli kieltämättä aika mielenkiintoinen kaveri joten ehkäpä lukaisen joskus hänen nuoruusvuosistaan;)
VastaaPoistaHei vain täältäkin!
VastaaPoistaKuten muutkin ovat sanoneet, ne jatko-osat ovat vähän erilaisia. Itse jaksoin pari kertaa lueskella sen ensimmäisen osan, mutta nykyään jos jotain lukee (hyvää aivojen tyhjentämistä verrattuna esimerkiksi Anna Kareninaan) niin lähinnä niitä uudempia osia.
Hahmo kasvaa, ja saadaanpahan siinä aikaan jopa toimiva parisuhde. Ja lapsi. Meininki on ihan erilaista kuin mitä ensimmäisessä osassa oli.
Lue ihmeessä niitäkin jos ei tuon ensimmäisen osan lukeminen ihan mahdotonta ollut, lukisin mielelläni mielipiteesi myös niistä ;)
Hyvää alkanutta vuotta!
Nalice, kiitos kommentistasi:) Ehkäpä joskus palaan näihin kirjoihin ja luen niitä jatko-osiakin. Vaikkapa kesälukemisena voisi minulla toimia! Hyvää alkanutta vuotta sinullekin:)
VastaaPoista