Näkymätön silta / Julie Orringer

Näkymätön silta / Julie Orringer

Alkuteos: The Invisible Bridge, 2010

Otava, 2011. 760 sivua

Suomentaja: Kristiina Savikurki

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Yksi vuoden parhaimpia kirjoja on tässä! Julie Orringerin aivan ihana, koskettava, ilahduttava, surullinen, traaginen, hirvittävä Näkymätön silta oli minulle upea lukukokemus.

Parikymppinen unkarilainen Andras Lévi lähtee kotoaan Debrecenistä kohti Pariisia opiskelemaan arkkitehdiksi. Juna-asemalle hänet saattaa rakas veli Tibor joka on Andrakselle maailman tärkeimpiä ihmisiä. Viimeiset Unkarin-vuodet veljekset asuivat yhdessä opiskelukämpässä Budapestissa ja ovat aina olleet läheisiä.

On syksy vuonna 1937 kun Andras saapuu Pariisiin. Mukanaan hänellä on laatikollinen tavaroita József Haszille jonka äidin hän tapasi "sattumalta" viimeisenä iltanaan Budapestissä. Rouva Hasz pyysi Andrasta toimittamaan laatikon pojalleen tultuaan Pariisiin, ja vanhempi rouva Hasz, Józsefin isoäiti, antoi Andrakselle mukaan vielä salaperäisen kirjeen joka hänen piti toimittaa Claire Morgensternille. Toimitettuaan tehtävänsä, József lupaisi Andrasta Pariisissa antamalla yösijan sekä auttamalla asunnon löytämisessä.

Tuolla salaperäisellä rouva Haszin kirjeellä on huikea vaikutus Andraksen loppuelämään, mutta sitähän nuori opiskelija ei vielä tuolloin tiedä. Pariisissa Andraksen eteen nimittäin astuu suuri rakkaus, henkilö jonka kanssa Andras haluaa viettää loppuelämänsä onnellisena Pariisissa, jonka hän pian alkaa jo tuntea kodikseen vaikka kaipaakin perhettään Unkarissa ja veljeään Tiboria joka opiskelee Italiassa.

"Andraksen sydämen valtasi suunnaton ilo, kun hän työnsi avaimen lukkoon ja avasi oven omaan asuntoonsa. Hän purki ostokset ikkunalaudalle ja levitti piirustustarvikkeet pöydälle. Sen tehtyään hän istuutui, teroitti lyijykynän veitsellä ja hahmotteli ikkunasta näkyvän Panthéonin tyhjälle postikortille. Kuvan taakse hän kirjoitti ensimmäisen viestinsä Pariisista: "Rakas Tibor, olen täällä! Minulla on surkea vinttikoppero: juuri sellainen kuin toivoinkin. Hurraa! Liberté, egalité, fraternité! Rakkain terveisin, Andras." " (...) 

Andraksen tulevaisuus Pariisissa näyttää valoisalta, kunnes syttyy toinen maailmansota ja herra nimeltä Hitler ottaa Euroopan tapahtumat käsiinsä. Andraksen, kuten niin monen muunkin elämä heittää kuperkeikkaa eikä mikään ole enää kuten aiemmin. Pariisin opiskeluvuodet jäävät Andraksen mieleen hienona, pian kaukaisen muistona kun hän palaa takaisin Unkariin. Yhdessä vaiheessa koko Andraksen perhe on koossa, seuraavan hetkenä perheen kolme poikaa eri puolilla Eurooppaa, kaukana kotoa, kaukana toisistaan. Kaikki on epävarmaa, kuka on elossa, kuka taas ei. Kuka selviää hirvittävistä vuosista vähimmällä, kuka ei selviä ollenkaan? Selvää on vain se, että yhdenkään unkarilaisen, tai eurooppalaisen, elämä ei enää palaa entiselleen.

Kirjan tapahtumista en halua sen enempää kertoa, ne pitää ehdottomasti kokea itse lukemalla. Tapahtumia tässä lähes 800 sivuisessa tiiliskivessä on paljon, tylsää hetkeä ei tule eikä tapahtumissa edetä liian nopeasti. Keskeisiä teemoja kirjassa on veljesside ja rakkaus, kuinka selvitä kauheista ajoista rakkaiden ihmisten avulla. Orringer kirjoittaa todentuntuisesti ja koskettavasti. Minä elin täysin Andraksen mukana kirjan alusta loppuun saakka, ja kun en tätä lukenut, oli Andras kuitenkin mielessäni. Kirjan henkilöt oli kuvailtu niin todentuntuisiksi, että oli todella helppoa elää heidän mukanaan. Sota ahdisti taas tajuttomasti, sekin oli varmasti kuvailtu niin todentuntuisesti että herätti minussa paljon vahvoja tunteita.

En oikein osaa sanoa tästä muuta, aivan upea kirja jota suosittelen kaikille lämpimästi. Lukiessa ehtii käymään läpi koko tunneskaalan onnesta surun kautta vihaan joten todella koskettava ja aivan varmasti mieleenpainuva kirja kyseessä. Minä olen täysin myyty tälle kirjalle;)


★★★★★


Osallistun tällä kirjalla maailmanvalloitukseen Unkarilla.