Där vi en gång gått / Kjell Westö
Söderströms, 2006. 509 sivua.
Mistä minulle? Kirjastosta lainaamalla
Vuoden 2006 Finlandia-voittaja, Kjell Westön Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran) kertoo oikeastaan ihan tavallisen tarinan, tavallisista ihmisistä 1920-30 luvun Helsingissä. Se, että tarina on tavallinen, tekee tästä kirjasta juuri niin upean kuin se on.
Kirja alkaa vuodesta 1908 ja kertoo helsinkiläisten tarinaa vuoteen 1938 saakka. Kirjan alussa Eccu, Henning, Ivar, Cedi, Mandu ja Lucie ovat nuoria. Allu on vasta pieni poika jonka vanhemmat eroavat ja poika muuttaa äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa pienenpieneen asuntoon. Pian Allu saa kaksi pikkusiskoa. Kun Allu viettää köyhää lapsuuttaan elelee Eccu, Ivar, Henning, Cedi ja muu porukka vilkasta nuoruuttaan. Heillä on elämä edessään ja toiset onnistuvat kokoamaan elämänsä paremmin kuin toiset. Nuoret pojat joutuvat pian sotaan, toinen palaa sieltä enemmän traumatisoituna kuin toinen. Varsinkin työläisperheillä on rankkaa kun rahat ovat vähissä, mutta aina rahakkaat vanhemmat eivät myöskään ole tie onneen.
Kirjassa on todella paljon henkilöitä ja varsinkin alussa menin helposti sekaisin. Kuka oli kenenkin sisko tai veli, kuka minkä ikäinen. Etenkin alussa koin kirjan hieman vaikeaksi ja raskaslukuiseksi, mutta kun ehdin lukea kirjaa pidemmissä pätkissä pääsin hyvin taas kärryille. Kirjan suuressa henkilömäärässä on myös hyvät puolensa. Westö kertoo samassa kirjassa monen elämäntarinan, kuvailee monen ihmiskohtalon. Tämä tekee kirjasta monipuolisen ja tapahtumarikkaan, ja on mielenkiintoista seurata saman aikakauden tapahtumia eri henkilöiden näkökulmasta.
Halusin lukea kirjan sen alkuperäiskielellä, ruotsiksi, koska minusta käännöksessä usein menetetään jotain. Olen iloinen että luin tämän ruotsiksi, mutta selaillessani suomenkielistä versiota kieli vaikutti kyllä yhtä upealta siinäkin. Löysin lukeamastani kirjasta niin kauniita lauseita, että minun oli pysähdyttävä lukemaan sama kohta uudestaan, miettimään ja vain ihailemaaan. En nyt lainaa tähän mitään kohtaa koska se olisi siinä tapauksessa ruotsiksi, mutta Nenä kirjassa-blogin Norkku on lainannut kirjasta pätkän täällä näin, jonka kohdalla minäkin pysähdyin, huokailin ja vain ihailin. Aivan täydellistä tekstiä!
Westön kerronta on kaiken lisäksi vaivatonta. Hän vain ikään kuin ohimennen kertoo elämästä Helsingissä ja suuren henkilömäärän elämäntarinan. Tätä kirjaa oli ilo lukea ja tämän kautta Westö kyllä nousee yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Huomenna FST5-kanavalla alkaa kuusiosainen Missä kuljimme kerran-tv-sarja eli klo. 21.00 minä ainakin olen nauliintuneena tv:n ääressä!
★★★★★-
Ihanaa että vinkkasit tuosta telkkarisarjasta, minäkin aion sen katsoa (nyt kun tiedän että sellainen tulee)!
VastaaPoistaWestön kieli on kyllä todella kaunista. Minulla on parhaillaan menossa Sprickor ja vaikka ruotsin kanssa vähän hapuilenkin, on mukava lukea vaihteeksi kirjailijan omalla kielellä.
Norkku, minäkin haluaisin lukea tuon Westön uusimman. Toivottavasti löytäisin sen jostakin joulun jälkeen;) Seuraavaksi minä ajattelin lukea Westön vanhempaa tuotantoa, mulla on hyllyssä esim. Isän nimeen ja Lang :)
VastaaPoistaMun todellakin pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukaista joskus herraa myös alkukielellä. Vaikka sitten tämän, sen jälkeen kun on katsastanut tuon tv-sarjan.
VastaaPoistaTuo on todellakin Westön taito, kertoa normaalista elämästä vaivattomasti, ohimennen liittäen mukaan lisää ihmisiä. Muistan itsekin, että tätä lukiessa alussa meni kyllä henkilöt sekaisin, mutta loppua kohden niihin kaikkiin kiintyi niin, että ei ollut enää puhettakaan siitä, että heidät sekoittaisi.
Halkeamia on ainakin Pääkirjastossa. ;)
Jes, huippua, että sinäkin tykkäsit tästä kirjasta! <3
VastaaPoistaMinä taas inhosin tässä tätä tavallisuutta, kaikki henkilöhahmot oli tuttuja jo lukuisista muista kirjoista eikä kirja muutenkaan erottunut massasta. Tätä on kehuttu hyvästä Helsingin kuvauksesta, mutta silloin kun luin tämän en asunut Helsingissä ja nykyään varmaan kokisin tarkan kuvailun häiritsevänä.
VastaaPoistaMinusta ei siis tullut Westön fania, enkä ole tämän jälkeen edes yrittänyt lukea hänen muita teoksiaan.
Kulttuuri teko, luit teoksen ruotsiksi. Selailin teosta, jonka olin lukenut suomeksi, ja huomasin, että käännös on varsin hyvä, mutta hienoa että luit sen alkukielellä. "Käännös on aina käännös, vaikka ei olisi väännös".
VastaaPoistaMinusta henklöketjussa Lucie oli yksi päähahmo, vaikka on pitkään syrjässä.
Hyvä postaus :)
Riina, kirjan loppua kohden "tunsi" kyllä tosiaan henkilöt niin hyvin ettei heitä enää sekoittanut. Ja suosittelen Westötä ruotsiksi, mä voin olla sitten tukihenkilö jos jumiudut;)
VastaaPoistaKaisa, ehdottomasti!<3
Réa, minä en oikein tunne Helsinkiä, mutta kaupungin kuvailu on minusta Westön kirjoissa todella mielenkiintoista. Mutta todella piristävää kuulla tästä kirjasta toisenlainen mielipide. Kiitos:)
Jokke, Lucie oli yksi minun suosikkihahmoistani ja oli tosiaan keskeinen hahmo tässä kirjassa.
Oikeastaan ei taida olla kyse kulttuuriteosta, äidinkieleni onr uotsi joten ihan senkin vuoksi ruotsinkieliset kirjat sujuvat;) Mutta hävettävän vähän luen ruotsiksi, se on myönnettävä:D
Mie en ole lukenut vielä kirjaa, enkä ole nähnyt elokuvaa, mutta ajastin jo tuon tv-sarjan, että katson ainakin sen.
VastaaPoistaLuetko yhtä sujuvasti ruotsiki kuin suomeksi? Mie olen lukenut vain yhden teoksen ruotsiksi, Tove Janssoni Bildhuggarens dotter. Siitä on niin pitkä aika, että käytännössä siitä ei pitäisi edes mainita. Luen englanniksikin hävettävän vähän.
Hanna, joo kyllä mä luen ihan yhtä sujuvasti ruotsiksikin. Tosiaan ruotsi on oikeestaan mun äidinkieli ja oon kaikki koulut käyny ruotsiksi eli sujuu kumpikin kieli yhtä hyvin;)
VastaaPoistaKuvaat ihanasti yhtä lempikirjaani! Tämän kirjan jälkeen hengitin pitkään ja syvään. Westön kieli on huikeaa. Pidän valtavasti!
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, kiitos:) ja myös minä pidin tosi paljon, Westön kirjat jäävät mieleen pitkäksi aikaa:)
VastaaPoistaTämä on minun suosikkikirjani kautta aikojen, joten aina tietysti lämmittää sydäntä, kun joku muukin sen seurassa viihtyy.
VastaaPoistaEn ehtinyt eilen katsomaan ensimmäistä osaa tv-sarjasta, mutta onneksi se näkyy Areenassa. Täytynee vaikka yrittää löytää sitä hukassa olevaa joulumieltä katsomalla sitä ja juomalla paljon glögiä. :)
Suketus, kannattaa kyllä katsoa tuota sarjaa, minusta siinä on aika hyvin saavutettu etenkin kirjan tunnelma. Toivottavasti se joulumielikin sieltä tulee:)
VastaaPoista