Sivut

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joululaulu / Charles Dickens


Joululaulu / Charles Dickens

WSOY, 1984. 136 sivua.
Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola
Alkteos: A Christmas Carol, 1843
Kuvitus: Michael Foreman
Mistä minulle? huuto.net-ostos

Haluan joka joulu lukea jonkun jouluisan kirjan, viime vuonna se oli ihana Marko Leinon Joulutarina, tänä vuonna päädyin lukemaan Charles Dickensin klassikon Joululaulu. Tämän kirjan myötä myös klassikkohaasteeni on suoritettu juuri ajallaan.

Joululaulun tarina on kaikille varmasti tuttu. Saita liikemies Scrooge saa joulun alla vieraakseen aaveita jotka auttavat Scroogea tulemaan paremmaksi ihmiseksi, jakamaan joulumieltä tuttavilleen, köyhälle työntekijälleen ja tämän sairaalle pojalle. Scrooge ei pidä ihmisistä, joulunakin hän ajattelee vain rahaa. Hän vastaa kieltävästi jouluillalliskutsusta, ei anna rahaa köyhien lapsien asialla oleville eikä maksa yhtään ylimääräistä palkkaa köyhälle, ahkeralle työntekijälleen. Aaveiden avulla Scrooge ymmärtää, mitä huolehtiminen on. Kirjan lopussa Scrooge ymmärtää, mitä on olla onnellinen. Kaikki saavat toivomansa joulun ja Scrooge on muuttunut mies.

Dickensin Joululaulu on hurmaava, opettavainen tarina. En osaa sanoa tästä oikein mitään, joten linkitän Lukupiiri-blogin keskustelun tästä kirjasta. Kirjna juoni ei ole erikoinen, mutta kerrontatapa on hurmaava ja kirjan opetus tärekä. Muutamia todella kauniita, ajattelemisen arvoisia tekstinpätkiäkin kirjasta bongasin.

"Jotkut nauroivat huomatessaan hänessä muutoksen, mutta hän antoi heidän nauraa ja vähät heistä välitti, sillä hän oli kyllin viisas tietääkseen, ettei tällä maapallolla koskaan tapahtunut mitään hyvää, mille jotkut ihmiset eivät olisi alussa kuollakseen nauraneet. Tietäessään, että tällaiset ihmiset olisivat joka tapauksessa sokeita, hän arveli, että he voisivat aivan yhtä kernaasti saada ryppyjä silmiensä ympärille virnuilemalla kuin jostakin pahemmasta syystä. Hänen oma sydämensä riemuitsi, ja se riitti hänelle.
 Hän ei ollut sen koommin tekemisissä henkien kanssa vaan eli loppuelämänsä nuhteettomasti, ja hänestä sanottiin aina, että hän jos sitten kukaan osasi viettää joulun oikein. Kunpa niin voisi sanoa meistäkin, kaikista meistä! Ja kuten Pikku-Tim totesi: Jumala siunatkoon meitä jokaista!" (kirjan viimeiset kappaleet)
Tämän lyhyen kirjajutun myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanaa, rauhallista, lukuisaa ja kirjarikasta joulua! Kiitos tästä vuodesta täällä blogissa♥



7 kommenttia:

  1. Varmasti aika täydellinen joulukirja. Hyvää joulunaikaa, Sanna!

    VastaaPoista
  2. Tämä on hyvä kirja Jouluksi, joka tuli viime vuonna luettua! Hyvää Joulua Sanna!

    VastaaPoista
  3. Hei mulla on tää kotona vhs! Mikki Hiiren jouluaatto :) Roope Ankka on se saituri tietty ja Mikki se köyhyri ;) Kiva tietää mistä tarina on peräisin!

    Ihanaa joulua sulle Sanna ja perheellesi :) Ja kissalle kotona!

    VastaaPoista
  4. tämä on ihana =). Juuri eilen luin tämän tälle vuodelle. Minulle satukustannuksen Saiturin jouluyö on se ainoa oikea versio tästä, sen suomennos eroaa jonkin verran tästä Joululaulusta. Luin kerran tämän version eikä se tuntunut lainkaan oikealta! :) Pikku-Tim sanoo Jumala siunatkoon meitä kaikkia! =) Pitäisi kai joskus lukea tämä englanniksi selvittääkseen miten menee englanniksi, mutta Dickensin kieli ei ole sitä helpointa lukea alkuperäiskielellä..

    VastaaPoista
  5. Katja, kiitos samoin:)

    Kiitos samoin Sara!:)

    Anni, mäkin haluaisin nähdä sen VHS:n! Kiitos paljon ja samoin teille♥

    Réa, tämä on kyllä kiva joulukirja ja kuvituksetkin hienoja:)

    VastaaPoista
  6. http://www.youtube.com/watch?v=_gEv_kbKOX0

    kyylipä tästä! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.