Little Been tarina / Chris Cleave
Gummerus, 2011. 369 sivua.
Alkuteos: The Other Hand, 2008.
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Mistä minulle? Kirjastosta lainaamalla
Chris Cleaven romaania Little Been tarina luettiin ja kehuttiin monissa blogeissa viime vuoden aikana. Kirja oli lukulistallani kauan ja edellisellä kirjastoreissulla vihdoin bongasin kirjan palautettuja-hyllystä.
Kirjan takakannessa lukee, että kirjan tapahtumista ei saa kertoa liikaa sellaisille henkilöille, jotka eivät vielä ole kirjaa lukeneet, kaikkien pitää lukea ja kokea tarina itse. Olen osittain samaa mieltä, sillä inhoan liian paljastavia takakansitekstejä, mutta toisaalta en kokenut tämän romaanin tarinaa ja juonta niin kovin erikoiseksi tai erilaiseksi, kuin tuon tekstin perusteella odotin.
Little Been tarina kertoo kuitenkin kahden erilaisen naisen kohtaamisesta ja tuon kohtaamisen seurauksista, elämästä kohtaamisen jälkeen, kummankin naisen näkökulmasta. Little Bee on nuori nigerialainen tyttö joka on kotimaassaan kokenut kovia. Hän on ollut englantilaisessa maahanmuuttajakeskuksessa parin vuoden ajan ja lähtee nyt omin voimin tapaamaan englantilaisia tuttujaan, Andrew ja Sarah O´Rourkea jotka hän on tavannut aiemmin dramaattisissa merkeissä nigerialaisella rannalla. Sarah O´Rourke on pienen pojan äiti ja naistenlehden päätoimittaja. Hänen elämänsä eroaa kovasti Little Been elämästä, mutta heillä on osittain yhteinen menneisyys, joten jälleennäkemisestä tulee dramaattinen ja koskettava.
Mielestäni Little Been tarina on mukava lukuromaani, jonka parissa viihdyin todella hyvin. Kuitenkin petyin tähän kirjaan jossain määrin. Ehkä odotin itse tarinalta vielä enemmän, kirja itsessään aiheutti kovia ennakko-odotuksia. Minusta tarina sinänsä on melko tavanomainen, eikä henkilötkään tulleet niin iholle kuin joskus käy. Little Beestä kertojaäänenä pidin valtavasti. Hänen osionsa olivat minusta kirjassa parasta ja etenkin ne kursivoidut osat, joissa hän mietti miten kertoisi asioista kotikylänsä tytöille, olivat aivan mahtavia. Etenkin juuri nuo osat toivat kirjassa loistavasti esille afrikkalaisen ja eurooppalaisen naisen elämän eroavaisuudet, Little Been ja Sarahin erilaiset elämät. Koska pidin Little Beestä kertojana niin paljon, olisin mielelläni lukenut enemmän hänestä ja toisaalta taas hieman vähemmän Sarahin "tavallisesta", rikkaasta elämästä jossa ongelmatkin olivat niin erilaisia. Sarahin toimiessa kertojana olin eniten ihastunut hänen Batman-pukuiseen poikaansa, aivan ihana yksityiskohta!
Minä siis ehdottomasti pidin tästä kirjasta, paljonkin, mutta en usko että tämä jälkeenpäin on enemmän mieleenpainuva kuin joku muu samankaltainen tarina. Hieman siis petyin tähän kirjaan, tai tähän tarinaan, ja minusta "tarinasta ei-saa-kertoa-salaperäisyys" on mennyt hieman överiksi. Innolla kuitenkin jään odottamaan Cleaven seuraavia suomennettuja romaaneja ja suosittelen toki tätäkin kaikille, jotka eivät tätä vielä ole lukeneet.
★★★★-
Little Beetä on luettu monessa blogissa joten linkitän nyt vain muutaman, jonka ensimmäiseksi löysin:
Sonjan lukuhetket
Booking it some more
Kirjanurkkaus
Lukutuulia
**********maailmanvalloitusmaa: Nigeria**********
ps! Kirjan kansi on minusta todella upea!
Tämän kirjan suhteen mielipiteemme taisivat kohdata täysin. Minäkin pidin, mutten ihastunut ja hieman hämmästelin kanssa tuota "juonta, jota ei saa paljastaa". Annoin myös blogissani tälle neljä ja miinus tähteä :)
VastaaPoistaTuulia, niinpä näytti täsmäävän joo! Vähän harmittaa, mutta minusta niin monen muun kirjan juonta voisi olla paljastamatta. Ja niiden juoni on paljon tätä parempi;)
VastaaPoistaOlenkohan nähnyt unta vai onko Tuuliakin lukenut tämän?
VastaaPoistaHihhih. Ei vaiskaan ;)
Olen kauan odottanut, että saisin lainattua tämän kirjastosta, mutta näköjään saa vieläkin odotella :D Tulee kuitenkin varmasti luettua, pidän afrikkalaisten/eri kulttuurista tulevien selviytymystarinoista.
Anni, Sonjalla on tää!:D lue, haluan kuulla sinunkin mielipiteesi tästä;)
VastaaPoistaMinä pidin tästä ihan tosi paljon! Olin lukenut kirjasta paljon ulkomaalaisista blogeista ja tuo takakansiteksti sekä se, kuinka se monia ärsyttää, oli minulle tuttua jo etukäteen, eikä se siksi haitannut enää, kun noin vuotta myöhemmin luin kirjan itse.
VastaaPoistaPidän Chris Cleaven äänestä (olen lukenut myös hänen esikoisensa), enkä osaa oikein muulla selittää sitä, miksi tämäkin oli minulle niin hyvä kirja. Tarina oli koskettava, mutta ei niin erikoinen, että se yksin olisi riittänyt.
Minulla on sama kuin Karoliinalla, että pidin tästä tosi paljon. Ja vaikka lukemisesta on jo tovi, muistelen tätä silti usein vieläkin.
VastaaPoistaLuulenkin, että tuon takakansitekstin idea oli lähinnä olla erikoisuudessaan "vain" kiinnostuksen nostaja, ettei se niinkään kuvasta juonen erikoisuutta.
Karoliina, minä suunnittelin myös lukevani Cleaven esikoisen enkuksi jos löydän sen jostain:) ja en nyt voi sanoa, että tuo takakansiteksti yksinään aiheutti minulle pienen pettymyksen, mutta siitä on tullut jotenkin niin iso juttu:D
VastaaPoistaSusa, sanomasi on varmasti ihan totta! ja jos takakansitekstin tehtävänä oli nostaa kiinnostusta, se onnistui siinä minusta hyvin:)