Kesällä kerran / Anne Swärd

Kesällä kerran / Anne Swärd

Otavan kirjasto, 2012. 234 sivua.

Alkuteos: Polarsommar, 2003.

Suomentaja: Katriina Huttunen

Kannen kuva: Ulf Huett Nilsson

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Anne Swärdin romaani Kesällä kerran on mielenkiintoinen, koskettava tarina pirstoutuneesta perheestä. Kauniissa, tilavassa talossa meren rannalla asui kerran perhe, jonka piti olla onnellinen. Nyt jäljellä on enää äiti ja Kaj. Isä on lähtenyt ja perheen pojat Kristian ja Jens aikuistuneet ja muuttaneet omilleen. Kun Kaj voittaa mainoslausekilpailussa kaksi lippua Floridaan, äiti ja Jens saavat ne. Äiti ja poika lähtevät reissuun, jotta Kaj saa "hoitajakseen" rakkaimman veljensä, Kristianin.

Isoveli ja pikkusisko keräävät kärpäsiä, uivat ja muistelevat menneitä lapsuudenkodissaan. Äiti ja Jens reissaavat Floridassa, Jens miettii elämäänsä ja rakkauttaan vaimoonsa Lisetteen sekä kahteen pieneen tyttäreensä, Ninaan ja Annaan. Samalla Kajn, kristianin ja Jensin isä miettii omia tekojaan ja ihmisiä menneisyydestä vanhassa, ränsistyneessä asuntovaunussaan.

Kaikkien perheenjäsenten elämä on tavalla tai toisella sekaisin. Menneisyydestä paljastuu paljon asioita, kipeitä muistoja jotka ovat johtaneet yhteen sun toiseen rikkoutuneeseen suhteeseen. Kajlla on suuri rooli perheessä, monet mutkat ja kohtalot ovat hänen käsissään. Kaj on erilainen, omaperäinen tyttö joka rentoutuu nukkuessaan ja kerää kärpäsiä isälleen. Paljon asioita paljastuu, ja mikään ei palaa ennalleen, kun äiti ja Jens palaavat matkaltaan.

Minä pidin tästä kirjasta paljon. Swärd kirjoittaa kauniisti ja sai minut uppoutumaan tämän perheen tarinaan kirjan alusta lähtien. Vaikka yhdelle perheelle tuntui tapahtuvan kaikki mahdollinen, en silti turhautunut kuten minulle usein tämäntyyppisten tarinoiden kanssa käy. Swärd kuljetti tapahtumia hienosti ja piti minut otteessaan loppuun saakka. Henkilöt olivat kukin omanlaisiaan, omalla tavallaan kiinnostavia ja henkilöiden väliset suhteet toivat kirjaan vielä lisää mielenkiintoa. Swärd on myös taitava luomaan tapahtumiin hienon tunnelman. Pystyin hyvin kuvittelemaan edessäni merenrannalla seisovan hulppean talon ja sen pihalla seisovan isän vanhan asuntovaunun.

Kirjan luvut olivat vuorotellen kirjoitettu yhden perheenjäsenen näkökulmasta. Mielenkiintoa lisäsi luvun nimet, esimerkiksi Kristianin "180°" ja Ingridin "Kannibaalilapset". Lukujen otsikot olivat juuri sopivan erilaisia ja kuvaavia, mutta ei kuitenkaan liian helppoja. Pidän kirjoissa siitä, että kaikkea ei pureskella lukijalle valmiiksi. Swärd jätti lukijan ajatuksille ja arvauksille juuri sopivasti tilaa.

Olenko jo tehnyt selväksi, että pidin tästä kirjasta todella paljon? Kirjan tunnelma jäi päälle vielä lukemisen jälkeenkin ja odotan entistä innokkaampana, että ehdin Swärdin Viimeiseen hengenvetoon-romaanin pariin. Hieno, uusi kirjailijatuttavuus taas kerran. Kyllä lukeminen on tällaisten kirjojen parissa juhlaa!:)


★★★★+

Katsokaa myös peikkoneidon sekä Ilsen kehut kirjasta.