Kuinka kuolleita käsitellään / John Ajvide Lindqvist
Gummerus, 2011. 400 sivua.
Alkuteos: Hanteringen av odöda, 2005
Suomentanut: Jaana Nikula
1. suom.kielinen painos: 2010
1. suom.kielinen painos: 2010
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään valikoitui lukupiirimme kuukauden kirjaksi. Halusimme vaihtelun vuoksi lukea jotakin erilaista, ja jotain josta saisimme kunnon keskustelut aikaan. Erilainen tämä kirja olikin, kunnon hyppy ainakin minun mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Eräänä kesäpäivänä Tukholmassa tapahtuu outoja asioita, kun tavallinen lämpöaalto muuttuu sietämättömäksi kuumuudeksi. Kaikki kaupungin asukkaat kärsivät tavattomasta päänsärystä ja kaupungin sähkönjakelussa tapahtuu sähkökatkon vastakohta - mitään sähkölaitteita ei saa kytkettyä pois päältä. Samoihin aikoihin huomataan kuitenkin jotakin vielä oudompaa. Viimeisten kuukausien aikana kuolleet ihmiset heräävät henkiin, ja pian kaupungin sairaala on täyttynyt henkiinheränneistä ruumiista.
Kirjassa seurataan tarkemmin muutaman henkilön kokemuksia. Heillä kaikilla on joku läheinen, joka on kuollut ja nyt herännyt henkiin. Koomikko David tapaa sairaalassa kuolleista heränneen Eva-vaimonsa. Teinityttö Flora tapaa isoisänsä ja eläkkeelle jäänyt toimittaja Mahler tapaa uudelleen kuukausi aiemmin kuolleen lapsenlapsensa Eliaksen. Kirjassa seurataan pääasiassa näiden henkilöiden edesottamuksia ja kokemuksia henkiin heränneiden kanssa.
Minä en kyllä pitänyt tästä kirjasta yhtään. Ensinnäkin luulin, että tämä kirja olisi kauhea kun se nyt on kauhuksi luokiteltu. Mutta jo tässä kohtaa petyin pahasti. Minusta tämä ei ollut kauhea, korkeintaan ällöttävä. Luulen, että kirjan tapahtumat menivät minusta niin övereiksi, että en siksi kokenut tässä kauhua ollenkaan. Henkilötkään eivät koskettaneet minua millään tavalla, lähimmäksi taisi päästä kuitenkin suurta surua lapsenlapsensa vuoksi kantava Mahler, sekä paikoitellen myös David.
Lindqvist kirjoittaa kuitenkin sujuvasti, kieli on nopea- ja helppolukuista. Kirjassa oli melko lyhyet luvut, joka oli luettavuuden kannalta hyvä asia. Muutamassa kohdassa kirja tuntui minusta pitkäveteiseltä ja tapahtumat junnasivat paikoillaan. Tämä ei siis missään tapauksessa ollut minun kirjani, mutta annan silti Lindqvistille toisen mahdollisuuden sillä miehen esikoisromaani Ystävät hämärän jälkeen odottaa jo lukuvuoroaan kirjahyllyssäni.
★★
Kirjasta lisää ainakin seuraavissa blogeissa: Booking it some more, Satun luetut, kolmas linja, Aamuvirkku yksisarvinen ja Kaiken voi lukea!
Näköjään olimme myös tähdissä yksimielisiä :)
VastaaPoistaMinä päädyin antamaan puolikkaan tähden enemmän, mutta muuten mentiin samoilla linjoilla. Ehkä minäkin joskus luen jommankumman muun kirjan häneltä. :)
VastaaPoistaVaikea kommentoida nyt montaa kirjaa peräkkäin :). Joka tapauksessa, minusta tässä kirjassa nousivat mielenkiintoisiksi ne ei-kauhuun liittyvät asiat, kuten se, miten kuolleita sitten päätettiin käsitellä ja miten läheiset kuolleeseen suhtautuivat.
VastaaPoistaPeikkoneito viittasi jompaan kumpaan muuhun kirjaan Lindqvistiltä, mutta muistaakseni niitä on ainakin kolme: Ihmissatama, Ystävät hämärän jälkeen ja Kultatukka, tähtönen.
Tuulia, niinpä näköjään oltiin;)
VastaaPoistapeikkoneito, minuakin kiinnostaa Kultatukka, tähtönen mutta taidan lukea sen Ystävät hämärän jälkeen ensin. Tessan mainitsemasta kolmannesta kirjasta (Ihmissatama) en ole kuullut mitään:)
Tessa, minustakin kirjassa oli ihan kiinnostavia kohtia, mutta odotin että tämä olisi mukaansatempaava kauhu/jännärikirja ja siihen kyllä petyin.
Yhteiskunnalliset asiat taisivat jäädä tästä parhaiten mieleen :( Kauhua, tai ainakin jännitystä, oli alussa ja loppupuolella (saarikohtaus) vähän, mutta muuten jännityksestä ja tiiviistä tunnelmasta ei ollut juuri tietoakaan. Ystävät hämärän jälkeen ja Kultatukka, tähtönen kuitenkin kiinnostavat.
VastaaPoistaMä tykkäsin todella paljon kirjasta, jossainkohtaa oli todellakin ällöttävä ja siksi 4/5 tähteä!
VastaaPoistaps. sait uuden lukijan! :)