Vieraan turva / Ian McEwan
Otavan kirjasto, 2010. 138 sivua.
Alkuteos: The Comfort of Strangers, 1981.
Suomentanut: Marja Alopaeus
Kannen kuva: Harry Gruyaert
Mistä minulle? Suurikuun poistomyynnistä
Olen Ian McEwan -fani joten hihkuin innosta kun löysin miehen Vieraan turva -romaanin parilla eurolla kirjakaupan poistomyynnistä. McEwanmaiseen tapaan tässäkin kirjassa on outoja ihmissuhteita, yllättäviä käänteitä ja jännittävä tunnelma.
Mary ja Colin viettävät rentouttavaa lomaa Venetsiassa. He oleskelevat, syövät, juovat, polttelevat ruohoa ja eksyvät jatkuvasti. He kävelevät kauniissa kaupungissa ja vierailevat iltaisin baareissa mutta kaikki on kovin kaavoihin kangistunutta ja pariskunnan väliltä vaikuttaa puuttuvan intohimo. Leppoisa loma muuttuu kuitenkin aivan muuksi, kun he eräänä iltana tapaavat Robertin. Robert on alusta alkaen hieman erikoinen tapaus, salaperäinen ja omituinen. Hän kutsuu Maryn ja Colinin luokseen vierailulle, ja esittelee heille vaimonsa Carolinen. Jo tässä vaiheessa näiden neljän välille muodostuu mielenkiintoisia suhteita. Parin kiihkeän hotellipäivän jälkeen Colin ja Mary palaavat Robertin ja Carolinen kotiin kuin huomaamattaan, mutta tällä kertaa kaikki on kuitenkin toisin ja tapahtumat saavat yllättävän suunnan.
Minä pidin siitä, kuinka McEwan luo kirjaan alusta saakka jännittävän, odottavan tunnelman. Tekstistä huomasi, että pian tapahtuu jotain. Kirjassa on myös paljon mielenkiintoisia teemoja, seksuaalisuus on jatkuvasti läsnä ja myös Colinin ja Maryn välinen suhde on mielenkiintoista seurattavaa. Kirjan loppuratkaisu oli minusta kuitenkin hieman liian brutaali ja hurja, vaikka olinkin valmistautunut tuontyyppiseen kirjan odottavan tunnelman vuoksi.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin positiivinen lukukokemus, joka osoittaa taas kerran McEwanin tarinankerrontataidot. Pidän miehen tavasta kirjoittaa selkeästi ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Hän kertoo tavallisista ihmisistä, joille kuitenkin voi tapahtua kaikenlaista. Loppujen lopuksi tämänkään kirjan tapahtumat eivät vaikuta täysin mahdottomilta. Vieraan turva on alle 150 sivua pitkä, mutta tämä tarina ei minusta kaivannutkaan enempää sivuja. McEwan onnistuu luomaan tunnelmaltaankin vahvan tarinan, vaikka ei aina kerrokaan kaikkia yksityiskohtia tapahtumista tai henkilöistä. Tykkäsin, mutta mietin kuitenkin edelleen, haluanko nähdä kirjaan pohjautuvan elokuvan...
★★★★
Myös Leena Lumi, Naakku, Joana ja Jaana ovat lukeneet tämän.
Sanna, sinä tuskin haluat nähdä sitä elokuvaa...Minä onneton menin kurkkaamaan sen trailerin...On helpompaa lukea tästäkin kuin nähdä tämä filmillä.
VastaaPoistaVieraan turva häiritsee minua niin, että luen tämän pian uudestaan. Tämä on vaativampi minulle kuin vaikka Ianin esikoinen Sementtipuutarha tai rakastamani Lauantai.
McEwan todellakin näyttää varsin peloittavasti, miten kenelle tahansa voi sattua ihan mitä tahansa. Myös Launtai on siitä erinomainen osoitus. Sekin oolisi yhtä mahdollista tapahtua kuin Vieraan turva.
Tämä kirja kuten McEwanin Rannalla on niin hyvä osoitus siitä, miten tiivistetty kerronta luo parhaimmillaan tiheimmän ilmapiirin.
Olen niiiin iloinen, että luit ja pidit tästä♥
Minulle tämä oli kaiken kaikkiaan negatiivinen lukukokemus... Luin Vieraan turvan tammikuussa (okei, jätin muutaman sivun väliin siinä kohtaa, kun veri alkoi virrata), mutta en halunnut kirjoittaa siitä blogiini.
VastaaPoistaEn oikein tajunnut, mikä Colinia ja Marya riivasi, kun eivät pysyneet kaukana niistä hulluista. Kuolemanvietti?
Leena, ehkäpä jätän sen elokuvan sitten katsomatta;) minustakin tämä on ehdottomasti vaikeampi kirja kuin esim. Sementtipuutarha, ehdottomasti vaikein McEwanini tähän saakka! Rannalla oli minulle pienoinen pettymys, mutta Lauantain ohella tämä loistavaa McEwania taas:)
VastaaPoistaMaria, minäkin mietin muutaman kerran mikä Colinia ja Marya riivasi, mutta jotenkin tulkitsin sen niin, että he olivat tylsistyneitä omaan tasapaksuun elämäänsä. Intohimokin palas suhteeseen heti kun he olivat tavanneet Robertin ja Carolinen. Aika radikaalia toki, mutta...
Maria, joskus ihmise tekevät epärationaalisia tekoja, ajatuvat täysin väärään seuraan vieraassa ympäristössä ja sitten saattaa olla vielä päällä outoja fiiliksiä...Minusta tämä on mahdollista tapahtua. Siitä pidän McEwanissa myös, että mikään ei ole kuitenkaan liian ufoa (scifiä tms.) vaan kaikki on mahdollista tapahtua. Hän leikkii pahan rajoilla usein, mutta vielä useammin sattumanvaraisuutta kutsuen.
VastaaPoistaHuomasin ostaneeni tämän kirjan jossain vaiheessa (varmaan ennen joulua, kun viimeksi tilasin kirjoja netistä), mutta en ole kirjaa kuitenkaan vielä lukenut. (Omastakin hyllystä voi tehdä siis yllättäviä löytöjä!)
VastaaPoistaOlin jo ottamassa kirjaa lomalle, mutta luin sitten takakansitekstin ja ajattelin, etten sittenkään ota kirjaa lomalukemiseksi. En osaa sanoa, lukematta kirjaa, mikä tässä on raskasta tai ahdistavaa, mutta jokin tuntuma mulla toki on. Ja minä pidin kyllä Sementtipuutarhasta huolimatta siitä, että siinäkin tapahtui rankkoja asioita. McEwan on mielestäni ennen kaikkea hyvä kirjoittaja ja tiiviin kerronnan taitaja ja luen häntä ennen kaikkea siitä näkökulmasta enkä niinkään ajattele kauheita tapahtumia. Olihan Poltekin aika erikoinen kirja, mutta siitäkin pidin.
Leena, onneksi McEwan ei kerro liian outoja juttuja (scifiä tms.) sillä sillon minä en häntä lukisi;)
VastaaPoistaAnna Elina, omasta hyllystä tekee useinkin jänniä löytöjä;) Lomalukemiseksi tämä ei ehkä ole parasta, koska kyllä tämä minusta oli ahdistava ja raskaskin. Minäkin pidin Poltteesta, vaikka osa fysiikkajutuista ohi menikin!:)
Kirjoitit tästä niin kivasti, että tämä alkoi kuulostaa melkein sellaiselta, mikä kannattaisi laittaa lukulistaan. En kuitenkaan vieläkään ole syttynyt McEwanin kirjoitustyyliin joten... katsotaan.
VastaaPoistaKatri, McEwan taitaa jakaa lukijoiden mielipiteitä aika paljon. Mutta tämä on aika nopealukuinen ja ohut, niin kokeile tätä;)
VastaaPoista