Viisasteleva sydän / Jane Austen
Lukija: Erja Manto
Kesto: 10 tuntia, 8 CD:tä
WSOYn äänikirja, 1998
1. suom.kielinen painos: 1951
1. suom.kielinen painos: 1951
Alkuteos: Persuasion, 1816.
Mistä minulle? arvontavoitto Kirsin kirjanurkasta
Jane Austenin Viisasteleva sydän on ollut automatkojeni piristäjä viime aikoina. Nyt sain äänikirjan kuunneltua loppuun, joten tässä hieman ajatuksiani siitä.
Viisastelevan sydämen päähenkilö on jo kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä vanhapiika Anne Elliott. Anne on viisas ja avulias mutta perheensä täysin aliarvioima. Hänen roolikseen on jäänyt toimia perheen muiden jäsenten palvelijana. Anne oli aiemmin kihloissa varattoman Frederick Wentworthin kanssa, mutta purki kihlauksen perheensä suosituksesta. Anne kuitenkin katuu kihlauksen purkamista todella paljon, ja asia palaa mieleen kun herra Wenthworth palaa sodan jälkeen takaisin Elliottien seurapiireihin. Nyt Frederick on Kapteeni Wenthworth, merellä suosittu mies ja korkeassa asemassa. Varallisuuttakin hän on hankkinut itselleen mukavasti. Austenin tyyliin tästä seuraa ihmissuhdesotkuja ja väärinkäsityksiä, mutta myös loppu on taattua Austenia;)
Viisasteleva sydän on vakavampi kuin aiemmin lukemani Austenit. Tämä jäi Austenin viimeiseksi kirjaksi jonka hän kirjoitti jo ollessaan sairaana, joten epäilen sairauden ja ikääntymisen vaikuttaneen myös kirjoittamiseen. Viisastelevan sydämen sankaritar, Anne, on myös hieman erilainen kuin esimerkiksi Emma tai Elizabeth Bennet. Hän on välillä surumielinen, melankolinenkin, eikä aina kepeän iloinen kuten muut sankarittaret. Annen perhe on kuvailtu varsin tragikoomiseksi, välinpitämättömän isän ja ärsyttävien sisarten keskellä elävää Annea kävi sääliksi. Hän oli kaikessa herttaisuudessaan alistunut kohtaloonsa, joten uudet käänteet hänen elämässään tuntuivat todella tervetulleilta.
Viisasteleva sydän ei ole paras lukemani Austen. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ei taidakaan mikään voittaa, mutta tämä kamppailee kyllä tiukasti toisesta paikasta Emman kanssa. Olisin ehkä pitänyt tästä enemmän, jos olin lukenut tämän perinteisenä kirjana. Pidempiä automatkoja on viime aikoina tullut aika vähän, joten minulla oli kuuntelussa välillä parinkin viikon taukoja ja se hieman haittasi kuuntelu-urakkaa. Vaikka Viisasteleva sydän onkin vakavampi ja vähemmän iloisen kepeä kuin aiemmin lukemani Austenit, aion jossain vaiheessa lukea tämän ehdottomasti myös kirjana. Ja kirjaan perustuva elokuva on pakko nähdä pian!
★★★
Myös Norkku on kuunnellut tämän äänikirjana ja Juonittelua-blogissa voi keskustella juonesta enemmän.
Oi, tämäkin on ihana kirja, vaikka kieltämättä Ylpeys ja ennakkoluulo ja Järki ja tunteet ja Emma... ja ihan kaikki Austenin (valmiiksi kirjoittamat) romaanit ovat ihan huippuja! :) Viisasteleva sydän on tosiaan melankolisempi kuin esim. aika kepeä ja humoristinen Emma.
VastaaPoistaViisasteleva sydän on ihana, muttei minun(kaan) suurin Austen-suosikkini. Oma ykköseni taitaa olla Järki ja tunteet, mutta Ylpeys ja ennakkokuulo seuraa ihan lähellä.
VastaaPoistaHauskaa, että kuuntelit tämän äänikirjana. Minä koetin kuunnella Emmaa englanniksi, mutta jostain syystä Austen on niitä, joita haluan lukea niteenä. :)
Tämä on minun lempparini Austenilta! Pidän juuri siitä, että tämä on vähän vakavampi ja realistisempi kuin muut.
VastaaPoistaMinua viehättää jotenkin tämän kirjan surumielisyys, mutta ei Viisasteleva sydän minunkaan ykkössuosikkini Austenilta ole. Elokuvaversiosta en sen sijaan kauheasti pitänyt. Se oli minusta liian hidastempoinen eivätkä pääosanäyttelijät olleet kovin karismaattisia.
VastaaPoistaMinä en ole lukenut tätä, mutta elokuvaversion näin aikoinaan melko tuoreeltaan. Se ei jäänyt minunkaan mieleeni ihan huippuna, mutta olisi mielenkiintoista lukea kirjakin.
VastaaPoistaTämän elokuversio ei ollut minunkaan mielestäni ihan parhaasta päästä, vaikka siinäkin oli hyvät hetkensä...
VastaaPoistaTästäkin on tehty useampi elokuvaversio, mutta kannattaa katsoa vuoden 2007 versio jossa ihana Sally Hawkins ja kaunis kuvaus.
VastaaPoistaMaria, ihan samaa mieltä. Y&E oli minulle kyllä niin hyvä lukukokemus, että sitä ei hevillä ohiteta;)
VastaaPoistaKatja, minäkin olen kyllä enemmän niteiden ystävä Austenin kohdalla. Seuraavan Austenin haluan ainakin lukea ihan kirjana:)
Katri, minustakin tämä on erilaisuuden vuoksi hyvä. Jos olisin lukenut tämän kirjana, olisin varmastin anatnut enemmän tähtiä;)
Liisa, ehkäpä täytyy sitten miettiä elokuvaa vielä uudestaan. Austenin kirjoista pitäisi tehdä sellaisia ihania elokuvia, kuten Y&E:stä;)
Luru, harmi jos tästä on tehty kehno elokuva:( Olisi aineksia niin hyväksi elokuvaksi!:)
Booksy, no voi höh:(
Anonyymi, kiitos vinkistä, täytyy vielä googlailla noita eri versioita:)
Uuh, tämä oli niin tylsä!! Ainakin kolmantena Austenina peräjälkeen luettuna :D Tekisi mieli lukea kaikki Austenit (myös ne kolme aiemmin luetut) ihan rauhassa ja paineita ottamatta. Jostain syystä viime kesänä mulla oli paineita noita lukiessa. Halusin jotenkin niin paljon pitää niistä ja saada hirveästi irti. Jotenkin luulen nykyään, että Austenit pitää lukea monesti..
VastaaPoistaAnni, minusta Austenit on sellaista kevyttä, kivaa kirjallisuutta mitä ei pidä lukea paineen alla;) Kokeile uudestaan vaikka ensi kesänä, ihan paineita ottamatta. Ja mäkään en kyllä jaksaisi lukea kaikkia putkeen. :)
VastaaPoistaJane Austenin kirjat ovat kyllä ehdottomia klassikkoja! Suosittelen lämpimästi tämän lukemista kirjanakin, vaikka ei se sitenkään voita Ylepyttä ja ennakkoluuloa, joka on kyllä ehdottomasti paras Austenin romaaneista. :)
VastaaPoistaKirjahiiri, minä haluan kyllä lukea tämän kirjana, ehdottomasti. Vaikkapa kesälomalla;)
VastaaPoista