Miniä / Tuomas Kyrö
Kirjakauppaliitto, 2012. 122 sivua.
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Mistä minulle? Kirjan ja ruusun päivän kylkiäinen booky.fistä
Vihdoin minäkin sain postista Kirjan ja ruusun päivänä tilaamani kirjapaketin. Murakamin ja Shieldsin lisäksi paketista löytyi tietysti myös Tuomas Kyrön Miniä, jonka luinkin putkeen heti eilen siivoushommien välissä.
Miniä saa appiukkonsa, mielensäpahoittajan, viikonloppuvieraaksi Helsinkiin. Appiukon Sysi-Suomi ja miniän muodikkaampi Helsinki joutuvat törmäyskurssille, ja kun appiukon mukaanraahaamat perunatkin jäätyvät pihalle, on soppa valmis. Kaiken lisäksi työelämässä menestyneen miniän pitäisi viikonlopun aikana hoitaa eräs suuri sopimus venäläisten kanssa kuntoon. Pian helsinkiläinen talo onkin täynnä kaikenlaista väkeä, on venäläisiä, lapsia ja nilkkansa nyrjäyttänyt vanhus joka välttämättä haluaa nukkua omissa lakanoissaan, vaikka vierashuoneessa on ihan uudet ja puhtaat, ja syödä aamiaiseksi paistettuja peruja vaikka kaapista löytyisi kaikenlaisia muroja ja muita herkkuja.
Kyllä minä taas viihdyin Kyrön ja mielensäpahoittajan ajatusten parissa! Minusta oli kivaa vaihtelua, että tällä kertaa kertojana toimi miniä jonka kautta myös appiukon ajatuksille tuli hieman erilainen näkökulma. Hauskaa oli myös lukea, kuinka venäläiset liikemiehet reagoivat hassuun vanhaan pappaan joka istuu pyörätuolissaan karvalakki päässä ja vänkää peruista.
Kyrö on siis taas kerran onnisunut kirjoittamaan hauskan ja viihdyttävän kirjan. Miniä on humoristinen mutta samalla lämmin ja oivaltava kirja, aivan kuten Mielensäpahoittajatkin. En osaa sanoa tästä enempää, taattua, hyvää Kyröä, kirja, jonka voisin lukea uudelleen vaikka heti. Lisäsivut eivät olisi pahitteeksi, minä ainakin lukisin niin mielelläni lisää. Tosin Miniä on loppua myöten täydellisen toimiva paketti näinkin.
★★★★★
Miniää on luettu blogimaailmassa jo ahkerasti. Esimerkiksi Kirsi, Jokke, Tuulia, Maija ja Nalice ovat jo kirjoittaneet tästä.
Mitä Shieldsiä ja Murkamia tilasit? (sori vähän ot ;))
VastaaPoistaShieldsin Kivipäiväkirjat ja Murakamin Sputnik-rakastettuni. Molemmat pokkariversioina toki ;).
PoistaKiitos linkityksestä! Miniä oli tosiaan mainio kirja. Olen onnellinen, että minulla on vielä Ruskeakastike lukematta :)
VastaaPoistaRuskeakastike on myös niin hyvä! Toivottavasti luet sen pian ;).
PoistaMielensäpahoittajan mies voisi olla isäni :) Vaikka hän ei maalla asukkaan eikä ole samassa elämäntilanteessa kuin päähenkilö kirjassa, mutta voin niin tunnistaa samat äänensävyt ja teemat kirjassa sekä aidossa henkilössä. Itse asiassa vasta Kyrön kirja sai minutkin pohtimaan mieletöntä muutosta ja eroa sukupolvien välillä, sillä oma isäni on taipuvainen hiljaisuuteen ja pohtivaiseen mielialaan. Siellä pinnan alla on kuitenkin selvästi havaittavissa yksi mielensäpahoittaja, jonka ympärillä maailma on muuttunut vähän liian nopeasti ja huomaamatta. Tällainen kolmikymppinen citytyttö maailmankansalainen on ilmestynyt kuvioihin kuin huomaamatta, eikä isipappa enää tiedä kuinka tähän kaikkeen reagoida. Onneksi Kyrö auttoi "pikkutyttöä" ehkä vähän ymmärtämään maailmoiden eroa.
VastaaPoistaMinäkin tunnistan Mielensäpahoittajassa kyllä piirteitä sekä isässäni, että isoisässäni. Kyllä Kyrön kirjojen avulla tosiaan saa hieman erilaisen näkökulman ja ymmärryksen näihin sukupolvien välisiin eroihin ja maailmankatsomukseen, ja sehän vasta mukavaa onkin ;).
Poista