Sivut

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Poika / Petja Lähde


Poika / Petja Lähde

WSOY, 2012. 189 sivua.
Kannen suunnittelu: Ville Tiihonen
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Petja Lähteen esikoisromaani Poika pääsi lukulistalleni oikeastaan kehuvien blogiarvioiden vuoksi. Poika olikin nopea- ja helppolukuinen välipalakirja, vaikka kirjan aihe ei mitenkään helppo ja kevyt olekaan.

Juhannuspäivänä kylpytakkiin pukeutunut mies ajaa pienellä Volkswagen Golfillaan pitkin Vanhaa Turuntietä. Takapenkillä nukkuu myöskin kylpytakkiin kääritty pari kuukautta vanha poikavauva. Mies lähti vauvan kanssa niin kiireellä, että vaipatkin unohtui kotiin. Kotona vaimo ja vauvan äiti, Saija, on lukittuna kylpyhuoneeseen. Isä ja poika ovat ensimmäistä kertaa kahdestaan.

Vanhempien erimielisyyksien jälkeen isä ottaa pienen poikansa kainaloon ja lähtee ajamaan. Isä pelkää, että hän menettää poikansa, että vaimo ottaa eron ja lähtee vauva mukanaan. Synnytyksen jälkeen Saija on hoitanut vauvan lähes yksin. Janne-isä ei ole saanut vaihtaa vaippoja, tai viettää aikaa poikansa kanssa kahdestaan. Kun menettämisen pelko ilmaantuu, Janne ei sen kummemmin mieti tekojensa seurauksia. Hän lähtee, ja miettii seurauksia vasta myöhemmin kun hän on kahdestaan huutavan vauvan kanssa pienessä, kuumassa autossa keskellä ei-mitään, ilman vaippoja ja rintamaitoa.

Petja Lähteen pienoisromaanin aihealue ei ole helpoimmasta päästä, mutta lukukokemuksena tämä oli positiivinen. Minä pidin mutkattomasta ja helposta kielenkäytöstä, automatkan tutuista maisemista ja kirjan yllätyksellisestä lopusta. Kirjan päähenkilön, Jannen, ajatusmaailmaa ja persoonallisuutta oli kiinnostava analysoida, kuten myöskin myöhemmässä vaiheessa kuvioihin astuvaa Jannen Taisto-isää, sekä isän ja pojan suhdetta. Jannen ja Saijan menneisyydestä paljastatetaan pieniä pilkahduksia, mutta juuri sopiva määrä jää myös hämärän peittoon ja lukijan itsensä arvuuteltavaksi. Pidin myös siitä, että henkilöistä ei heti alussa paljastettu kaikkea, vaan lukija oppi tuntemaan heidät paremmin tarinan edetessä. Tuntemattomista henkilöistä kasvoi kirjan loppua kohden tutun tuntuinen perhe.

Poika kuvailee myös isyyttä ja äitiyttä, vanhemmuutta ylipäänsä. Jannen ja Saijan menneisyys on ollut rankka, mutta kumpikin haluaa antaa pojalleen vain parasta. Poika kuvailee hienosti ja tarkkanäköisesti, miten elämän pienet valinnat voivat vaikuttaa suurimpiin kokonaisuuksiin ja vaikuttaa koko elämän suuntaan. Se on tragikoominen tarina vanhemmuudesta ja ehtii pienestä sivumäärästäan huolimatta käydä läpi koko tunteiden skaalan. Poika on myös juoneltaan onnistunut. Lopun pieni yllätys (joskin hieman ennalta-arvattava) ja välillä ilmaantuvat jännityksen pilkahdukset piristävät tarinaa. Positiivinen ja mieleenpainuva lukukokemus, sekä hieno kotimainen esikoiskirja.


★★★★+


Muissa blogeissa: Lukutuulia, Tarinauttisen hämärän hetket, uppoa hetkeen, Mari A:n kirjablogi, Sinisen linnan kirjasto, Järjellä ja tunteella.

9 kommenttia:

  1. Varmaan pitäisi lukea tämä esikoisesta kertova esikoinen :)

    VastaaPoista
  2. Kiva että sinäkin tykkäsit. Tämän kirjan pituus oli minusta juuri passeli, paksumpi kirja tästä aiheesta olisi voinut käydä ainakin minulle turhan junnaavaksi ja raskaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä. Pidempänä tämä ei olisi ollut enää yhtä tiivis tunnelmaltaankaan, luulenpa.

      Poista
  3. Sain tämän juuri luettua ja oli kieltämättä positiivinen lukukokemus ottaen huomioon sen, ettei tämä aivan kuulu omaan mukavuusalueeseeni. Hieno esikoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Minä en ole aiemmin pitänyt edes pienoisromaaneista, mutta tämä oli vaikuttava :).

      Poista
  4. Valitsin kesälomalukemiseksi nipun kirjoja, ja tämä kirja valikoitui mukaan. Kirjan alkuosaa luin pätkän kerrallaan, laitoin kirjan kiinni ja hetken kuluttua taas aloin. Ahdistuin, mutta jatkoin ja luin loppuun. Hyvä kirja, vaikka aikalailla erilaisia tragedioita sisälsikin, tuskaa ja ahdistusta, mutta hyvä kirja oli. Kursiivilla painettuja pätkiä en oikein sisäistänyt, mutta luen ne vielä jonkin ajan kuluttua uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja tosiaan sisälsi erilaisia tragedioita ja paljon ahdistusta ja tuskaa, mutta kuitenkin hyvä kirja. Olen siis kanssasi ihan samaa mieltä, ja iloinen siitä että tämän luin :).

      Poista
    2. Mukavaa kun ollaan samaa mieltä asiasta, vaikka olen sinua 35 vuotta vanhempi :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.