Hyvästi tytöt / Riku Korhonen
Sammakko, 2009. 185 sivua.
Kannen suunnittelu: Riikka Majanen
Mistä minulle? voitto blogiarvonnasta
Riku Korhosen kertomuskokoelmassa Hyvästi tytöt on varmaan yksi parhaista ja hauskimmista aloituskappaleista mitä olen koskaan lukenut. Keski-ikäistynyt mies suree kaverilleen sitä, että hänen elämäänsä ei enää mahdu tyttöjä. Tytöt eivät enää katso häntä, he eivät näe häntä vaan katsovat hänen lävitseeni. Kirjan aloitus oli siis vallan mainio, ja odotukseni tarinoidenkin suhteen nousivat korkealle.
Hyvästi tytöt sisältää samaisen keski-ikäistyvän miehen muistoja elämänsä tytöistä. Mies muistelee yhtä tyttöä lyhyen tarinan verran, yhteensä tarinoita ja tyttöjä on 25. Matkalle mahtuu yläasteikäinen, täydellinen Teresa, lomamatkan piristys Carla ja kynsivä Iines. Tarinat kertovat rakkaudesta, mahdollisuuksista, menetetyistä mahdollisuuksista, harvoin onnistuneista suhteista. Kahdenkymmenenviiden tarinan ja tytön joukkoon mahtuu toinen toistaan kummallisimpia tapauksia, erikoisia, mahdottomia tyttöjä. Suhteita, jotka ovat alusta saakka olleet tuhoon tuomittuja.
Osa Hyvästi tytöt-kirjan tarinoista on hauskan ironisia, nokkelia ja osuvia. Valitettavasti koin kuitenkin suurimman osan tarinoista övereiksi, ei-hauskoiksi ja älyttömiksi. En osannut ottaa tapahtumia ja tyttöjen tai poikien käyttäytymistä tosissaan, eikä kaikki tarinat aina olleet erityisen uskottavia. Korhonen en varmasti tarkoituksella hullutellut tarinoita kirjoittaessaan, mutta minuun tämä hulluttelu ei valitettavasti oikein iskenyt. Korhosen kielenkäyttö on sopivan yksinkertaista, ja monet havainnot osuvia ja hauskoja. Tarinat eivät kuitenkaan näin lukemisen jälkeen ajateltunakaan ole erityisen mieleenpainuvia, sillä muistan vain muutaman yksityiskohdan parista tarinasta.
Ei Hyvästi tytöt mikään kohtuuttoman huono tarinakokoelma ole, mutta keski-ikäistyvän miehen absurdi huumori ei loppupeleissä taida olla ihan minun juttuni joten en ollut kirjalle oikea lukija. Kannattaa kurkata esimerkiksi Jennin ja Lurun ihastuneemmat arviot kirjasta. Korhonen kiinnostaa minua toki kirjailijana edelleen, ja seuraavaksi aion lukea joko miehen uusimman romaanin Nuku lähelläni tai jo kauan lukulistallani majailleen Lääkäriromaanin.
⋆⋆
Luin Korhosen esikoisen kahden ja yhden yön tarinoita (vai oliko toisinpäin), mutta en päässyt oikein aaltopituudelle.
VastaaPoistaKorhosta kriitikot kuitenkin kehuvat kovasti.
Korhosta on tosiaan kovasti kehuttu, mutta en minäkään tämän myötä ihan samalle aaltopituudelle päässyt. Ehkäpä uuden romaanin kanssa kävisi paremmin? :)
PoistaMulla oli vähän samat fiilikset: odotin tarinoiden olevan johdannon kaltaisia ja olin hetken hapan, kun ne olivatkin jotain ihan muuta. Kun lakkasin odottamasta, että Korhonen palaisi alun tyyliin, huomasin pystyväni lukemaan kirjoituksia jotenkin avoimemmalla mielellä ja tykkäsinkin niistä enemmän. :)
VastaaPoistaMinäkin tajusin aika nopeasti, että tarinat eivät ole alun kaltaisia. En kuitenkaan tainnut päästä siitä harmituksesta ikinä eroon :D.
PoistaSinulla on hyvin samoja ajatuksia kuin minullakin oli tämän kanssa. Aikoinani päätin jättää tämän kuitenkin arvioimatta blogissani, sillä tämä ei vakuuttanut minua niin hirveästi. Mikäli muistan oikein, pidin kuitenkin kirjan alussa olevasta tarinasta.
VastaaPoistaMinäkään en tosiaa ihan vakuuttunut, vaikka alkutarina hieno onkin. Jostain syystä haluan kuitenkin lukea lisää Korhosta :).
Poista