Kanssasi aina / Nataša Dragnic´

Kanssasi aina / Nataša Dragnic

Otava, 2012. 284 sivua.

Alkuteos: Jeden Tag, jede Stunde, 2011.

Suomentanut: Tiina Hakala

Kannen kuva: Lehtikuva Oy

Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Nataša Dragnic´in esikoisromaani Kanssasi aina herätti kiinnostukseni lähinnä tapahtumapaikkansa vuoksi. Kroatia on kaunis maa, ja minä ihastun usein tällaisiin kirjoihin. Tämän kirjan kohdalla on kuitenkin myönnettävä, että luin tämän loppuun vain ja ainoastaan Kroatian vuoksi...

Luka ja Dora syntyvät samassa kroatialaisessa pikkukaupungissa parin vuoden välein. He tapaavat ensimmäisen kerran päiväkodissa, jossa Lukan ja Doran katseet kohtaavat ja he ymmärtävät heti, pieninä lapsina, että heidän välillään on jotakin erikoista. Luka pyörtyy ja virkoaa vasta Doran kuiskatessa lempeitä sanoja hänen korvaansa. Lapsuusvuodet ovat onnellisia. Luka ja Dora viettävät kaiken vapaa-aikansa yhdessä, makoilevat omalla kalliollaan ja katselevat merta.

Lukan ja Doran tiet eroavat kuitenkin ensimmäisen kerran kun Doran perhe muuttaa pois paikkakunnalta. Lapset ovat alle kymmenvuotiaita, ja Luka tuntee menettäneensä kaiken. Vuodet vierivät eivätkä Dora ja Luka kuule toisistaan mitään. Luka menee taidekouluun, järjestää ensimmäisen taidenäyttelynsä, hautaa äitinsä ja viettää aikaa ystäviensä kanssa. Doraa hän ei kuitenkaan unohda. Dora vuorostaan luo uraa näyttelijättärenä. Hän viettää aikaa teatteri-ihmisten kanssa ja ihastuu komeisiin näyttelijämiehiin.

Kuudentoista vuoden eron jälkeen Lukan ja Doran tiet kohtaavat yllättäen, ja lapsuuden kauniit muistot tulvivat mieleen. Intohimo syttyy, rakkaus roihahtaa ja Lukan ja Doran suhde sekoittaa kummankin elämän. Luka on naimisissa, Dorallakin on mies, mutta Luka ja Dora eivät voi unohtaa toisiaan.

Kanssasi aina on suuri, kaunis rakkaustarina. Minulle tuli tästä mieleen sekä Nichollsin Sinä päivänä, että Capusin Léon ja Louise. Pidin kuitenkin sekä Nichollsin että Capusin kirjoista enemmän kuin tästä. Kroatia on tapahtumapaikkana kaunis ja kiinnostavan erilainen. Pidin myös siitä, että Lukan ja Doran elämää seurattiin lapsuudesta keski-ikään saakka, vuorotellen. Kummankin elämästä sain varsin tasavertaisen ja hyvän kuvan. Koko kirjaa vaivasi kuitenkin jonkinlainen etäisyys, minusta tuntui etten päässyt tapahtumiin sisälle enkä henkilöitä lähelle missään vaiheessa. Kirja ei tullut iholle, niin kuin monen (hyvän) kirjan kanssa käy.

En pitänyt myöskään kirjailijan kielenkäytöstä. Kieli oli varsin sujuvaa ja nopelukuista, mutta minulle liian paljasta, tunteetonta, töksähtelevää ja suoraviivaista. Voi olla, että juuri tuo kielellinen seikka sai aikaan sen että tunsin kirjan jäävän etäiseksi. Lauseet olivat lyhyitä ja tönkköjä ja jotenkin minulle jäi tunne, että kirjailija piti lukijaa tyhmänä. Monet asiat väännettiin rautalangasta (tyyliin "Luka on katsos sitä ja tätä..."), aivan turhaan. Kirjan tarina on kaunis, mutta töksähetelevä ja paikoin tunteeton kieli ei minusta tukenut tarinaa.

Kanssasi aina ei ollut minun kirjani, jäin kaipaamaan tarinaan lisää syvyyttä ja kauniimpaa, kuvailevaa tekstiä. Tapahtumapaikkakin olisi antanut puitteet kauniille, kuvailevalle miljöökuvaukselle joka kuitenkin jäi tässä aika lailla puuttumaan. Kirja on kuitenkin saavuttanut suosiota Euroopassa ja sen käännösoikeudet on myyty 20 maahan. Kirjasta tehdään varmasti myös jossain vaiheessa elokuva, joka kauniin miljöön ansiosta voisi olla oikein toimiva!

⋆⋆+

Myös Mari.A ja Tuulia ovat lukeneet tämän.

Ikkunat auki Eurooppaan & maailmanvalloitushaaste: Kroatia