Irlantilainen tyttö / Susan Fletcher
Like, 2010. 266 sivua.
Alkuteos: Eve Green, 2004.
Suomentanut: Jonna Joskitt
Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen
Mistä minulle? alennusmyyntilöytö jostain kirjakaupasta
Lukupiirimme kuukauden kirjaksi valikoitui Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö. Kirja löytyi monen piiriläisen omasta hyllystä ja Fletcher lähes kaikkien lukulistalta. Minäkin olen säilyttänyt tätä kirjaa hyllyssäni jo aika kauan, joten oli kiva lukea juuri tämä kirja syksyn uutuuskirjojen keskellä.
Evangeline Green odottaa nyt 29 vuotiaana esikoistaan. Hän palaa muisteluissaan omaan lapsuuteensa, joka muuttui kovasti kun hän kahdeksanvuotiaana menetti yllättäen äitinsä. Eve muutti asumaan Walesin maaseudulle isovanhempiensa luokse, ja pienen kylän asukkaat kohdistivat huomionsa punapäiseen pikkutyttöön. Eve kuuli tarinoita omasta taustastaan, sai selville seikkoja isästään ja ystävystyi sekä kotitilalla työskennelleen Danielin että "kylähullun" maineen saaneen Billyn kanssa. Nyt vuosia myöhemmin Eve on valmis muistelemaan tarinaansa ja kertomaan sen, ja sen jälkeen suuntaamaan katseensa kohti tulevisuutta.
Meillä oli lukupiirissä hieman eriäviä mielipiteitä tästä kirjasta, mutta minä pidin Irlantilaisesta tytöstä kovasti. Kirjassa ei mässäillä tapahtumilla, vaikka Even tarina kulkee punaisena lankana koko kirjan läpi. Kirjassa oli niin hieno tunnelma ja brittimaaseudun miljöökuvaus, että ihastuin kirjaan sen vuoksi. Lisäksi kirjassa oli paljon kiinnostavia henkilöitä, kaikki pienen kylän tyypilliset henkilöt ilmaantuivat tarinaan. Erakkona elävä Billy, ilkeä ja vanhoja asioita kostava kyläkauppias, salaperäinen Daniel ja lempeät isovanhemmat täyttivät nuoren Even päivät. Kirjan kaikki pienet yksityiskohdat, maisemien kauneus, myrskyiset yöt ja sateen tuoksu hurmasivat minut ja minä viihdyin kirjan parissa mainiosti. Toki halusin myös selvittää Even menneisyyden ja syyn sille, miksi kyläläiset olivat tytöstä niin kiinnostuneita. Mutta tässä kirjassa juoni jäi hieman hienon tunnelman varjoon, mutta minua tuo ei häirinnyt.
Fletcher myös kirjoittaa hienosti. Teksti on helppolukuista, kaunista ja sujuvaa. Pidin myös kirjan rakenteesta, siitä että tapahtumia seurattiin kahdessa ajassa. Se toi tarinaan lisää mielenkiintoa ja sai lukijan pysymään hereillä. Minä rakastan salapoliisin leikkimistä lukiessani, ja tässä kirjassa sain harrastaa tuota alusta loppuun asti. Kaikki asiat eivät selvinneet lopussakaan, mutta minusta tässä paljastettiin juuri tarpeeksi. Irlantilainen tyttö on salaperäinen, kaunis, tunnelmallinen ja koskettava tarina. Se jäi minun mieleeni vahvan, kauniin tunnelmansa vuoksi. Tämä on Susan Fletcherin esikoisteos ja sai minut todella kiinnostumaan Fletcherin muistakin kirjoista. Hyllyssä odotteleekin jo Meriharakat, toivottavasti ehdin pian sen pariin :).
★★★★+
Tämä oli kyllä aivan ihana kirja! Ja hieno lukupiirikirja siinä mielessä, että se herätti eriäviä mielipiteitä. Pitäisi itsenikin saada tämä blogiin asti. :D
VastaaPoistaMinustakin oli kiva kun meillä oli tästä vähän eri mielipiteitä :). Tuli kivasti keskustelua :).
PoistaMinä taisinkin lukea tästä Tuulian arvion ja sen perusteella ajattelin, että ehkä en lue, mutta NYT kiinnostuin uudelleen! Pitänee harkita 8)
VastaaPoistaLue! Suosittelen :).
PoistaHarvinaisen paljon tämä kyllä jakoi mielipiteitä! (Edelleenkin kyllä korostan, ettei tämä mielestäni huono ollut, pikemminkin huonompi kuin odotin).
VastaaPoistaJoo, eipä kai tämä lopulta kenenkään mielestä ihan huono ollut. Mutta kivasti kuitenkin saatiin keskustelua aikaan kun ei kaikki oltu kaikesta ihan samaa mieltä ;).
Poista