Sivut

perjantai 21. joulukuuta 2012

Luukku 21: Neljä keskenjäänyttä

Jätän harvoin kirjoja kesken, koska valitsen yleensä lukemani kirjat varsin tarkasti ja tunnen oman kirjamakuni hyvin. Joskus keskeytyksiä kuitenkin tulee, mutta jotain taitaa kertoa se, että kahden vuoden ajalta minulla on vain neljä keskenjätettyä kirjaa! Nuo neljä esittelen lyhyesti tässä joulukalenterini 21 luukussa, ja yritän myös lyhyesti perustella miksi kirja jäi kesken. Vaikka minä en näitä viitsinyt loppuun saakka taistella, sehän ei tarkoita sitä että kirjat olisivat huonoja, tylsiä tai vaikeita kaikkien mielestä.

(suluissa keskeyttämisvuosi)



1. Torakka / Rawi Hage, kesken sivulla 104. (2011)

Mies yrittää itsemurhaa mutta epäonnistuu. Aloittaa psykoterapian ja enemmän tai vähemmän ihastuu kauniiseen terapeuttiinsa. Mies muuttuu välillä torakaksi, menee ovien alta ja seinien raoista seuraamaan ystäviensä lemmiskelyhetkiä ja muuta mukavaa. En oikein missään vaiheessa päässyt kirjan tapahtumiin sen kummemmin sisään. Kirjassa seurataan miehen arkea, kuinka hän etsii töitä, kadehtii ystäviänsä, hakee huumeita ja tapaa naisia. Kirjan päähenkilö ei koskettanut, tapahtumia oli liian vähän ja kielikin liian raskasta luettavaksi. Minulta meni varmasti jotain hienoa ohi kun en päässyt tähän kirjaan sisälle, mutta eihän sitä voi kaikesta innostua. Kesken jäi, mutta Hage kiinnostaa kirjailijana kuitenkin vielä. Tähän kirjaan tuskin enää palaan.

2. Saatanalliset säkeet / Salman Rushdie, kesken sivulla 200. (2011)

Tämä tiiliskiviklassikko olisi ollut kiva lukea loppuun ihan vaan klassikkoasemansa vuoksi, mutta kesken jäi. Liian vaikea kieli, liian oudot tapahtumat, liikaa uskontoa ja kiemuroita. Vielä sivulla 200 en ollut perillä siitä, mitä kirjassa oli tapahtunut joten päätin jättää kesken. Ehkä luen tämän joskus, suurella todennäköisyydellä tämä jää kuitenkin muiden nautittavaksi tulevaisuudessakin.

3. Kouluampujat / Peter Langman, kesken sivulla 72. (2011)

Kaikessa kauehudessaan mielenkiintoisen tuntuinen kirja. Joku kirjoitustavassa ja tapauskertomuksissa kuitenkin häiritsi, enkä lukenut kirjaa loppuun. Eri ampumatapauksia USA:ssa selostettiin sivukaupalla ja kouluampujista yritettiin löytää yhtäläisyyksiä. "Tutkimukset" ja johtopäätökset olivat tällaiselle empiirisille akateemikolle kuitenkin hieman liian yksinkertaisia ja löyhästi tilastoihin viittaavia. Kesken jäi, enkä aio lukea tätä tulevaisuudessakaan.

4. Kaksipäisen vekaran varjossa / Juha Vuorinen, kesken sivulla 60. (2012)

Sain tämän kirjan arvostelukappaleena, ja odotin hauskaa ja erilaista kirjaa Hitleristä. Olis pitänyt jo ymmärtää kirjan kuvailusta, että tämä ei missään tapauksessa ole minun kirjani. Tässä on aivan liikaa kakka- ja pieruhuumoria, outoja tapahtumia, outoja ihmisiä. Pääosassa on Hitlerin lisäksi hänen ja hänen afrikkalaisen vaimonsa siamilaiset kaksospojat, Lothar ja Otto. Toinen on vaaleaihoinen ilkimys, toinen tummaihoinen, kiltti ja reilu. Luin kirjan ensimmäiset 60 sivua, en nauranut ääneen kertaakaan ja lähinnä kirjan ällöhuumori sai minut tuntemaan myötähäpeää. Ei siis iskenyt minuun, ja taidan jatkossa jättää Vuorisen kirjat ihan suosiolla muiden, niitä paremmin ymmärtävien, luettavaksi.

Minkä kirjan sinä olet viimeksi jättänyt kesken ja miksi?

12 kommenttia:

  1. Melko hyvä saavutus tuo neljä kahdessa vuodessa! Minäkään en tätä nykyä jätä ihan hirveästi kirjoja kesken, viimeisin taisi olla Leena Lehtolaisen uusin.
    Heh, melko absurdin kuuloinen idea tuossa ensimmäisessä kirjassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo eka oli joo hieman liian absurdi minulle...:D. Osaan nykyään valita lukemani kirjat aika hyvin, tunnen siis oman kirjamakuni ja siki keskeytyneitä on näin vähän. Ja no, enpä kyllä hirveän helpolla kirjan kanssa luovutakaan :D.

      Poista
  2. Mun mielestä tossa ekassa oli jo niin absurdi idea, että toi on pakko lukea jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  3. Minulla on Saatanalliset säkeet vielä lukematta, mutta tarkoitus olisi. Saa nähdä miten minun käy :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä urakkaan! Minä taidan jättää sen jatkossakin lukematta ;).

      Poista
  4. Minulle kelpasi ennen (ajanlaskua :) mikä kirja tahansa. Luin vaikka vessanpöntöllä, kunhan sain kaapattua jotain tekstiä käsiini. Kotona lapsena olin erikoistunut kirjoihin, jotka vanhemmat olivat kätkeneet hyllyn kirjarivien taakse, piti vain olla valppaana, että ennätti sohaista sen takaisin, jos kuului askeleita.

    Myöhemmin, aikuisena, tein päätöksen heti kun aloin saada palkkaa, että ostan ainakin yhdenkirjan joka kuukausi. On hyvä, ettei päätös pitänyt, olisin nyt pulassa. Muutenkin hyllyt tursuilee.

    Lukemisessa on tapahtunut myös muutos. Ennen luin vaikka hampaat irvessä kirjan, jonka olin aloittanut, loppuun. Mutta nyttemmin pystyn sulkemaan kannet heti, kun huomaan kirjan tylsäksi, tai voin harppoen ja pikalukien katsella sen läpi.

    Mitä enemmän kirjasta pidän, sitä hitaammin sitä nykyisin luen. Aikaisemmin ravasin vauhdilla vain juonen takia. Tai luin alun ja lopun, se riitti. Vanhat klassikot miellyttävät minua erikoisesti. Niistä tietää useimmiten jo erukäteen, ettei tule pettymystä. Jos kirja on huono, se ei elä kauan. Tosin moni hyväkin kirja saattaa elää lyhyen elämän.

    Kirjat ovat kuin ihmisiä. Ne syntyvät, elävät ja kuolevat. Ne ovat luonteeltaan erilaisia.
    Eläköön kaikki maailman kirjat! Eihän niitä kaikkia ole pakko lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jätän kyllä tänä päivänä paljon helpommin tylsän kirjan kesken kuin ennen. Aikaisemmin luin kaikki aloittamani loppuun, mutta tänään valitsen kirjat myös huolellisemmin. Onneksi kaikkia kirjoja ei ole pakko lukea loppuun, tai lukea ollenkaan! (eipä sitä toki ehtisikään...;)

      Poista
  5. Täytyy tunnustaa, että viimeksi kesken jättämäni kirja on (muistikuvieni mukaan) Orhan Pamukin Nimeni on Punainen. Ajattelin, että Nobelin arvoinen murhatarina Turkista taittuisi ilman muuta... vaan kuinkas sitten kävikään. Kun "idän ja lännen" näkemyserot taiteen saralla oli käsitelty, en löytänytkään enää lisää kiinnostavia asioita. Murhaajan henkilöllisyys kiinnosti vielä 200 sivun jälkeenkin kovin laimeasti. Laina-aika loppui. Kesken jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Pamukia vielä lukenut, mutta eipä kuulostaa kovinkaan hyvältä... Jos kirjassa ei ole vetävää juonta jää se "usein" minullakin kesken...

      Poista
  6. Koitin lukea Vuorista useita vuosia sitten, mutta ei se vaan naurattanut vaikka olisi kai pitänyt. Ei uponnut minuunkaan hänen huumorinsa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei. Joku siinä tökkii minuakin kovasti. Kaksi kirjaa olen nyt kokeillut, ja tähän saa kyllä suosiolla jäädä.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.