Happy family / David Safier
Bazar, 2012. 314 sivua.
Alkuteos: Happy Family, 2011.
Suomentanut: Sanna van Leeuwen
Kannen suunnittelu: Nic Oxby
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
David Safierin romaani Huono karma on ollut lukulistallani sen ilmestymisestä saakka. Törmäsin kuitenkin kirjastoreissulla viime vuoden puolella Safierin uudempaan teokseen Happy family, ja päätin ottaa tämän varsin hauskalta ja erikoiselta kuulostavan kirjan luettavakseni.
Kun lastenkirjakauppaa pitävä Emma Wünschmann kutsutaan Stephanie Meyerin kirjanjulkistamistilaisuuteen, Emma ryhtyy heti innoissaan suunnittelemaan tulevaa iltaa. Emma päättää, että illasta tulee hänen perheelleen uusi alku. Suhde teini-ikäiseen Fee-tyttäreen ei ole kunnossa, Max-poikakin on vain sulkeutunut kirjojen maailmaan eikä avioliitto Frankin kanssakaan kukoista. Emma on kyllästynyt elämäänsä, ja haluaisi onnellisen, rakastavan perheensä takaisin.
Emman suunnittelemasta illasta tulee toki mieleenpainuva, mutta ei aivan odotetulla tavalla. Frank-mies kuikuilee Meyerin takapuolta, Fee ja Max häpeävät vanhempiaan entistä enemmän. Kotimatkalla perheen eteen osuu eräs noita, joka muuttaa Wünschmannit mitä oudoimmiksi hahmoiksi. He palautuvat ennalleen vasta kun koko perhe on samaan aikaan onnellisia ja osoittaa rakkautta ja välittämistä toisilleen.
Pidin kirjan ideasta ja sen ajatuksista siitä, kuinka tärkeää on välittää ja myös osoittaa rakkautta läheisilleen. Idea siis hyvä, mutta toteutus ei kyllä uponnut minuun laisinkaan. Oudoiksi hahmoiksi (ihmissusi ja muumio näin esimerkkeinä) muuttuneet Wünschmannit ovat lapsellisia ja heille tapahtuu aivan liian absurdeja ja outoja asioita. Koko kirja vaikutti jotenkin hassulta ja lapselliselta vitsiltä, en osannut ottaa mitään tosissani, eikä kirjan tapahtumat tai henkilöt koskettaneet minua millään tavalla. Lähinnä ärsyynnyin tätä lukiessani. Noidat, Dracula, ylipirteä autokuski ja ärsyttävät teinit menivät ihan överiksi enkä saanut tarinasta kunnolla otetta missään vaiheessa.
Luin kirjan kuitenkin loppuun, vaikka huomasin heti alussa että tämä ei ole minun juttuni. Halusin tietää, millä tavalla perhe onnistuu purkamaan noidan taian, sillä olihan se selvää jo kirjan alusta että tässä on onnellinen loppu. Odotin kirjan olevan hauska, mutta ei tämä huumorikaan oikein minuun uponnut. En nauranut kertaakaan, lähinnä kieriskelin myötähäpeässä. Täytyy kyllä sanoa, että en aivan ymmärrä kirjan saavuttamaa suosiota Euroopassa, sillä minuun tämä ei iskenyt lainkaan. Liian rento, kummallinen, lapsellinen tarina vaikka aiheet varsin kiinnostavia ja tärkeitä olivatkin. Toki Happy family on erilainen tarina tavallisista perheongelmista, mutta minä luen kuitenkin mieluummin niitä hieman totuudenmukaisempia tarinoita.
★★-
Ihan pakko oli katsoa, että mitä kirjoitit kirjasta. Mulla tämä jäi kesken juuri saman asian takia. En vain kestänyt... KArma onneksi oli parempi, ja no, normaalimpi =)
VastaaPoistaOih, kiva kuulla etten ole ainoa joka tähän on pettynyt. Luen siis kyllä Karman jossain vaiheessa ;).
PoistaEn pitänyt yhtään Huonosta karmasta ja se taitaa olla kuitenkin parempi kuin tämä. Joten ei mene lukulistalle. :)
VastaaPoistaYmmärrän ;). Minä ajattelin kyllä kokeilla Huonoa karmaa jossain vaiheessa...
PoistaKatjan huonon karman vuoksi (hehhehee, ei vaiskaan).. Vaan Katjan Huono karma -arvion jälkeen olen ollut iahn varma, että Safierin tyyli ei ole mieleeni. Pidän kyllä absurdeista tarinoista, mutta en kyllä siitä, jos ne kääntyvät lapsenomaiksi ja huumoria ei ole tarpeeksi kannattalemaan toteutusta.
VastaaPoistaMinä ajattelin tosiaan yrittää sitä Huonoa karmaa, vaikka tämä olikin aika pannukakku. Omitusita kuitenkin (:D) että tämä tyyli puree niin moneen tuolla maailmalla :D.
PoistaAion kyllä joskus yrittää Huonoa karmaa, tämän taidan suosiolla jättää väliin :).
VastaaPoistaSuosittelen ;).
PoistaMinä taas olen tykännyt molemmista Safierin kirjoista paljonkin, vaikkakin Huono karma oli mielestäni parempi. Nauroin kuitenkin monta kertaa ja ihan ääneeni tätäkin lukiessani. Olen huomannut, että Safierin kirjat kyllä jakavat mielipiteet aika lailla selkeästi kahteen leiriin: joko tykkää tai ei tykkää. :)
VastaaPoistaNäin se taitaa olla. Minuun tämän kirjan huumori ei uponnut oikein millään, ainakaan tällä hetkellä. Huonoa karmaa aion kuitenkin kokeilla, koska se tuolla hyllyssäni majailee :).
Poista