Makeannälkä / Ian McEwan
Otava, 2013. 385 sivua.
Alkuteos: Sweet Tooth, 2012.
Suomentaja: Juhani Lindholm
Kannen suunnittelu: Suzanne Dean
Mistä minulle? pyydetty arvostelukappale kustantajalta
Ian McEwan on suosikkikirjailijoitani, ja odotin miehen uutuusromaania Makeannälkä kevään uutuuksista kaikkein eniten. Sairastelin koko viime viikon, joten ehdin hyvin tarttumaan kirjaan heti sen ilmestyttyä postiluukusta.
Serena Frome opiskelee matematiikkaa, vaikka ei aineesta ole kiinnostunutkaan vaan opiskelisi mieluummin kirjallisuutta. Ystävänsä kautta hän tapaa vanhemman miehen, professorina työskentelevän Tonyn. Serena ja Tony ajautuvat lyhyeen, mutta läheiseen suhteeseen ja Tonyn kautta Serena saa työpaikan Ison-Britannian turvallisuuspalvelulta. Serenalla on salainen tehtävä, jonka koodinimenä on Makeannälkä. Työtehtävänsä kautta hän tutustuu nuoreen kirjailijalupaukseen, ihastuu miehen teksteihin ja huomaa pian ihastuneensa ehkä hieman mieheenkin. Serena huomaa kuitenkin nopeasti, että hän ei ole ainoa salailija, eikä tiedä kehen ja mihin voi ja uskaltaa enää luottaa.
Makeannälkä on tavallaan taattua McEwania. Tunnistin tässä arvoituksellisuuden ja pienen trillerimäisyyden. Lukijalle ei paljastettu kaikkea, mutta kirjan tunnelma ei kuitenkaan ollut yhtä jännittävä ja trillerimäinen kuin esimerkiksi Vieraan turvassa. Minä pidän McEwanin kirjoitustyylistä. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Makeannälkä oli myös juoneltaan mukaansatempaava, halusin tietää miten Serenan käy ja mitä muista henkilöistä paljastuu.
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että McEwan oli ottanut kirjaansa vähän liikaa tapahtumia ja jopa liikaa henkilöitä. Olen tottunut siihen, että McEwanin kirjassa keskitytään intensiivisesti pariskuntaan, tai yhden henkilön ajatuksiin, kun taas Makeannälässä on ihmisiä paljon enemmän. Hieman lisävaikeutta toi myös monet pitkät organisaatioden nimet, ja salakoodit sinne ja tänne. Kaiken kaikkiaan pystyin kuitenkin poimimaan tarinasta minusta ne tärkeimmät osat, Serenan elämään kuuluvat asiat ja hänen ihmisenä kasvamistaan ja rakastumistaan kuvailevat tapahtumat.
McEwanin vahvuuksiin lasken myös kiinnostavien, vahvojen henkilöhahmojen luomisen. Pidin Serenasta, ja hän oli mielestäni mielenkiintoinen henkilö vaikka olikin kovin erilainen kuin McEwanin muut päähenkilöt. Myös kirjailijalupaus Tom Haley oli mielenkiintoinen tapaus, kuten myös kirjan alussa Serenan elämään ilmestyvä arvoituksellinen professori Tony. Tonysta minulle jäi kuitenkin hieman epäselvä ja pinnallinen kuva, hän oli tarinassa läsnä kirjan alusta loppuun, mutta minulle jäi kuitenkin hieman epäselväksi, mikä hän oli miehiään.
Makeannälkä on juoneltaan varsin vetävä, idealtaan kiinnostava ja hieman arvoituksellinen. McEwan on taitava kirjoittaja ja tunnelmanluoja, ja vaikka pidin tästä kirjasta ja viihdyin tämän parissa hyvin, nyt pari päivää lukemisen jälkeen tuntuu siltä, että jotain jäi puuttumaan, tai jotain oli liian paljon. Makeannälkä ei nouse aivan suosikki-McEwanieni joukkoon, mutta löytyy siitä keskikaartista Polte-kirjan seurasta...
★★★★-
Minulle tämä on kanssa ehkä odotetuin uutuus (Austerin kanssa :)). Minulla on kyllä vielä monta McEwania lukematta, ainakin Polte, Sovitus, Rannalla... Olen onnekas ;)
VastaaPoistaAusteria minäkin odotan innolla :). Toivottavasti ehdit pian lukemaan enemmän McEwania, hänellä kun on paljon hienoja kirjoja!:)
PoistaSanna, hyvin sanottu: 'keskikaartista Polte-kirjan seurasta...' Minulle jäi vieläkin se tunne, että sain Poltteestakin enemmän.
VastaaPoistaMinä olisin halunnut tietää enemmän juuri Tonysta, vaikka taas oli kyseessä stereotypiä 'nuori nainen, vanhempi mies', joka on elämän kannalta ihan hullu järjestys, koska miesten elinikä on paljon lyhyempi. Moni 50-60 -vuotias mies on kuin toinen jalka haudassa, mutta sen ikäiset naiset kuin nuortuvat.
Täysin samaa mieltä, että McEwanin vahvuus on intensiivisessä parisuhdekuvailussa. Mukaan tulee yleensä vain yksi tai kaksi muuta tekijää ja se on sitten siinä: Hänen laatukirjansa. Tämä ei yllä Launtaihin, ei Rannalle, ei Ikuiseen rakkauteen, ei mihinkään niistä, joiden takia hänestä on muodostunut meille suosikkikirjailija. Suokaamme hänelle tämä välisarjan työ!
Tosiaan, minä ainakin vaikutuin Poltteen päähenkilöstä ehkä vielä enemmän kuin Serenasta... Tony jäi minullekin hieman etäiseksi, vaikka en alussa myöskään pitänyt heidän "kliseisestä" suhteestaan.
PoistaLauantaita tai Ikuista rakkautta tämä ei missään tapauksessa voita, ehkä ei myöskään Sementtipuutarhaa. Vieraan turvan ja Poltteen kanssa minun listallani jossain keskikastissa, mutta sekään ei tarkoita että nämä olisivat huonoja kirjoja ;). McEwan vain osaa kirjoittaa niin täydellisiä kirjoja, että emme siksi ihan innostuneet tästä. Luulisin :).
blogisi vaikuttaa tosi kivalta ja löysin paljon kirjoja, joita voisin lukea! Mullakin on blogi, jossa saattaa esiintyä joskus myös kirjoja, olis kiva jos kävisit kurkkaamassa :)
VastaaPoistaEn ole koskaan lukenut niin hyytävää kohtaus kuin Ajan lapsi -kirjassa lapsen katoaminen marketissa. Minun oli pakko laskea kirja sivuun, sillä se tunteiden huutava tuska kävi sisälläni liian voimakkaaksi.
VastaaPoistaPolte oli ensimmäinen lievä pettymys kirjailijalta. Jotenkin väkisin tuttuun muottiin tungettu, ennakoitavuudessaan ja kliseisyydessään jo yli reunojen loiskuva välityö. Ikävää jos toinenkin heti perään luetaan vastaavaksi välisarjan teokseksi. No, ostaa ja lukeahan se pitää.
Mies, 38-v.
Kiitos kommentistasi! Ajan lapsi on kirja jota en ole vielä lukenut, mutta tarkoitus on kyllä lukea se piakkoin.
PoistaMinäkin petyin hieman Poltteeseen, vaikka lopulta päähenkilö olikin ihan kiinnostava. Minulle siinä kirjassa oli kuitenkin ihan liikaa kemiaa/fysiikkaa tai muuten vain vaikeita aiheita :D. Valitettavasti tämäkin oli pieni pettymys, Poltteen kanssa aika lailla samaa luokka minun listoillani.