Punainen erokirja / Pirkko Saisio
WSOY, 2003. 298 sivua.
Kannen suunnittelu: Tiina Makkonen
Mistä minulle? kirpparilöytö
Punainen erokirja nousi lukulistalleni oikeastaa Finlandia-haasteen vuoksi. Löysin kirjan kirpparilta loppukesästä, ja otin sen myös mukaan Lue 24 kirjaa omasta hyllystä -haasteeseen. En ole aiemmin lukenut Pirkko Saisiota, mutta tämän lukukokemuksen perusteella voisin tutustua myös hänen muuhun tuotantoonsa. Punainen erokirja on osa Saision omaelämäkerrallista romaanitrilogiaa.
Punaisen erokirjan tapahtumat yltävät 1970-luvulta 2000-luvulle saakka. Kirjan päähenkilö on toisaalta nuori, vastasyntyneen Sunnuntailapsen äiti. Hänellä on myrkyisä suhde Havva-rakastettuun, ja elämä on hakemista ja epävarmuutta täynnä. Aikakaudella ennen Havvaa ja Sunnuntailasta päähenkilö on nuori opiskelija, joka etsii niin seksuaali- kuin politiikkaidentiteettiäänkin. Hän opiskelee teatterikorkeakoulussa, itsenäistyy ja hakeutuu pois perheen turvasta. Hän pääsee mukaan Ylioppilasteatterin riveihin ja tempautuu mukaan 1970-luvun kiihkeään politiikkaan. On myös aika yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, jolloin Sunnuntailapsi on jo aikuinen ja elämässä on uusi kumppani, Honksu. Elämä on asettunut uomiinsa, kirjailijanura auennut ja identiteetti löytynyt. Elämässä on tasapainoa aivan eri tavalla kuin aiemmin.
Minä ihastuin Saision rohkeuteen. Hän kuvailee elämää intensiivisesti, paljastaa rakkauden vaikeuden 1970-luvun Suomessa. Punainen erokirja on tiivis ja mukaansatempaava, tunnelmaltaan aivan erityinen. Arjen ja elämän pieniä yksityiskohtia ja huomautuksia on välillä pakko jäädä miettimään pidemmäksi aikaa.
Kaikkea ei paljasteta lukijalle. Tekstissä sekoittuvat pienet yksityiskohdat, pilkahdukset sieltä täältä, muistoja, arvailuja, todellisia tapahtumia. Näistä palasista koostuu koko tarina, mutta varsin paljon jätetään myös lukijan tulkittavaksi. Minä pidin tästä ratkaisusta. Pidin myös kirjan upeasta kielestä, sen lähes runollisesta soljuvuudesta ja leikittelevästä otteesta. Päähenkilö on välillä "minä", välillä "hän". Henkilöiden nimet ovat erikoisia, sukupuolettomia, mutta henkilöinä mielenkiintoisia. Punainen erokirja on teemoiltaankin kiinnostava ja tärkeä. Taidetta, politiikkaa, seksuaalisuutta rohkean lempeästi, sarkastisestikin kuvailtuna.
Kokonaisuutena Punainen erokirja oli hieno, mieleenpainuva lukukokemus. Jotenkin tämä on hyvin erilainen kirja, kuin kirjat joihin yleensä ihastun. Olen iloinen että luin tämän, iloinen että tämä on voittanut Finlandia-palkinnon, ja iloinen että minulla on vielä monta Saision kirjaa lukematta.
"Kaikkeen tottuu, rakastamiseen ei. "
★★★★-
Minulla on jo pitkä aika tämän lukemisesta, mutta muistan vaikuttuneeni. Jos oikein muistan, Punainen erokirja on osa trilogiaa. Pitäisikin lukea se kokonaisuudessaan.
VastaaPoistaKyllä vain, tämä on muistaakseni trilogian viimeinen osa. Haluan ehdottomasti lukea myös ne kaksi muuta kirjaa :).
PoistaPunainen erokirja on jäänyt minulta kesken joskus aikoja sitten. Muistan että kirja oli jotenkin vaikeaselkoinen ja uuvuttava lukea. Toisaalta tämä on kai jonkinlainen klassikko ja Finlandia-voittajakin vielä, eli ehkä pitäisi uskaltaa tarttua tähän joskus uudelleen. :)
VastaaPoistaTämä on ehkä aika vaikeaselkoinen, mutta ei minusta liian vaikea. Ymmärrän kuitenkin myös, ettei tämä kaikkiin iske. Hieman erikoinen kerronta varmasti jakaa mielipiteitä. Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan tätä uudelleen :).
PoistaTämä kirja sai mut ihastumaan Saision teksteihin. Ahmin sitten pari muutakin, ja tämän löysin muistaakseni kirjaston poistoista itselleni. Luen jossain vaiheessa uudelleen.
VastaaPoistaHienoa! Minäkin haluan lukea pian lisää Saisiota :).
PoistaMinäkään en oikein enää muista kirjasta muuta kuin että hyvä se oli. Saisiota pitäisikin lukea joskus lisää.
VastaaPoistaEhdottomasti, minäkin haluan lukea lisää ihan pian :).
PoistaOi, Saisio on eräs lempikirjailijoitani, tykkään kauheasti hänen kirjoitustyylistään. Tosiaan kannattaa lukea muutkin tuon elämäkerrallisen trilogian osat(Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo).
VastaaPoistaMuukin Saision tuotanto on mielestäni lukemisen arvoista, tosin viimeisintä paria kirjaa en ole lukenut, enkä erityisesti pitänyt Voimattomuudesta. Siksi varmaan sen seuraaja jäikin lukematta :)
Varmasti luen nuo trilogian muut osat jossain vaiheessa :). Ja ehkäpä myös noita uudempia olisi kiva lukea jossain vaiheessa. Hassua etten ole aiemmin Saisiota lukenut, vaikka häneltä on ilmestynyt jo hurjasti kirjoja :).
PoistaKuten kommentoin Morren blogiin juuri äsken, minä luin tämän viitisen vuotta sitten ja tykästyin kovasti. Sitten tulikin luettua melko lyhyessä ajassa niin monta Saisiota, että taisin jo vähän kyllästyäkin, enkä ole sen koommin tarttunut hänen kirjoihinsa. Mielestäni tämä oli trilogian paras osa, mutta olivat ne kaksi muutakin lukemisen arvoisia. Erokirjan lisäksi Saisio-suosikeikseni nousivat kaksi varhaista romaania, Elämänmeno ja Sisarukset.
VastaaPoistaLuulen että Saision kirjoitustyyli on sen verran erilaista, että jos paljon lukee niin voi vähän kyllästyä. Tai ainakin luulen että minulle voisi käydä niin ;).
Poista