Lumen maa / Yasunari Kawabata

Lumen maa / Yasunari Kawabata

Tammen Keltainen kirjasto, 1963. 167 sivua.

Alkuteos: Yukiguni, 1947.

Englannin- ja saksankielisistä käännöksistä suomentanut: Yrjö Kivimies

Kannen suunnittelu: Martti Mykkänen

Mistä minulle? kirpparilöytö

Yasunari Kawabata kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden kirjoihin minun on ollut tarkoitus tutustua jo vaikka kuinka kauan. Olen löytänyt sekä nyt lukemani Lumen maan, että Tuhat kurkea kivoina, vanhoina Keltaisen kirjaston painoksina kirpparilta. Lumen maa olisi sopinut varmaan loistavasti luettavaksi kylmimpänä talvipäivänä, vaikka viihdyin lumisissa japanilaismaisemissa todella hyvin myös näin keväälläkin.

Rikas oman tiensä kulkija Shimamura rakastuu kauniiseen nuoreen geishaan Komakoon. Keski-ikäinen, kylmä ja pidättyväinen perheellinen Shimamura unohtaa kaiken muun elämänsä, ja matkaa Komakon kanssa kylmiin talvimaisemiin jossa rikkaat turistit nauttivat elämästään. He uivat kuumissa lähteissä, ihailevat talvisia maisemia ja maahan leijailevia lumihiutaleita. Shimamuran ja Komakon yhteisiä hetkiä varjostaa miehen kylmyys, hänen surumielisyytensä ja hänen haaveiluun taipuvainen luonteensa. Komako vuorostaan ylläpitää geishojen perinnettä, hän on avoin ja luonnollinen, kauneudellaan ja hyvätapaisuudellaan hurmaava.

Lumen maa on kauniin haikea rakkaustarina mutta tämä kirja kätkee kansiensa väliin niin paljon muutakin. Kieli on aivan upeaa, runollisen kaunista. Suomentaja Yrjö Kivimies on taatusti tehnyt hienoa työtä. Myös kirjan tunnelma on aivan omanlaisensa, kaunis, rauhallinen, hieman surumielinenkin. Lisäksi pystyin näkemään kirjan maisemat silmissäni, ja todellakin uppouduin kirjan tunnelmaan ja sen kuvailemaan paratiisiin. Lumihiutaleet putoilivat taivaalta, ne olivat kuin valkoisia pioneja, ihmiset nauttivat kuumista lähteistä, moderni juna kuljetti rentoutumaan ja taas takaisin arjen keskelle. Ja kun tähän kaikkeen lisää vielä minua kovasti kiinnostavan geishaperinteen, uppoudin Lumen maan vietäväksi kirjan ensisivuilta asti.

Kawabata on todella kiinnostava kirjailija. Lumen maa on ensimmäinen japanilainen romaani, joka on suomennettu. Kawabata on myös Nobelvoittaja, ja jollakin tavalla esikuva suuren suosion saavuttaneelle japanilaiselle kertomakirjallisuudelle. Minä olen ihan selvästi japanilaisen kirjallisuuden ystävä. En osaa sanoa mikä siinä kiehtoo, mutta nyt Murakamin ja Ishiguron lisäksi voin nostaa suosikkikirjailijoideni joukkoon myös Kawabatan.

Lumen maassa tärkeintä ei ehkä ole sen tarina, vaikka pidinkin kirja rakkaustarinasta. Tarinaa vielä enemmän minä ihastuin kuitenkin kirjan kieleen ja tunnelmaan, ja nautin kirjan lukemisesta todella paljon. Odotan innolla, että ehdin lukemaan lisää Kawabataa!

★★★★+

Ps! Hyvää Pääsiäistä kaikille! Toivottavasti teillä on kivaa lukemista vapaapäiviksi (jo sellaisia on...)!:)