Hauskaa vappua!

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ihanaa vappua!!

Palailen huomenna vappupiknikin jälkeen taas kirjajuttujen kera :).

ps! Arvontaan voi vielä osallistua muutaman päivän ajan!

Pyhän lehden kirja / F.G. Haghenbeck

Pyhän lehden kirja / F.G. Haghenbeck 

Iván Rotta, 2013. 335 sivua.
Alkuteos: Hierba Santa, 2009.

Suomentanut: Samuli Arkko

Kannen suunnittelu: Kalle Pyyhtinen

Mistä minulle? kustantajalta saatu arvostelukpl

Kiinnostuin Frida Kahlon elämästä kertovasta Pyhän lehden kirjasta saatuani kustantajalta luettavakseni kirjan ensimmäisen luvun. F.G. Haghenbeck kertoo kirjassaan fiktiivisen, mutta kuitenkin tositapahtumiin perustuvan tarinan taiteilijasta, jonka elämä oli todella mielenkiintoinen.

Kirja käy läpi koko Kahlon elämän, syntymästä hänen kuolemaansa saakka. Kirjan alussa löytyy selitys myös kirjan nimelle. Pyhän lehden kirja oli muistikirja, jonka Frida sai lahjaksi rakastetultaan. Hän keräsi siihen muistoja, ruokaohjeita ja tapahtumia ja piti kirjaa useimmiten lähellään. Fridan elämään kuuluu aikuisiällä taiteen luomisen ja hyvän ruoan valmistuksen lisäksi myös Diego Rivera, elämänmittainen kumppani johon Fridalla on myrskyisä, raadollinen suhde. Frida ja Diego ovat rakastavaisia, ja pysyvät kumppaneina koko elämän, vaikka kummallakin on siinä sivussa muita suhteita. Fridalla on omat kuvionsa niin Lev Trotskin kuin erään työtoverin vaimonkin kanssa, ja Diego ihastuu lähes jokatoiseen vastaantulevaan naiseen.

Pyhän lehden kirja on ennen kaikkea todella kiinnostava kuvaus mielenkiintoisesta persoonasta. Frida Kahlo oli salaperäinen, erikoinen, maaginen henkilö joka etenkin taiteensa kautta toi persoonallisuuttaan esille. Tällainen kirja olisi ollut tylsä ilman Fridan persoonaa, mutta nyt tämä oli kiinnostava ja kiehtova. Myös Fridan ja Diegon välinen suhde on todella kiinnostavasti kuvailtu, ja nostatti kirjan lukemisen aikana minussa tunteita laidasta laitaan. Välillä pariskunnan välit olivat lempeät ja sympaattiset, seuraavalla sivulla taas ärsyynnyin kummankin itsekkyyteen, ainaisiin väärinkäsityksiin ja toisen kaltoin kohteluun, pettämiseen ja salailuun. Tuli kuitenkin selväksi, että Fridalla ja Diegolla oli jonkinlainen syvä yhteys, joka piti heidät kaikesta huolimatta yhdessä.

Kirja on helppolukuinen ja suomennos minun silmääni sujuva ja toimiva. Kielessä ei ole turhia kikkailuja, vaan se on pidetty helppona, ymmärrettävänä ja nopealukuisena. Pidin siitä. Myös "tavallisen tekstin" väliin, lukujen loppuun upotetut ruokaohjeet, reseptit Fridan Pyhän lehden kirjasta, olivat todella kiva ja piristävä lisä.  En tosin ehkä ihan jokaisen reseptin kohdalla jaksanut lukea läpi ohjetta, jossa selostettiin missä vaiheessa mikäkin aines tulee pataan lisätä, mutta ohjeet olivat kuitenkin kiva lisä kirjaan, ja niihinhän voi palata vaikkapa myöhemmässä vaiheessa. Kirjan kansi ei ole minusta mikään silmiä hivelevän kaunis, tai edes kovinkaan hyvin kirjaan sopiva, mutta nämähän on näitä makuasioita...

Pyhän lehden kirja oli minulle mukava lukukokemus. Sain tietää paljon lisää (on sitten faktaa tai fiktiota) minulle ennestään tuntemattomasta taiteilijasta (nimen olen tietysti aiemmin kuullut), sain tietää lisää Meksikon kulttuurista ja sain myös kivoja ruokaohjeita. Kokonaisuutena pidin kirjasta kovasti, vaikka Fridan elämä ei todellakaan vaikuttanut olevan onnellisimmasta ja helpoimmasta päästä, ja kirjan tapahtumat ovat harvoin ruusuisen mukavia. Tunnelmaltaan kirja ei siis ollut mitä valoisin, mutta ei nyt jatkuvasti täysin synkkäkään. Olen samaa mieltä kirjan takakansitekstin kanssa siitä, että Pyhän lehden kirja on hieno kunnianosoitus modernin taiteen suunnan muuttaneelle naiselle.

★★★★

Ps! Lisäsin arvontapalkintojen listaan muutaman uuden kirjan, joten osallistumaan kaikki, jotka eivät vielä ole sitä tehneet ;).

Myöhästynyt synttäriarvonta!

//ARVONTA PÄÄTTYNYT!
Blogini täytti huhtikuun alkupuolella kokonaiset kolme neljä vuotta! Tätä onkin hyvä juhlistaa pienellä arvonnalla nyt, kun minä tsemppaan lukuvuoden viimeisten opiskelutöiden parissa, enkä ehdi päivittämään blogia niin usein kuin haluaisin.

EDIT// Blogini täytti tietenkin kolme, eikä neljä, vuotta. Armaat stressiaivoni ovat ihan selkeästi kesäloman tarpeessa ;).

Arvonnan säännöt:

♥ Jokaiselle osallistujalle yksi arpa kommentista tämän postauksen kommenttiboksiin. Kommentissa voisit suositella minulle sopivaa kesälomalukemista (mielellään tiiliskiveä) mukaan otettavaksi Saksaan suuntautuvalle lomalle :). Koska haluan myös palkita erityisesti aktiivisia kommentoijia ja pitkäaikaisia lukijoita, toisen arvan saa jos löytyy tuolta sivupalkin lukijat-ryhmästä.

♥ Arvonta-aikaa on puolitoista viikkoa, lauantai 4.5.2013 klo. 12:00 saakka.

♥ Arvon lauantain aikana kaksi voittajaa, jotka kumpikin saavat valita alla olevalta listalta itselleen kaksi kirjaa. Lisäksi arvon yhden voittajan joka saa valita yhden kirjan. Yhteensä siis kolme voittajaa! Ensimmäisenä arvottu saa valita ensimmäiseksi, toinen toiseksi jne.

♥ Mitäs muuta?  Onnea arvontaan jokaiselle ja suuret kiitokset teille lukijoille upeista neljästä vuodesta! On kiva olla kirjabloggaaja :).

Palkinnot:

Kovakantiset

Veden viemää / Mikael Niemi
Gorilla / Juhani Karila
Kaksipäisen vekaran varjossa / Juha Vuorinen
Katoamisten kirja / Iida Rauma
Katariina / Marisha Rasi-Koskinen
Hunajaa ja tomua / Daniyal Mueenuddin
Maanantain murheet / Kathy Reichs
Veljen vaimo / Henna Helmi Heinonen
Rouva S. / Sami Hilvo
Itämaa / Johanna Holmström
Hyvä äitipuoli / Renate Dorrestein
Poika / Marja Björk
Hannele Laurin hampaat / Jussi Siirilä

Pehmeäkantiset

Oma taivas / Alice Sebold
Havukka-ahon ajattelija / Veikko Huovinen
Onnen koukkuja / Grégoire Delacourt (ennakkokpl)
Punainen kuin veri / Salla Simukka (ennakkokpl)
Lokkisaaren säpinät / Laura Suomela (ennakkokpl)
Rooman sudet / Nemo Rossi (ennakkokpl)
Salmon Fishing in the Yemen / Paul Torday
Frida ja Frida / Emma Juslin
Ennen kuin kuolen / Jenny Downham

(lisäilen palkintokirjoja listaan viikonloppuna!)

Ps! Mitä mieltä olette blogini päivittyneestä ulkonöästä? Tämäkin banneri on peikkoneidon käsialaa, eli kiitokset sinne ♥.

Ennen kuin kuolen / Jenny Downham

Ennen kuin kuolen / Jenny Downham

Seven-pokkari, 2010. 379 sivua.

Alkuteos: Before I Die, 2007.

Suomentanut: Katariina Kaila

Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

Mistä minulle? nettikauppaostos

Jenny Downhamin romaani Ennen kuin kuolen on majaillut omassa hyllyssäni siitä asti, kun eräs ystäväni sitä minulle suositteli. Päätinkin lukea kirjan nyt osana oman kirjahyllyn luku-urakkaani.

Tessa on 16-vuotias ja sairastaa parantumatonta leukemiaa. Toistuvien sairaalakäyntien keskellä hän tekee listan asioista, joita haluaa vielä tehdä ja kokea ennen kuolemaansa. Hänen ylisuojeleva isänsä kauhistuu Tessan listasta. Tytär haluaa menettää neitsyytensä, saattaa eronneet vanhempansa takaisin yhteen ja tehdä jotain rikollista. Ystävänsä Zoeyn avulla Tessa saa ensimmäiset kohdat listaltaan suoritettua, ja tämä tuo hetkeksi piristystä sairauden keskelle. Toisinaan Tessa kuitenkin palaa rysäyksellä todellisuuteen, kun hänen olonsa yhtäkkiä heikkenee ja verensiirto on ajankohtainen kerta toisensa jälkeen. Sitten kuvioihin astuu naapurissa asuva Adam, nuori mies joka saa Tessan kokemaan ja tuntemaan sellaista, jota hän on aiemmin nähnyt vain elokuvissa. Tessa on onnellisempi kuin koskaan, kunnes todellisuus taas iskee päin kasvoja.

Ennen kuin kuolen on koskettava, mutta myös toiveikas ja onnellinenkin tarina. Tessa on henkilönä kiinnostava, ja nuoren naisen ajatuksia elämästä ja lähestyvästä kuolemasta on kauheudesta huolimatta mielenkiintoista seurata. Myös Tessan perhe ja ystävät toivat lisämausteensa kirjan tapahtumille. Ylisuojeleva isä ja lapsellinen ystävätär Zoey ärsyttivät minua välillä, kun taas Tessan pikkuveli oli ajatuksineen ja sanomisineen ihanan sympaattinen.

Kirja kertoo koskettavan ja liikuttavan tarinan, ja kuolema on läsnä lähes jokaisella sivulla. Ennen lukemista olin varautunut siihen, että tämä herättää vahvoja tunteita, ajatuksia ja kyyneleitä. Yllätyinkin hieman, että en lopulta liikuttunut tai edes koskettunut tästä ihan niin paljon kuin olin odottanut. Kirja herätti ehdottomasti paljon ajatuksia ja tunteita, mutta ei tullut ihan niin iholle kuin olin odottanut. En osaa sanoa mikä jäi puuttumaan, ehkä jokin syvyys henkilöissä, tai sitten olin jo ennen kirjan aloittamista ottanut tiettyä etäisyyttä kirjan tapahtumiin...

Kirjan kieli on sujuvaa ja helppolukuista ja Tessan tarina tempaisi mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kirjan loppu on minusta myös todella kauniisti ja onnistuneesti kuvailtu. Kaiken kaikkiaan tämä oli positiivinen (jos niin nyt tällaisesta kirjasta voi sanoa) lukukokemus, ja uskon että kirja jää mieleeni pitkäksi aikaa. Vaikka tämä ei koskettanut minua ihan niin paljon kuin odotin, kirja oli kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen.

★★★+

Hyvä äitipuoli / Renate Dorrestein

Hyvä äitipuoli / Renate Dorrestein

WSOY, 2013. 205 sivua.

Alkuteos: De Stiefmoeder, 2011.

Suomentanut: Sanna van Leeuwen

Kannen suunnittelija: Anna Makkonen

Mistä minulle? kustantajalta pyydetty arvostelukpl

Renate Dorrestein kuuluu kirjailijoihin, joiden teoksiin olen halunnut tutustua jo kauan. Aloitin kirjailijan tuoreimmasta suomennetusta romaanista Hyvä äitipuoli, vaikka hyllystäni löytyy niin Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa kuin Lainaa vain-kirjatkin.

Hyvässä äitipuolessa seurataan Axelin ja Clairen uusperhettä. He ovat eläneet jo parikymmentä vuotta yhdessä Axelin tyttären Josefienin kanssa, ja ovat olleet varsin tyytyväisiä elämäänsä. Tasaisen onnellinen arki kokee kuitenkin käänteen, kun Axelille selviää eräs asia, jonka Claire on salannut mieheltään. Parin välit tulehtuvat juuri samaan aikaan, kun heidän on tarkoitus matkustaa yhdessä muutamamaksi päiväksi Clairen työhön liittyvään tilaisuuteen Englantiin. Claire lähtee matkaan yksin, ja koko perheen elämä on näiden päivien aikana ylösalaisin. Yllättävät sairaudet ja onnettomuudet aiheuttavat vielä lisähämminkiä päiviin, ja Clairen ja Axelin suhde ja luottamus on kääntynyt täysin päälaelleen.

Hmm.

Kirjan idea oli varsin kiva, joskaan takakansi ei jättänyt erityisen paljon arvailujen varaan, vaan kuvaili kirjan keskeisiäkin tapahtumia varsin suorasukaisesti. Minä tiesin (tai arvasin) oikeastaan kirjan ensisivuilta lähtien, miten tässä käy ja mitä on tapahtunut, joten sinänsä lukukokemus oli jopa hieman tylsä. Kirjan kieli on kuitenkin sujuvaa ja jouhevaa, ja luin tekstiä mielelläni. Suomentaja on minun silmääni tehnyt hyvää työtä, kieli soljui kivasti eteenpäin eikä outoja sanavalintoja tai muutakaan osunut silmääni. Hyvä äitipuoli oli myös nopealukuinen, ja siksi ihan sopiva välipalakirjana.

Myös kirjan henkilöhahmot olivat kiinnostavia, joskin ärsynnyin etenkin Axelin vatvovaan tyyliin. Jotenkin minua ärsytti hieman myös henkilöiden lapsellisuus. En ymmärtänyt miksi kukaan ei nostanut ns. kissaa pöydälle, vaan mietti tapahtunutta itsekseen. On tottakai selvää, että tällä tavalla asioiden oikea laita ei ainakaan selviä! Muutamia turhia ylilyöntejäkin kirjan tapahtumissa minusta oli, eikä ne ainakaan parantaneet kirjaa minun silmissäni.

Teemaltaan Hyvä äitipuoli on kiinnostava. Claire on ensimmäiset 12 vuotta ollut Josefienille hyvä äitipuoli, mutta nyt asiat ovat muuttuneet. Hyvästä äitipuolesta tulee paha, ja mukaan mahtuu jopa hieman noituutta. Kirjan loppuratkaisu oli minusta myös varsin lattea ja tylsä, vaikka esimerkiksi Maija onkin tulkinnut sen ihan eri tavalla kuin minä. Minä en valitettavasti kuitenkaan nähnyt lopussa mitään erikoista, vaan koin sen ennalta-arvattavana ja hieman lässynä.

Kokonaisuutena Hyvä äitipuoli ei potentiaalistaan huolimatta onnistunut herättämään minussa oikeastaan muita tunteita kuin ärsytystä. Kevyenä, viihteellisenä ja nopealukuisena välipalakirjana tämä oli ihan ok, mutta ei sen kummempaa. Toivon, että pidän Dorresteinin muista kirjoista enemmän kuin tästä!

★★ 

Valheet / Marisha Rasi-Koskinen

Valheet / Marisha Rasi-Koskinen

WSOY, 2013. 339 sivua.

Kannen suunnittelu: Marjaana Virta

Mistä minulle? ystäväiseltä lainassa (Kiitos Riina!)

Tartuin Marisha Rasi-Koskisen toiseen romaaniin Valheet suurella mielenkiinnolla ja innolla. Muistan ihastuneeni kirjailijan esikoiseen, Katariinaan, kovasti, mutta täytyy myöntää, että romaanin tapahtumat ovat unohtuneet tässä puolentoista vuoden aikana joka lukemisesta on vierähtänyt.

Ensiksi täytyy heti sanoa, että Valheet on hieno romaani. Ihastuin kirjan rakenteeseen heti alusta saakka. Jokaisen luvun kertojana toimii henkilö, joka edellisessä osassa on ollut sivuhenkilönä. Monessa tapauksessa kirjan eri luvut kertovat samoista asioista, mutta eri henkilön näkökulmasta. Lukijana jää miettimään, kenen tarinaan voi luottaa, kuka taas valehtelee tai muuttaa tapahtumien kulkua muuten vain.

Kirjan tunnelma on omanlaisensa, tiivis ja otteessaan pitävä. Tapahtumat sijoittuvat nimettömäksi jäävään suurkaupunkiin, jossa sade ja harmaus on jokapäiväistä. Heti kirjan ensimmäiseltä sivulta lähtien sade ja harmaus, synkähkö tunnelma, on käsinkosketeltava ja vahva. Kaupungin nimettömyys, monen henkilön erilaiset kohtalot, kokemukset ja valheet luovat kirjaan tietynlaisen jännitteen, joka pysyy mukana alusta loppuun.

Pidin myös kirjan erilaisista henkilöistä. Oman suunvuoronsa saa nuori tyttö joka epäilee äitinsä käytöstä, nuori mies joka huijaa vanhuksia, vanha rouva joka pelonsekaisin tuntein muistelee ja elää uudelleen menneisyyden ihmissuhteita sekä nuorisoporukka, joka koulun sijaan mieluummin keskittyy ihan muihin asioihin. Kirja on täynnä erilaisia, kiehtovia ihmiskohtaloita, kaikilla on oma tarinasa ja etenkin oma versionsa tarinasta kerrottavana.

Rasi-Koskinen kirjoittaa hienosti. Kieli on sujuvaa, soljuvaa ja kaunista. Kokonaisuutena Valheet on hieno, ehjä romaani ja yksi miinustähti tulee ainoastaan siksi, että muutaman henkilöhahmon tarina kirjan keskivaiheilla oli minusta hieman muita tylsempi. Nuorisojoukko seurailee koulussaan työskentelevän Bitin edesottamuksia, ja tämä osa kirjasta on täynnä outoja sanoja ja aiheita (jotain nettipelijuttuja tai roolipelejä tms.) joista en ymmärrä mitään, ja joista en myöskään ole kiinnostunut. Miinustähti tulee siis vain ja ainostaan sen vuoksi, että omat kiinnostuksenkohteeni eivät mene yksiin sen tarinan kanssa. Kokonaisuutena Valheet on hieno, rakenteeltaan ihanan erilainen ja tunnelmaltaan mieleenpainuva romaani.

★★★★

Ps! Olimme eilen Annin kanssa tämän kirjan sekä Virpi Pöyhösen esikoisromaanin Hän rakastaa minua yhteisjulkkareissa Turun Pienessä Kirjapuodissa. Tapahtuma oli oikein kiva, ja oli kiinnostavaa kuulla kirjailijoiden kertovan kirjoistaan enemmän! Ja oli myös erityisen kivaa siksi, että olen pitänyt kummastakin kirjasta paljon ;).

Anna-Riikka Carlson haastattelee Virpi Pöyhöstä (keskellä) ja Marisha Rasi-Koskista (oik.).

Sputnik - rakastettuni / Haruki Murakami

Sputnik -rakastettuni / Haruki Murakami

Tammen keltainen kirjasto, 2003. 252 sivua.

Alkuteos: Supuutoniku no koibito, 1999.

Engl.kielestä suomentanut: Ilkka Malinen

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? kirjakauppaostos

Haruki Murakamin Sputnik-rakastettuni oli lukupiirimme kuukauden kirja. Tartuin kirjaan suurella innolla, olen ihastunut kahteen aiemmin lukemaani Murakamiin todella paljon. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta oli kiinnostava ja inspiroiva, ja Norwegian Wood yksi kauneimpia tarinoita joita olen ikinä lukenut.

Sputnikin kertojana toimii K, opettajana työskenteleva nuori mies joka on rakastunut opiskelukaveriinsa Sumireen. Sumire ei kuitenkaan ole rakastunut K:hon, mutta heidän välillään on läheinen, lämmin ja tärkeä suhde kummankin kannalta. Sumire tapaa tuttavansa häissä korealaistaustaisen, itseään vanhemman naisen, salaperäisen Miun. Sumire rakastuu ja lähtee yllättäen Miun kanssa maailmalle. K kaipaa Sumirea, tämän yöllisiä soittoja puhelinkopista ja outoja kysymyksiä. Sumiresta ei kuulu mitään, kunnes Miu eräänä päivänä pyytää K:n luokseen pienelle kreikkalaiselle saarelle. Sumire on kadonnut jäljettömiin, eikä Miu tiedä mitä tehdä.

Sputnik-rakastettuni on salaperäinen, maagisuudessaan kiinnostava niin tarinaltaan, henkilöiltään kuin ympäristöltäänkin. Osittain tapahtumapaikkana on Tokio, toisaalta taas pieni, salaperäinen kreikkalainen saari. Minä ihastuin molempiin paikkoihin, mutta etenkin pidin näiden kahden paikan luomasta kontrastista tässä tarinassa. Maailmat olivat aivan erilaisia ja loivat siksi kirjaan tietyn jännittävän tunnelman.

Murakamin kirjat suomennetaan usein englanninkielisestä käännöksestä, niin myös tämä. Kieli on kuitenkin sujuvaa ja tunnelma murakamimainen, eli sellainen johon olen tottunut hänen aiemmissa kirjoissaan. Suomentaja on siis tehnyt ainakin minun silmääni hyvää työtä. Myös tässä kirjassa on murakamimaista kummallisuutta, maagisuutta ja koko kirjan läpi vievä unenomainen fiilis. Tästä pidin, ja vaikka en ole surrealismin tai suuren maagisuuden ystävä kirjallisuudessa (tai no, muutenkaan), Sputnikissa sitä oli juuri sopivasti, jotta se loi kirjaan jännittävän, odottavan tunnelman.

Kirjan teemat- ystävyys, rakkaus, erilaiset ihmissuhteet- ovat kiinnostavia ja tärkeitä. Läheiset ja tiiviit ihmissuhteet luovatkin tähän kirjaan sen haikeankauniin tunnelman, ja yhdessä Murakamin kertojantaitojen ja sujuvan kielen kanssa se tekee Sputnikista hienon kokonaisuuden. Minusta tämä muistuttaa tunnelmaltaan ja tarinaltaan hieman Norwegian Woodia, mutta rakastuin siihen kuitenkin vielä hieman tätä enemmän. En tiedä ymmärsinkö tässä aivan kaikkea, mutta ehkä sitä ei aina tarvitse tehdäkään pitääkseen kirjasta...

 ★★★★+
Ps! Ihana yskityiskohta kirjasta: Sumire joi kahvia Nuuskamuikkusmukista!;)

Piippuhylly / Katja Kettu

Piippuhylly / Katja Kettu

WSOY, 2013. 236 sivua.

Kannen suunnittelu: Marjaana Virta

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

En ihastunut Katja Ketun Kätilöön viime vuonna yhtä paljon kuin moni muu, vaikka se ehdottomasti hieno kirja onkin. Halusin kuitenkin lukea Ketun uutuuden, novellikokoelman nimeltä Piippuhylly. Oli mielenkiintoista nähdä, minkälaisia novelleja Kettu kirjoittaa, ja muistuttavatko novellit Kätilöä millään tavalla. No, kyllähän ne muistuttivat, kovastikin. Nämä novellit vain taisivat olla minulle sopivampia kuin runsaampi romaani, sillä Kätilö tuntui välillä melkein liian vaikelata, liian kirjavalta ja runsaalta minulle.

Novelleissa seikkailee jo Kätilöstä tutuiksi tulleita henkilöitä. Kuollut Mies, Pietari,  kerää Kuolleen miehen vuonosta piippuja, ja kertoo jokaisen piipunomistajan tarinan. Joku piipuista on saapunut Afrikasta, toinen Berliinistä. Jokaisella piipulla on oma tarinansa, jokaisella entisellä omistajalla kohtalo ja tarina joka kannattaa kertoa. Mukana on taas Johann Angelhurst, Aune Näkkälä ja Vikasilmä, mutta myös muutama uusi tuttavuus maailman eri kolkista.

Minä pidin Ketun novelleista. Ne olivat sopivan pituisia, jotta pysyin tarinoissa kärryillä. Ketun jokainen lause on jotenkin niin vahva, niin täynnä tarkoitusta ja toisinaan myös vaikeita, rujoja sanoja, että hänen tekstinsä lukeminen vaatii minulta keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Tarinoiden tapahtumamaisemat eivät useinkaan ole kauniita ja onnellisia, vaan henkilöillä ja heidän piipuillaan on yleensä onnettomat ja rumatkin kohtalot. Piippuhylly ei siis ole mikään hyvänmielen kirja, mutta minä kuitenkin nautin tämän lukemisesta novelli kerrallaan.

Eniten minua Piippuhyllyssä ihastutti Ketun käyttämä kieli. Vaikka tapahtumat, sanavalinnat ja ihmisten teot (varsinkin eläimiä kohtaan!) välillä olivat aivan kauheita, luin tätä silti mielelläni. Kun Kätilössä oli minun makuuni jotenkin vähän liikaa kaikkea, näissä novelleissa se jokin ylimääräinen oli kuorittu pois. Pidin kovasti myös ideasta, joka sitoo novellit yhteen ehjäksi kokonaisuudeksi. Erilaisten ihmisten ennen omistamat piiput on jännittävä ja kivan erilainen yksityiskohta, joka kuitenkin sitoo tarinat luontevasti toisiinsa.

Piippuhylly oli minulle oikeastaan yllättävänkin myönteinen lukukokemus. Uskon, että nämä novellit jäävät pitkäksi aikaa mieleeni ja etenkin novellikokoelman tunnelma on mieleenpainuva ja helppo muistaa. Kätilön lukeneille Piippuhyllyn novellit avaavat myös romaanin kiemuroita hieman enemmän. Nyt olisi oikeastaan kiinnostavaa lukea Kätilö uudemman kerran!

★★★★

11 + 11 + 11 asiaa minusta

Hyvä lauantaiaamua! Lähden tästä kohta viettämään mahtavaa kaveripäivää jumpan, lounaan ja shoppailun merkeissä ihanan ystävän kanssa, mutta vastailinpa tässä aamukahvia juodessani haastekysymyksiin joita sain viime viikolla. Kiitos Jonnalle, Marille ja Kirjahamsterille jotka muistivat minua Liebster Award-tunnustuksella ♥.

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:

 

1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.

2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.

3. Keksi 11 kysymystä.

4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

En nyt haasta ketään eteenpäin tai edes keksi uusia kysymyksiä, mutta tässä vastaukset minulle esitettyihin kysymyksiin:

Jonnalta

1. Kuka on suosikkisatuhahmosi?
- Satukysymykset ovat minulle jostain syystä vaikeita, mutta Marikki on ollut suosikkini kauan :).

2. Mitä kirjaa lukiessasi olet itkenyt?
- Näitä on monta! Ekana mieleen tulee Orringerin Näkymätön silta, Ervastin Jäähyväiset Einolle ja Bryan Clayn Redemption.

3. Mikä on mielestäsi paras kirjasarja?
- Tällä hetkellä tykkään McCall Smithin Naisten etsivätoimisto-kirjoista. Ja Jalna-kartanosaja on minulle rakas.

4. Minkä kirjan olet lukenut useaan otteeseen?
- Luen harvoin kirjoja uudemman kerran, vaikka pitäisin niistä paljon. Koen mieluummin uusia lukuelämyksiä kuin että luen samaa kirjaa uudelleen. Sue Monk Kiddin Mehiläisten salaisuudet olen lukenut kahdesti.

5. Minkä kirjan lukemista odotat tällä hetkellä eniten?
- Susan Fletcherin Tummanhopeisen meren!

6. Mikä on suosikkisarjakuvasi?
- En lue sarjakuvia, enkä ole ikinä oikeastaan lukenutkaan.

7. Onko sinulle merkitystä sillä onko kirja kovakantinen vai pokkari?
- Omistan mieluummin kovakantisia ja luenkin niitä mieluummin. Pokkarit ovat ihan hyviä reissukavereita, mutta muuten kovakantiset kyllä sopivat käsiini (ja silmilleni) paremmin.

8. Luetko näytelmiä?
- En ole ainakaan vielä lukenut.

9. Mikä on lapsuutesi rakkain kirja?
- Kaikista rakkain taitaa olla sininen satukirja nimeltä "50 iltasatua" tai jotain sinnepäin. Valitsimme aina muutaman iltasadun veljeni kanssa juuri siitä kirjasta.

10. Kuka on lempikuvittajasi?
- Tätä en ole edes miettinyt! Rudolf Koivun kuvista pidän kovasi, minulla on kalenteri ja paljon kortteja kirjanmerkkeinä joita koristaa hänen kuvituksensa. 

11. Luetko kirjoja muilla kielillä kuin suomeksi?
- Luen myös ruotsiksi ja englanniksi silloin tällöin.

Marilta

1. Mitä luet juuri nyt?
- Nyt minulla on kesken lukupiirikirjamme Murakamin Sputnik-rakastettuni, Oatesin Sisareni, rakkaani ja myös Abulhawan Jeninin aamuja olen aloitellut muutaman sivun verran.

2. Onko sinulla useampi kirja kerrallaan kesken, vai luetko yhden kerrallaan?
- Usein on useampi kesken kerrallaan, mutta usein niistä yksi on kuitenkin sellainen, jota luen muita enemmän. Sitten aloittelen muita kirjoja parin sivun verran ja makustelen niitä, ja nostan lukupinossa vähän korkeammalle jos vaikuttaa lupaavalta :D.

3. Millä kielillä luet kirjoja?
- Suomi, ruotsi, englanti.

4. Millä perusteella valitset kirjat, jotka luet?
- Valitsen kirjoja jotka kiinnostavat minua aiheensa tai kirjailijansa vuoksi. Joskus kauniin kannen vuoksi, joskus siksi, että kirjaa on kovasi kehuttu jossain muualla.

5. Lukevatko muut perheessäsi sinun lisäksesi?
- Äitini lukee kyllä jonkun verran, ja isänikin sain kiinnostumaan lukemisesta pari vuotta sitten. Veljeni lukee todella harvoin.

6. Missä luet mieluiten?
- Omassa sängyssä, junassa, sohvannurkassa, ulkona auringonpaisteessa.

7. E-kirja vai perinteinen?
- Perinteinen!

8. Kirja, johon et koskaan kyllästy?
- Luen harvoin samaa kirjaa monta kertaa, joten en osaa sanoa. Kyllästyisin varmana kaikkiin kirjoihin jos lukisin ne sata kertaa :D.

9. Mikä lukemisessa on parasta?
- Uusien asioiden oivaltaminen, muihin maailmoihin uppoaminen, uusien näkökulmien saaminen, eri kulttuureista oppiminen...

10. Mikä on paras kirjamuistosi lapsuudesta?
- Kirjamuistoja on monia, mutta jokaviikkoiset kirjastoreissut äidin ja veljen kanssa oli ihan parhaita!

11. Miten muut ihmiset suhtautuvat lukuharrastukseesi?
- Useimmat ihmettelevät vain, miten ehdin lukea niin paljon vaikka elän muutenkin tällä hetkellä kiireistä elämää. ;)

Kirjahamsterilta

1. Mikä on suosikki kukkasi?
- Rakasta kielojen tuoksua, mutta myös tulppaanit ovat minusta kauniita.

2. Mikä on lempi vuodenaikasi?
- Rakastan myös syksyä, mutta nyt on kyllä pakko sanoa kesä!

3. Mikä on paras makeinen?
- Suklaa & lakritsi (mutta ei yhdessä...)

4. Mitä hyvän kirjan pitää mielestäsi sisältää?
- Tunteita, mielenkiintoisia henkilöitä, hieman romantiikkaa, yllätyksiä, mielenkiintoinen ympäristö ja sellainen tietynlainen tunnelma.

5. Missä kirjassa on kaunein kansi?
- Vaikea kysymys, kauniita kansia on niin paljon! Viime vuosien suosikkejani on esim. Michael Cunninghamin Illan tullen-kirjan kansi.

6. Suositko kovakantisia vai pokkareita?
- Kovakantisia.

7. Luetko mielummin suomennoksen vai alkuperäiskielellä?
- Riippuu alkuperäiskielestä. Jos alkuperäiskieli on ruotsi suosin ehdottomasti ruotsinkielistä. Muuten oikeastaan suomennosta.

8. Missä luet mieluiten?
- Sängyssä, sohvannurkassa...

9. Mikä on suosikki lainauksesi?
- "Kaikkea ei näe silmillään, tärkeimmät asiat näkee vain sydämellään." (Pikku Prinssi)

10. Voiko elokuvaversio olla parempi kuin alkuperäinen kirja? Jos voi niin mikä?
- Varmasti voi olla, mutta minulla ei kyllä tule nyt mieleen mitään. No Cunninghamin Tunnit ei vaakuuttanut minua kirjana yhtä paljon kuin elokuvana.

11. Mikä on ollut huonoin elokuva, jonka olet nähnyt, ja joka on perustunut kirjaan?
- Hmmm...Nyt äkkiseltään ei tule yhtään huonoa mieleen, vaikka niitä ihan varmasti on. Kertokaahan te, tämä on kiinnostava aihe!:) 

Aurinkoista lauantaita kaikille!:)

Matkalla kotiin / Julie Kibler

Matkalla kotiin / Julie Kibler

Gummerus, 2013. 504 sivua.

Alkuteos: Calling Me Home, 2013.

Suomentanut: Riie Heikkilä

Kannen suunnittelu: Anna Gorovoy & Eevaliina Rusanen

Mistä minulle? kustantajalta saatu ennakkokpl

Julie Kiblerin esikoisromaani Matkalla kotiin on ollut paljon esillä blogeissa viime aikoina. Minä säästelin kirjaa pääsiäislukemiseksi, ja oikeastaan tämä olikin varsin hyvä valinta muutaman lomapäivän lukemiseksi.

Kirja liikkuu kahdessa aikatasossa, nykyajassa seurataan Dorrieta joka lähtee lähes 90-vuotiaan Isabellen seuraksi hautajaisiin ja toisaalta Isabelle kertoo menneisyydestään 1930-40 luvun Kentuckyssa jolloin hän oli nuori nainen ja rakastunut perheensä taloudenhoitajan tummaihoiseen poikaan, Robertiin. Ympäröivä yhteiskunta ei hyväksynyt mustan miehen ja valkoisen naisen suhdetta, ja rakastunut pari sai tuntea yhteiskunnan julmuuden monta kertaa.

Matkalla kotiin on tarinaltaan mukaansatempaava. Minä halusin nopeasti tietää, miten Isabellen ja Robertin suhteen kävi. Pidin ratkaisusta sekoittaa kirjaan kahden aikatason tapahtumia, mutta luin kuitenkin ehdottomasti mieluummin Isabellen menneestä elämästä kuin Dorrien elämän kiemuroista nykyajassa. Kibler kirjoittaa helposti ymmärrettävää ja sujuvaa tekstiä ja tämä oli varsin nopealukuinen kirja. Myös kirjan aiheet olivat todella kiinnostavia ja Isabellen ja Robertin rakkaussuhde paljon tunteita ja ajatuksia herättävä.

Matkalla kotiin ei ole mitenkään erityisen yllättävä tai erikoinen kirja, useimmat juonenkäänteet olivat varsin ennalta-arvattavia ja odotettuja, mutta eipä se minua sen suuremmin ärsyttänyt. Kirjan henkilöt ovat kiinnostavia, vaikkakaan kaikki eivät olleet erityisen miellyttäviä. Isabellesta pidin kovasti, ja Robert vaikutti sympaattiselta ja mukavalta. Isabellen äiti taas pääsi suurelle inhokkilistalleni, ja tunsin miten verenpaineeni nousi joka kerta hänen ilmestyessä kuvioihin. Isabellen isä oli ristiriitainen henkilö. Toisaalta pidin hänestä, ja hän vaikutti hyvää tarkoittavalta, rakastavalta isältä. Toisaalta taas raivostuin joka kerta kun tohveli-isä ei sanonut vaimolleen vastaan, vaan antoi tämän dominoida perhettä miten halusi tyhmien sääntöjensä perusteella. Kirja kuitenkin kosketti ja sen henkilöt, etenkin Isabelle ja Robert, tulivat läheisiksi ja heille toivoi hyvää. Toisaalta koin Dorrien lopulta hieman etäisemmäksi ja melkeinpä vähän turhaksi tarinan osalta. Minulle olisi riittänyt Isabellen ja Robertin tarina.

Kaikesta nurinasta huolimatta Matkalla kotiin oli minulle onnistunut pääsiäiskirja. Viihdyin kirjan parissa hyvin ja muutamista ärsytyksistä huolimatta tämä oli mukaansatempaava, viihdyttävä ja otteessaan pitävä lukuromaani. Ei täydellinen, mutta sopivan hyvä tämän loman lukemiseksi.

 ★★★★-

Kolme käskyä / Paula Havaste

Kolme käskyä / Paula Havaste

Gummerus, 2013. 374 sivua.

Kannen kuvat: Istockphoto

Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta

Olen ihastunut kovastikin Paula Havasteen kahteen aiempaan kirjaan Kaksi rakkautta sekä Yhden toivon tie. Nämä kaksi ja nyt keväällä ilmestynyt Kolme käskyä muodostavat trilogian, joka kertoo Mäkisen perheen elämästä sotavuosien Suomessa. Kun aiemmissa kirjoissa päähenkilöinä on ollut perheenäiti ja vaimo Anna sekä tämän sisko Oili, uusimmassa osassa päähenkilönä on Raija, Annan ja hänen miehensä vanhin lapsi, ja sotavuodetkin ovat jo takanapäin. Kolme käskyä on edeltäjiensä tapaan mukaansatempaava ja hieno romaani.

Kotona on erinäisistä syistä painostava ilmapiiri, joten Raija on iloinen kun hän kuulee päässeensä koko kesäksi töihin Lappiin, perusteilla olevan kotiseutumuseon valmisteluhommiin. Pitkä junamatka, teltassa nukutut yöt ja alkeelliset olosuhteet ovat partiota harrastavalle Raijalle tuttua, joten hän nauttii kesästä ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Työkavereina hänellä on muutama miespuolinen opiskelukaveri, joiden kanssa Raija tulee useimmiten hyvin toimeen. Kesä muuttuu vielä mieleenpainuvammaksi ja kiinnostavammaksi, kun Raija tapaa Rainerin, salaperäisen lavatansseissa esiintyvän mustalaismiehen. Kaikki eivät Raijan ja Rainerin ystävyydestä kuitenkaan innostu, mutta Raija haluaa oppia tuntemaan miehen paremmin ja etenkin oppia tuntemaan tämän elämäntapaa.

Havaste on jälleen kerran onnistunut luomaan heti alusta saakka mukaansatempaavan tarinan. Minä uppouduin Raijan elämänkuvailuun heti kirjan ensisivuilta lähtien, ja halusin heti tietää kuinka Raijan kesä etenee. Luin Kolme käskyä parilta istumalta, ja muistan uppoutuneeni Havasteen trilogian kahteen aiempaan osaan ihan samalla tavalla. Mäkisen perheessä on jotain todella kiehtovaa, ja nämä kirjat on ihan kuin minulle tehtyjä. Raija oli päähenkilönä kiinnostava. Maanläheinen, sympaattinen ja rohkea nuori nainen, jolla oli kiinnostavia mielenkiinnonkohteita. Mystiikka, horoskoopit ja kansantiede on läsnä Raijan elämässä lähes päivittäin ja tuovat kiinnostavia yksityiskohtia kirjan etenemiseen.

Mäkisen perhe on kahdesta aiemmasta kirjasta entuudestaan minulle tuttu, ja pidinkin kovasti siitä, että heidän perhe-elämästään sai myös tässä kirjassa kuulla hieman enemmän. Havaste kirjoittaa jälleen helposti ymmärrettävää, sujuvaa ja kaunista kieltä. Pidin myös sivuhenkilöistä, joita oli sopiva määrä ja jotka olivat kiinnostavia persoonia. Lapin maisemat ja mustalaiskulttuuri toivat kirjaan vielä viimeisen silauksen, jotta minä viihdyin Kolmen käskyn parissa todella hyvin.

Kokonaisuutena Kolme käskyä oli juuri minun kirjani. Pidin tässä kaikesta ja vietin mukavia hetkiä Raijan elämää seuraten Lapin maisemissa. Harmi jos tämä jää viimeiseksi osaksi, olisin mielelläni lukenut Mäkisen naisten elämästä vielä muutaman kirjan verran!

★★★★★