Sivut

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Jeninin aamut / Susan Abulhawa


Jeninin aamut / Susan Abulhawa

Like, 2011. 340 sivua.
Alkuteos: Mornings in Jenin, 2010.
Suomentanut: Pauliina Klemola
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? kirjakauppaostos

Susan Abulhawan romaani Jeninin aamut on lojuillut lukupinossani jo kauan. Kirjaa on kovasti kehuttu, rankasta aiheestaan huolimatta.

Abulhawa vie lukijan Palestiinaan, sodan keskelle jossa hänen omat vanhempansa olivat kuuden päivän sodan pakolaisia. Jeninin aamuissa seurataan kuitenkin Al-Hijan suvun tarinaa. Yksi keskeinen henkilö on Amal, joka oikeastaan syntyy sodan keskelle. Hän menettää sodalle molemmat vanhempansa ja veljensä, ja päätyy itse lopulta Yhdysvaltoihin asumaan. Oma tarinansa kerrottavanaan on myös Amalin veljillä Ismaelilla ja Davidilla. Suvun tarinat ovat surullisia, traagisia ja kauheita. Kosto ja anteeksianto nousee omaan, suureen rooliinsa, menneisyys ja nykyhetki kohtaavat ja johtavat usein kamaliin kohtaloihin.

Jeninin aamut on tarinaltaan kauhea kirja. Olen nyt lukenut kaksi sota-aiheista kirjaa putkeen, ja nyt tuntuu siltä että sodan kauheudet riittävät hetkeksi. Hyvää mieltä tästä kirjasta ei siis tullut, mutta kamaluudessaan kirjan aihepiiri oli kuitenkin todella kiinnostava ja opettavainen. Kirjan tapahtumat herättivät paljon tunteita, eniten vihaa, surua ja inhoa julmuuksien vuoksi, mutta paikoitellen myös iloa ja onnen tunteita kirjan henkilöiden kautta.

Abulhawa kirjoittaa varsin sujuvasti, vaikka välillä teksti hieman tökkikin. En osaa tuota tökkimistä sen kummemmin kuvailla, mutta välillä tuntui siltä, että teksti oli kerronnan sijaan eri tapahtumien peräkkäin latelua. Toisaalta taas pidin kohdista, joissa kuvailtiin henkilöiden elämää ja etenkin kirjan kertojaan, Amaliin, ihastuin kovasti. Jeninin aamut on todentuntuinen ja rehellisen oloinen kuvaus Palestiinan kauheuksista, välillä tuntui että kamaluutta oli tungettu kirjaan liikaakin ja tapahtumista sai luonnollisestikin varsin yksipuolisen kuvan.

Vaikka en ihan kaikesta tässä kirjassa pitänytkään olen iloinen että luin tämän. Lukukokemus oli ahdistava, tunteita ja paljon ajatuksia herättävä. Maailmani avartui kuitenkin taas hieman enemmän ja ahdistavuudestaan huolimatta luin kirjaa mielelläni. Jeninin aamut oli jotenkin niin ristirritainen ja ravisuttava lukukokemus, että minun on vaikea pukea ajatuksiani kirjasta tämän tarkemmin sanoiksi.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Palestiina

★+

10 kommenttia:

  1. Välillä kirjat jättävät tyhjän päälle - ei oikein tiedä pitikö vaiko ei. :)

    Rankka kirjahan tämä oli, ja ehkei kirjallisesti niin hienosti toteutettu kuin olin odottanut. Kuitenkin lukemisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä juuri sellainen kirja. Rankka kyllä, mutta kirjallisesti tosiaan paikoin hieman tönkkö.

      Poista
  2. Luin tämän kirjan joskus englanniksi ja samaa tökkimistä havaitsin itsekin. Vihjailut tulevaan ja turhat aikahyppelyt eestaas silloin tällöin tekivät tekstistä rasittavan ja tympäisevän, vaikka juonessa pysyi silti helposti mukana.

    Itse tarina oli kuitenkin kiehtova ja koukuttava, brutaali. Minäkin olen ihan iloinen, että kirjan luin vaikkei se sen kummoisemmin onnistunut minua liikuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noihin vihjailuihin minäkin ärsyynnyin, nyt kun mainitsit! Ja aikahyppelyt taas aiheuttivat minulla välillä eksymistä, en aina tiennyt kuka on kertojana ja missä ajassa mennään...

      Mutta tarina oli tosiaan koukuttava, halusin ehdottomasti tietää miten perheen tarina päättyy.

      Poista
  3. Olenkin odottanut, koska kirjoitat tästä, kun huomasin sinun lukevan tätä. Itsellänikin tämä on hyllyssä lukemattomana ja aika kovasti on kehuttu, joten odotan kyllä paljon, mutta ehkä nyt vähän maltillisemmin :) Rankan aiheen takia tämä on toistaiseksi jäänyt muiden kirjojen jalkoihin, mutta ehkä kesällä (noin tsiljoonan muun kirjan kera).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittamisessa kesti hieman, ja nyt huomaan että en enää oikein muista mitä mieltä tästä olin ;). Ei hyvä! Aihe on tosiaan rankka, mutta kyllä tämä oli opettavaisuudessaan lukemisen arvoinen kirja :).

      Poista
  4. Mä luin tätä viime kesänä mutta en kerennyt loppuun asti, kun laina-aika puski päälle. Olin siitä tosi harmissani, ja jäi vaivaamaan että mitenkäs siinä sitten lopulta kävi. Olihan tämä rankka kirja, mutta mä jotenkin diggasin kuitenkin sen tunnelmasta. Aurinkoa ja toisistaan kiinnipitäviä ihmisiä oli paljon matkassa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos ei muutenkin niin sen vuoksi että sisältää paljon arvokasta tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi rakastavia ja välittäviä ihmisiä oli mukana, muuten olisi tosiaan voinut olla hieman liian rankkaa. Ja todellakin lukemisen arvoinen kirja, opin tästä valtavasti! :)

      Poista
  5. Minulle tämä tuli rankkuudessaan jotenkin tosi liki, vaikka lukemisesta on jo tovi, tämä juttusi tuo vahvasti takaumia omista lukufiiliksistä!

    Terveisin Salainen ystäväsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Salainen ystävä, jännää! ;)

      Kiva että kirjoitukseni palautti sinulle fiiliksiä omasta lukukokemuksestasi! Minulle tämä ei ollut ihan täydellinen kirja, vaikka aihe kiinnostava olikin. Mutta mieleenpainuva lukukokemus kuitenkin ehdottomasti. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.