Alle sieben Wellen / Daniel Glattauer
Goldmann, 2009. 222 sivua.
Kannen suunnittelu: Hauptmann & Kompanie
Mistä minulle? ostos Etelä-Saksan Bad Säckingenista
Taannoisella Keski-Euroopan reissulla lukeminen meinasi loppua kesken, ja tällaistahan minä en salli ;). Halusin luettavaa myös lennolle takaisin kotiin, joten otin riskin ja ostin saksankielisen pokkarin parilla eurolla Bad Säckingenin halpahallista. Daniel Glattauerin Alle sieben Wellen, eli suomeksi Joka seitsemäs aalto, löytyy omasta kirjahyllystäni suomenkielisenä. Ajattelinkin, että jos en ymmärrä saksankielisestä versiosta mitään, voin lukea kirjan kotona sitten suomeksi. Olen opiskellut saksaa kolmen vuoden ajan lukiossa, ja pärjäsin reissunkin puhumalla saksaa, mutta en voi sanoa että olisin kielessä mitenkään loistava. Ilahduin siis suuresti, kun huomasin että ainakin tämäntyyppisen kirjan lukeminen saksan kielellä onnistui minulta ihan mallikkaasti! Tai ainakin oletan ymmärtäneeni suurimman osan...
Leo ja Emmi ovat olleet nettituttuja jo jonkin aikaa, ja nyt Emmi päättää taas lähettää viestin ystävälleen kysyäkseen mitä tälle kuuluu. Leon sähköpostiohjelmassa on ongelmia, mutta pari saa pian kuitenkin yhteyden toisiinsa. Leolla ja Emmillä on omat kuvionsa "oikeassa maailmassa", ja he tyytyvät pitkän ajan olemaan vain nettituttuja. Pian he kumpikin kuitenkin huomaavat, kuinka paljon ongelmia ja murheita heillä on parishteissaan ja perhe-elämässään, ja kuinka kaikki vaikuttaa hieman valoisammalta netin syövereissä, nettiystävän kanssa jutustellessa. He tapaavat kerran, toisen kerran ja kolmannenkin. Pian he ymmärtävät, että heidän kuuluu olla muutakin kuin nettituttuja.
Kirja on kirjoitettu sähköpostiviestin muodossa. Tekstiosa siis koostuu Emmin ja Leon toisilleen lähettämistä viesteistä, ja välillä olinkin ihmeissäni siitä, kumman kirjoittamaa viestiä nyt luen. Lähettäjää ei siis ollut aina merkitty viestin alkuun, vaan välillä sain olla laskemassa kumman viestiä nyt luin. Tämä voi toki myös johtua siitä, että luin kirjan kaikkea muuta kuin äidinkielelläni, joten kielen vivahteet ja pienet vinkit jäivät ehkä minulta huomaamatta. Muuten koin kielen varsin helpoksi, sillä ymmärsin suurimman osan ja pysyin tarinassa hyvin mukana.
Emmi ja Leo olivat henkilöinä kiinnostavia, ja pidin myös siitä että heistä ei paljastettu kaikkea heti kirjan alussa. Heidät oppi tuntemaan pikkuhiljaa, viesti viestiltä. Olisi varmasti ollut etu, jos Emmin ja Leon tarinan ensimmäisen osan, Kun pohjoistuuli puhaltaa, olisi lukenut tätä ennen, mutta hyvin tämä kirja toimi näin erillisestikin.
Kirjan tunnelma oli varmasti kirjan rakenteenkin vuoksi intensiivinen ja tiivis. Juonessa oli imua, ja halusin tietää miten Emmin ja Leon käy, mihin ratkaisuun he päätyvät. Kirjan loppu on kaunis ja hyvä, pidin siitä. Vaikka kirjan rakkaustarina ei ole oikeastaan millään tavalla erikoinen, erilainen tai harvinaislaatuinen pidin silti tämän kirjan lukemisesta, seurasin Emmin ja Leon tarinaa mielenkiinnolla vaikka heti alussa häiriinnyinkin hieman kirjan rakenteesta ja sähköpostiviestien sekavuudesta. Jos olisin lukenut tämän suomeksi olisin pitänyt tarinaa kuitenkin vain keskinkertaisena, jopa hieman lässynä rakkausstoorina, enkä varmaan muistaisi kirjaa enää parin viikon päästä. Nyt tästä tuli minulle kuitenkin erityinen kirja, ensimmäinen kokonaan saksaksi luettu kirja, Saksasta ostettu kirja ja osittain reissussa luettu kirja. Tulen muistamaan tämän lukukokemuksen kauan, mutta en ehkä vain ja ainoastaan kirjan ansioiden vuoksi...
★★★+
Minulle tämä ei ollut lässy, vaan pidin oikeastaan aika paljon. Rakenne oli sillon aika raikas ja päähenkilöt sopivan ärsyttäviä.
VastaaPoistaMutta erityiskiitos siitä, että luit saksaksi. Minunkin pitäisi uskaltaa ja oppia lisää sanoja. Joku tämmöinen kevyt olisi omiaan siihen.
Rakenne oli minustakin ihan raikas, mutta hieman hankala ainakin näin vieraalla kielellä luettuna ;).
PoistaToivottavasti luet kesän aikana jotain saksaksi! Saksaknopemme sanoi lukiossa, että dekkarit ovat paras tapa aloittaa tutustuminen saksaksi lukemiseen. Helppoa kieltä, ja juonessa pysyy hyvin mukana. Kuulemma :D.
Laskujeni mukaan olemme lopettaneet saksan lukemisen samoihin aikoihin, minä yläkoulussa, sinä lukiossa :) Hienoa, että sinulla riitti taidot tämän lukemiseen! Olen lähiaikoina miettinytkin, ettei omasta saksan sanavarastosta taida olla jäljellä kuin tervehdykset ja numerot.. Höh.
VastaaPoistaKirja minun on pitänytkin jo jonkin aikaa lukea..
Nopeasti saksa palasi mieleen kun reissasi tuolla Keski-Euroopassa ja kuuli kieltä koko ajan :). Nyt olisi tarkoitus pitää kieltä vähän paremmassa muistissa, juuri kirjojen avulla :).
Poista