Kesäkirja / Tove Jansson.
WSOY, 1972. 143 sivua.
Alkuteos: Sommarboken, 1972.
Suomentanut: Kristiina Kivivuori
Kannen kuva: Tove Jansson
Mistä minulle? kirpparilöytö
Pieni Sophia, hänen isänsä ja Sophian isoäiti viettävät kesää Suomenlahden saarella. Sophia ja vanha isoäiti ovat parhaat ystävykset. Heillä on aivan erityinen suhde, lämmin ja läheinen. He viettävät kaunista kesää saarella, elävät lähes tyypillistä pohjoismaista unelmaa. Sophia tutkii luontoa, ihmettelee eläimiä ja ötököitä ja kyselee elämästä viisaalta isoäidiltään. Isäkin on kuvioissa mukana, mutta jää nuoren tytön ja vanhan naisen ystävyyden ulkopuolelle, kirjassakin eittämättä taka-alalle.
Jansson kirjoittaa arkisen helposti, mutta tarinassa on silti paljon yksityiskohtia. Kesäisen saaren tunnelma ja kahden eri-ikäisen henkilön ystävyys luo käsinkosketeltavan tunnelman ja tekee kirjasta jotenkin haikeankauniin. Pidin kovasti myös luontokuvauksesta ja hienovaraisesta tavasta, jolla Jansson kuvailee ympäristöään.
Kirjassa sivutaan vakaviakin aiheita, ja pienen Sophian elämä ei ole ollut vain ruusuilla tanssimista. Nyt hän vaikuttaa kuitenkin enimmäkseen aidon onnelliselta pikkutytöltä. Hänen ja isoäidin erityistä suhdetta on kuvailtu kauniisti, ja se on kuin kirjan kehyskertomus. Heidän intensiivinen läheisyys, rivien välistä paistava erityinen side. Henkilöt on kuvailtu huolella, he ovat inhimillisiä, eikä isoäidinkään pinna aina kestä kun pieni tyttö kyselee ja kyselee, haluaa sitä, haluaa tätä.
Kesäkirja on kaunis pieni kirja. Henkilöt ja heidän elämänsä koskettaa ja kiinnostaa, Suomen kaunis kesäluonto on tunnelmallinen ja vanhuuden ja viattoman lapsuuden kuvailu on aitoa ja hienoa. Kirja on sivumäärältään varsin vähäinen, ja näiden sivujen aikana lukija pääsee ikään kuin kurkistamaan yhteen suomalaiseen kesään, kolmen henkilön kautta. Jotakin jää salaperäisen tunnelman taakse, kaikkea ei kerrota kuten ei pienelle lapsellekaan.
Olen tottunut lukemaan Janssonilta vain Muumikirjoja, mutta ihastuin ehdottomasti hänen kaunokirjallisuuteensakin. Kesäkirja oli todella sopiva välipala oman kesälomani lopetuskirjaksi.
★★★★