Äidin pikku pyöveli / Claire Castillon
Gummerus, 2007. 130 sivua.
Alkuteos: Insecte, 2006.
Suomentanut: Lotta Toivanen
Kannen kuvat: Patric Swire
Mistä minulle? alelöytö kirjakaupasta
Kaipasin paksumpien ja vaativimpien kirjojen väliin jotain kepeämpää (ja ranskalaista!) luettavaa. Tartuin hyllyssäni jo kauan majailleeseen Claire Castillonin novellikokoelmaan Äidin pikku pyöveli.
Kokoelma sisältää yhdeksäntoista novellia. Novellit kertovat tunteista, joita äitien ja tytärten välillä on. Tarinat kertovat myös erilaisista äiti-tytär -suhteista ja toki myös rakkaudesta ja sen eri ilmenemismuodoista. Kirjassa on läheisiä äiti-tytär -suhteita, mutta myös suuri määrä vaikeita suhteita. Kirja käsittelee niin tytärten reaktioita äidin sairastuttua vakavasti, ylihuolehtivan, neuroottisen äidin ratkaisuja kuin naiseksi kasvavia tyttäriä ja äidin reaktioita pikkutyttöjen kehitykseenkin.
Kokoelman alussa olin innoissani. Äidin pikku pyöveli sisälsi hauskoja, osuvia tarinoita äidistä ja tyttäristä. Loppua kohden huomasin kuitenkin pitkästyväni koska tarinat olivat keskenään varsin samantyylisiä. Ranskalainen kepeys, helppo kielenkäyttö ja sujuva suomennos ihastuttivat, mutta kepeämmän lukemisen kaipuuni oli jo tyydytetty kirjan puolivälissä.
Pidin Castillonin aiheenvalinnasta ja kokoelma sisälsi muutaman koskettavan, todella osuvan tarinan. Eniten mieleeni jäi kirjan alussa ollut novelli "Anorakki ja turkissaappaat" joka kertoi sairastuneen äidin ja tämän tyttären suhteesta äidin elämän viimeisinä hetkinä. Muuten kokoelman novellit ovat valitettavasti sekoittuneet tasapaksuksi massaksi mielessäni, joten kovin samantyylisiä ne keskenään olivat.
Castillonin kepeät, mutta rankoistakin aiheista kertovat novellit sopivat pieneksi välipalaksi, muiden rankempien ja vaativimpien kirjojen keskelle, mutta muuten minulle ei kyllä jäänyt Äidin pikku pyövelistä ihan hirveästi käteen...
★★+
Just silmäilin tätä kirjastossa että voisi jossain vaiheessa vilkaista, ja bloggauksesi jälkeen jatkaa oleskelua "ehkä joskus"-listalla :)
VastaaPoistaToivottavasti uppoaa sinuun paremmin kuin minuun, sitten joskus ;).
PoistaKirjalla on mainio nimi :)
VastaaPoistaNiin on! ;)
PoistaSamoin tuntein luin tätä itse. Muutama ensimmäinen jaksoi hymähdyttää ranskalaisuudessaan ja mustassa huumorissaan. Loppua kohti olo oli vähän: meh. Mutta ihan leppoisa luettava loppupeleissä. :)
VastaaPoistaSamaa mieltä! Jos novellit olisivat olleet keskenään vähän erilaisempia, olisi tämä uponnut paremmin. Ekat oli kuitenkin kivoja :).
PoistaMuistan pitäneeni tästä todella paljon. Äidin pikku pyöveli taisi olla ensimmäinen "ranskalainen" kirja sanan kieroutuneessa ja vinksahtaneessa mielessä ja viehätti siksi kovasti. Kirjailijan seuraavat teokset puolestaan ovat päätyneet muistikoppaan tasapaksuna mössönä. Saa nähdä pysyykö Castillon ikuisesti novellikirjailijana, vai olisiko jossain vaiheessa romaaninkin vuoro. Kolmessa ihmissuhdekuvailunovellikokoelmassa kun tuntuu tulleen jo koko kirjo, enkä tiedä onko hänellä enää lisää ammennettavaa aiheeseen...
VastaaPoistaNiinpä! Voisi olla ihan kiinnostavaa lukea Castillonilta tulevaisuudessa romaanikin. Jos se olisi sellainen piristävän kiinnostava ranskalainen voisi se olla varsin hieno! ;)
PoistaAuts, ahdistuin aikanaan tästä kirjasta kovastikin. En muista enää miksi, mutta pelkkä kannen näkeminen puistattaa. Sen enempä keittiöpsykologiaa harrastamatta, en tiedä oliko syy minussa vai kirjailijassa ;)
VastaaPoistaVoi ei! Ei tämä ihan minuunkaan uponnut, mutta toivottavasti ei silti jää tällaisia traumoja kuin sinulle!:D
Poista