Sivut

torstai 24. lokakuuta 2013

Kotiinpalaajat / Chimamanda Ngozi Adichie


Kotiinpalaajat / Chimamanda Ngozi Adichie

Otavan kirjasto, 2013. 522 sivua.
Alkuteos: Americanah, 2013.
Suomentanut: Hanna Tarkka
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen
Mistä minulle? kustantajalta pyydetty arvostelukpl

Lähdin mukaan Valkoisen kirahvin luotsaamaan sinikeltainen syksy -lukuhaasteeseen. Luimme ensimmäiseksi yhdessä Chimamanda Ngozi Adichien kirjoittaman, tänä syksynä suomennetun romaanin Kotiinpalaajat. Luimme osan kirjasta ja keskustelimme sähköpostitse muiden lukupiiriläisten kanssa tästä. Viikonloppuna pidimme kirjasta viimeisen keskusteun, ja nyt julkaisemme kaikki arviomme siitä samaan aikaan. Muiden lukijoiden arviot ilmestyvät nyt samaan aikaan seuraavissa blogeissa: Valkoinen kirahvi, Hanna ja Mai.

Ifemelu ja Obinze rakastuvat teini-ikäisinä Nigeriassa, mutta elämä vie heidät erilleen. Ifemelu päätyy Amerikkaan ja Obinze vuorostaan Lontoon kautta takaisin kotimaahan Nigeriaan. Ifemelu rakentaa uuden elämänsä Yhdysvaltoihin. Hän opiskelee, saa lopulta työpaikan ja uusia ystäviä, tapailee miehiä ja on muutamassa pidemmässä suhteessakin. Alku uudessa maassa on kuitenkin todella rankka, ja ennen asioiden järjestymistä Ifemelu kokee elämän rankkuuden ja paljon vastoinkäymisiä. Nigerian ja Yhdysvaltojen väliset kulttuurierot tuottavat vaikeuksia, ja nuoren mustan naisen on vaikea löytää töitä, aitoja ystäviä tai saada esimerkiksi kampaamossa arvoistaan kohtelua. Kaikki kuitenkin järjestyy pikkuhiljaa, niin työ, ystävät kuin hiusasiatkin. Ifemelu alkaa kirjoittaa blogia mustien elämästä Yhdysvalloissa, hän kirjoittaa rotukysymyksistä ja nousee blogiteksteillään suureen suosioon. Mutta jokin häntä kaivertaa, ja lopulta hän päättää palata kotimaahansa Nigeriaan.

Pidin Kotiinpalaajissa monesta asiasta. Pidin Ifemelusta henkilönä, hän tuli nopeasti läheiseksi ja vaikka hän oli vahva persoona, hänellä oli vahvoja mielipiteitä ja ajatuksia, toivoin hänelle hyvää. Kirjan alkuosat jossa Ifemelu muisteli nuoruuttaan Nigeriassa, olivat suosikkiosiani, ja Ifemelun ja Obinzen teinisuhde oli ihanan ällösöpö. Pidin kovasti myös kirjan rakenteesta, menneisyyden ja nykyisyyden sekoittamisesta. Ifemelun hiusongelmat saivat varsin ison ja merkittävän roolin kirjassa, mutta minusta hänen hiuspulmansa osoitti jotenkin yksinkertaisella ja arkisen symbolisella tavalla niitä suuria kulttuurieroja joita Nigerian ja Yhdysvaltojen välillä oli ja on edelleenkin.

Tavallisen tekstin joukossa oli välillä Ifemelun blogitekstejä, jotka koin hieman raskaiksi ja liian tietokirjamaisiksi. Pidin toki siitä, että kirjaan oli lisätty ajankohtaisia rotukysymyksiä Ifemelun blogitekstien muodossa, mutta jotenkin ne olivat hieman tylsiä. Teksti ja suomennos olivat muuten kaikin puolin sujuvia!

Ifemelun elämää Yhdysvalloissa oli kiinnostavaa seurata, mutta Obinzen elämä jäi auttamatta toissijaiseksi. Siksi pidinkin kovasti Obinzen Lontoo-osasta, joka kirjan keskivaiheilla oli. Loppua kohden Obinze tuli taas tarinaan mukaan, mutta kirjan loppuratkaisuun olin silti hieman pettynyt. Jotenkin loppu oli kirjan aiempaan monimutkaisuuteen ja Ifemelun ja Obinzen vaikeisiin kokemuksiin nähden liian yksinkertainen ja helppo.

Huomasin kirjaa lukiessani ajattelevani että kirjailija kertoo itsestään. Ifemelu oli jatkuvasti mielessäni Chimamanda Ngozi Adichie itse. Oletan että kirjailija ottaa kirjoihinsa omia kokemuksiaan ja asioita joita on ystäviltään ja tuttaviltaan kuullut, mutta en tiedä miksi tämä kirja vaikutti niin vahvasti omakohtaiselta kirjailijan suunnalta. Ehkä se oli vain minun päässäni, vaikka keskustelimmekin tästä sähköpostitse lukupiirissä ja muillakin taisi lukiessa olla samanlaisia ajatuksia.

Olen lukenut Adichielta aiemmin kirjat Puolikas keltaista aurinkoa sekä Huominen on liian kaukana ja olen pitänyt kaikista kolmesta nyt todella paljon. Adichie kirjoittaa hienosti ja koskettavasti. Hänen henkilönsä ovat vahvoja ja kiinnostavia ja kulttuurierot, rotukysymykset ja ihmisten väliset tasa-arvokysymykset ovat vahvasti läsnä. Adichie taitaa olla tällä hetkellä yksi suosikkikirjailijoitani, ja toivon että ehdin lukemaan Purppuranpunaisen hibiskuksenkin vielä tämän vuoden puolella.

Kotiinpalaajat oli kokonaisuutena hieno, mukaansatempaava, koskettava ja mieleenpainuva lukukokemus. Olen palannut tähän kirjaan ja etenkin Ifemelun kokemuksiin alkuaikoina Amerikassa ajatuksissani jo monta kertaa lukemisen jälkeen. Tämä oli siis rankka kirja, joka herätti minussa lukijana ajatuksia ja kysymyksiä, mutta joka etenkin jäi hyvin mieleeni!

14 kommenttia:

  1. Tämän kirjan lukemista odotan kovasti ja yritän tänään ehtiä katsomaan Adichien haastattelua kirjamessuilla. Hän on yksi minunkin suosikkikirjailijoistani. Kaikki häneltä aiemmin suomennetut teokset olen lukenut ja aina ällistynyt hänen kyvystään kirjoittaa tärkeistä ja rankoista aiheista mukaansatempaavasti. Varmastikin juuri kiinnostavat henkilöhahmot ovat yksi ansio hänen kirjojensa tempaavuuden takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit näkemään Adichien haastattelun, olisi ollut kiinnostavaa! Ja todellakin, hänellä on hieno tapa kuvailla ihmisiä. Uskon että tähän vaikuttaa sekin, että hän taitaa ottaa varsin paljon vaikutteita ystävistään ja tutuistaan kirjoittaessaan romaaneja. :)

      Poista
  2. Adichielta olen itse lukenut Huominen on liian kaukana, mutta vaikutuin niin, että hyllystä löytyy jo parikin kirjailijan teosta. Tämä uutuus saa kyllä odotella, sillä Purppuranpunainen ja Puolikas ovat vuorossa ensin. Kiva silti lukea ajatuksiasi tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purppuranpunainen on minunkin lukulistallani ihan kohta, toivottavasti sinäkin luet sen pian! ;)

      Poista
  3. Adichie kiinnostaa; juuri lainaisinkin hänen vanhemman kirjansa. Varovaisesti olin jo aikaisemmin ollut kiinnostunut, mutta jotenkin tämä uusin sai minut sitten vihdoin lainamaan jotakin. Odotan kovasti, katsotaan tykkäänkö, afrikkalaista kirjaa olen kaipaillut jo jonkin aikaa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät! Afrikkalaisista Adichien kirjat kuuluvat kyllä suosikkeihini :).

      Poista
  4. Voi pihkuran pahkura, kun kirja jäi töihin!!! Palaan hetimmiten, kun vain teksti tupsahtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista sattuu! Huomasinkin että nyt olet ehtinyt kirjasta kirjoittamaan :).

      Poista
  5. Olen rankkoja kirjoja lukenut blogini aikana ehkä yhden liikaa, mutta tämä kirja vakuutta monitasoisuudellaan ja ikikiinnostava aihe on värilllisten syrjintä Yhdysvalloissa. Minulla on nyt yksi oma Adichie ja pitää toivoa, että ehdin lukemaan sen jonain hyvänä, hitaana hetkenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samaa mieltä! Rankkoja kirjoja on paljon, mutta tässä oli muitakin kiinnostavia aiheita joten tämä oli siksi(kin) niin hyvä :). Minä taidan ehkä säästellä Purppuranpunaista hibiskusta joululomaksi...;).

      Poista
  6. Lopulta sain tekstin ulos - pahoittelut, että se vanui!

    Oli todella kiinnostavaa kuulla, miten Adichie on "lainannut monia itse kokemiaan tapahtumia uudella mantereella Ifemelulle". Emme siis tätä tuulesta temmanneet.

    VastaaPoista
  7. Minulla on tämä odottamassa vuoroaan, ja kirja pitäisi lukeakin melko pian, sillä siitä on kirjastossa varaus seuraavalle. Mutta tuon rankkuuden vuoksi annan tämän vielä hetken odottaa. Luin juuri niin hurjan rankan kirjan, että tarvitsen tähän väliin jotain lempeämpää. Palaan kuitenkin tänne lähiaikoina, jahka saan kirjan itse luettua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät tästä! Kyllä tämä oli rankka, mutta toisaalta myös toivoa antava :).

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.