Onnellisuusprojekti / Gretchen Rubin
Nemo, 2013. 330 sivua.
Alkuteos: The Happiness Project, 2009.
Suomentanut: Sini Linteri
Kannen suunnittelu: ?
Mistä minulle? oma ostos nettikaupasta
Onnellisuus on kiinnostava käsite. Minä olen aika positiivinen ihminen, ja yritän aina löytää tapahtumista ja sattumuksista ne myönteiset puolet. Koen myös, että yksi elämän tavoitteistani on olla onnellinen. Tavoittelen itse onnellisuutta tavalla, jolla olen onnellisuuden itselleni määritellyt. Minulle onni taitaa olla sellaista yleistä tyytyväisyyttä elämään. Vapautta valita ja tehdä asioita jotka tuottavat minulle mielihyvää, olla ihmisten kanssa joista välitän, opiskella sitä mitä haluan ja tavoitella asioita, joista haaveilen. Voin myös sanoa, että olen varsin onnellinen ihminen, vaikka tämä syksy on ollut yksi elämäni stressaavimmista ja rankimmista jaksoista. Yritän kuitenkin joka ikinen päivä miettiä muutamia asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Tänä viikonloppuna onni on ollut sylissä kehräävä kissapoika, ensimmäiset mukilliset glögiä, opiskeluvapaita päiviä ja ymmärrys siitä, kuinka paljon olen tämän rankan syksyn aikana oppinut!
Tämän pitkän aasinsillan kautta tämän postauksen aiheeseen, eli Gretchen Rubinin kirjaan Onnellisuusprojekti. Rubin on amerikkalainen perheenäiti, joka aivan tavallisena arkipäivänä ruuhkabussissa istuessaan päätti aloittaa Onnellisuusprojektin. Hän koki olevansa varsin onnellinen, hänellä oli kaksi ihanaa tyttöä, rakstava aviomies, kiva uusi koti, mielekäs työ ja paljon ystäviä. Mutta oliko hän niin onnellinen kuin voisi olla? Rubin päätti omistaa vuoden elämästään onnellisuutensa lisäämiseen. Hän teki etukäteen suunnitelman, ja päätti kaikille kuukausille oman teeman. Tammikuussa hän keskittyisi vireyteen, helmikuussa avioliittoonsa, maaliskuussa työhön jne. Jokaisen kuukauden aikana hänellä oli pieniä "välitehtäviä" joiden avulla hän yritti lisätä onnellisuuttaan.
Onnellisuusprojektin idea on kiva, ja pidän ajatuksesta, että ihminen voi vaikuttaa varsin suurissa määrin omaan onnellisuuteensa. Ihailen Rubinia siitä, että hän itse päätti tehdä jotain onnensa eteen. Mutta en voi sille mitään, että en liiemmin innostunut Gretchenistä henkilönä. Minusta hän vaikutti varsin ärsyttävältä vaimolta. Hän nalkutti pikkuasioista jatkuvasti (vaikka avioliittoteemakuukauden yhtenä tehtävänä olikin vähentää nalkutusta), ja oli muutenkin ärsyttävän itsekäs ja jankuttava nainen. En ehkä myöskään olisi sietänyt Gretcheniä ystävänä projketin aikaan. Vaikutti siltä, että hän halusi keskustella vain projektistaan ja halusi tuputtaa onnellisuuttaan kaikille ystävilleenkin. Ei siinä mitään, mutta välillä ihmetteln tekikö hänen tuputtamisensa hänen ystävistään oikeastaan vähemmän onnellisia. Alkoivatko he kyseenalaistaa omaa onneaan kuunnellessaan Gretchenin ainaista jankuttamista projektistaan?
Kirjan idea on ihan kiva, mutta ennen pitkää jokaisen teemakuukauden samantapaiset tehtävät ja tavoitteet alkoivat hieman tylsistyttää. Ja Rubin vaikutti tulevan samoihin lopputuloksiin joka kuukausi. Toisaalta oli ehkä hyvä huomata, että olemalla oma itsensä ja huomioimalla muita oli helpointa saavuttaa onnellisuus, mutta kun kirjassa toistetaan näitä asioita tarpeeksi monta kertaa, alkaa hieman kyllästyttää.
Onnellisuusprojekti on siis ihan kiva kirja, joka herätti ajattelemaan omaa onnellisuuttaa. Miinuspisteitä kuitenkin siitä, etten oikein osannut samaistua Gretcheniin tai hänen tavoitteisiinsa. Projekti oli siis kiinnostava, mutta kirjana tämä ei ollut erityisen ihmeellinen. Liikaa toistoa ja kyllähän kirjasta auttamatta tulee aika Gretchen-keskeinen kun se kertoo hänen onnellisuusprojektistaan. Kun päähenkilö lisäksi on ärsyttävä, alkoi kirjan lukeminenkin ennen pitkää hieman ärsyttämään. Mutta hienoa, että hän koki elämänsä onnellisemmaksi vuoden projektin päätyttyä! Eniten kirja antoi ajattelemisen aihetta ihan omasta elämästä ja onnellisuudesta, ja siitä kirjalle yksi lisätähti.
★★★+
Minäkin uskon siihen, että omaa onnellisuuttaan voi lisätä ihan vain kiinnittämällä enemmän huomiota omasta elämästä löytyviin sitä edistäviin asioihin. Jotenkin vain tuntuu, että asian projektoiminen aiheuttaisi ennemminkin lisästressiä kuin hyvää mieltä. Voi tietysti olla, että tältä vain tuntuu tässä yrittäessäni pysyä ruuhkavuosien tahdissa mukana.
VastaaPoistaMinustakin tuntuu, että siitä tulisi liian vaikeaa jos ryhtyisi tällaiseen projektiin. Tai ei nyt ehkä vaikeaa, mutta pakkopullaa!
PoistaMinä luin tämän kirjan alkuvuodesta, ja pidin tästä enemmänkuin sinä - sattui varmaan sopivaan kohtaan tai jotain... Olen kutienkin ihan samaa mieltä monesta mainitsemastasi asiasta, kuten että Gretchen vaikutti väliltä aika hankalalta henkilöltä, tai no, jotenkin energiaa imevältä, ja loppua kohti johtopäätökset alkoivat kiertää vähän kehää. Itse kuitenkin sain kirjasta muutaman ihan hyvän oivalluksen ja olen suositellut sitä kavereillekin :).
VastaaPoistaKyllä minäkin tästä muutamia oivalluksia sain, ja pidin myös ideasta. Eli ei tämä turha kirja ollut minullekaan. Kiva jos pidit! :)
PoistaIhana kisu!
VastaaPoistaKiinnostava postaus tästä. Kirja ei kiinnosta, mutta onnellisuus aiheena kyllä. Minustakin on hienoa, että ihmiset pyrkivät edistämään onnellisuuttaan, mutta juuri sellainen muille tuputtaminen on ärsyttävää. Vaikka itse koen itseni onnelliseksi ja vaikka olen yleensä onnellinen hyvin pienistä asioista, ei mieleeni tulisi kenellekään vähemmän onnelliselle alkaa kertoa omia "avaimia" tähän onneen. Jokaisen pitää löytää ne itse! Onnellisuus lähtee kuitenkin niin pitkälti ihmisestä itsestään, ei välttämättä ulkoisista tekijöistä.
(Toisaalta on hirveän raskasta, jos joku jauhaa vain omasta onnettomasta elämästään. Pitkällä tähtäimellä se käy raskaaksi kaikille. Ehkä onnellisuudesta puhuminen on kuitenkin parempi?)
Kisu on ihana!
PoistaMuille tuputtaminen, asiassa kuin asiassa, on ärsyttävää. Mutta niin kuin sanoit, oman onnettomuudenkin jankuttaminen on ärsyttävää, tai käy raskaaksi kaikille. On se sitten face to face tai vaikka Facebookissa...;D. Eli kyllä, onnellisuudesta puhuminen on parempaa ;).
Kuulostaa hyvin kliseeamerikkalaiselta: reippaasti vaan hyviin tuloksiin!
VastaaPoistaTällaisia oppaita on välillä hauska lueskella, muta olen löytänyt vain yhden reseptin, joka on hyvä:kiitollisuuksien kirjaaminen eli löydä joka päivästä jokin asia, josta voit olla kiitollinen/ tyytyväinen/ iloinen ja kirjaa se Kiitollisuuspäiväkirjaasi. Tämä auttaa huomaamaan, miten hyvin asiat ovat.
Aika kliseinen tämä oli kyllä, mutta oli tässä hyvääkin! Minustakin tällaisia oppaita on välillä kiva lueskella, ja samalla miettiä omaa asennetta aiheeseen. Kiitollisuuspäiväkirjaa myös tämän kirjan kirjoittaja piti, ja se vaikutti minustakin kivalta idealta. Itse en pidä kirjaa, mutta yritän päivittäin aina ennen nukkumaanmenoa miettiä muutamaa asiaa mistä sen päivän aikana olen ollut kiitollinen.
PoistaMikä on kissan nimi? Hän on ihana :)
VastaaPoistaKatselin tätä Amsterdamin lentokentällä ja tämä jotenki sopi mielialaani täydellisesti, mutten kuitenkaan päätynyt hankkimaan tätä. Toivottavasti myöhemmin! (todennäköisesti sadan vuoden päästä)
Kisu on Topi ;). Kyllä tämä kannattaa lukea, pistää miettimään! :)
PoistaKiva lukea arvioita yhdestä tämän vuoden parhaista lukukokemuksista!:) Minullakin oli käynnistymisvaikeuksia Gretchenin kanssa, koska olemme lähtökohtaisesti niiiiin erilaisia. Hän juurikin kiukkuinen ja minä hyväntuulisempi. Mutta aika pian keskityin vain fiilistelemään ja hakemaan inspiraatiota omiin juttuihin.
VastaaPoistaMinäkin pohdiskelin paljon tuota Gretchenin asennetta omaan projektiin ja miten väsyneitä ystävät ehkä ovat olleet kuunnellessaan onnellisuuspuhetta. Mutta toisaalta, kun työasioita miettii paljon, sitä juttelee toistuvasti niistä ystävien kanssa. Ja toisaalta, kun ystävät saa lapsia, niistäkin juttelee ystävien kanssa väsymykseen asti;) Joten toisaalta en taas enää ihmettele ollenkaan, että Gretchen jauhoi senhetkisen elämänsä ns. tärkeimmästä asiasta:)
Kiva että tykkäsit tästä! Minäkin olen niin erilainen Gretchenin kanssa, että oli hieman vaikeuksia päästä sisään hänen ajatusmaailmaansa. Ja onhan tuo toki totta, että juttelee eniten niistä ellämän senhetkisistä tärkeistä asioista. Mutta kuitenkin Gretchen mielestäni jankutti ihan överipaljon projektistaan kaikille. Ja se, että hän lähti kavereidensa luokse siivoamaan heidän kaappejaan meni jotenkin vähän yli...:D.
PoistaHeh:) Minä AINA haaveilen, että JOKU päästäisi minut siivoamaan kaappejaan! Tiedän, että olisin siinä niiiiin hyvä ja tehokas:D Ja sydän aina meinaa särkyä, kun kukaan ei anna lupaa:D Mutta ei, jos en olisi kirjakaupan täti, voisin hyvinkin olla himohamstraajien henkilökohtainen hillitsijä!
Poista