Sivut

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kuukauden klassikko: Kuin surmaisi satakielen / Harper Lee


Kuin surmaisi satakielen / Harper Lee

Gummerus-pokkari, 2009. 411 sivua.
Alkuteos: To Kill a Mockingbird, 1960.
Suomentanut: Maija Westerlund
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen 
Mistä minulle? oma ostos

Harper Leen klassikkoteos Kuin surmaisi satakielen on jo kauan ollut lukulistallani. Nyt päätin tarttua siihen, osana klassikkohaastetta jonka tarkoituksena on lukea ainakin yksi klassikkokirja kuukaudessa. Tämän kanssa meni opiskelukiireiden vuoksi pari kuukautta, mutta eipä se haittaa ;).

Kahdeksanvuotias Scout kasvaa isänsä ja veljensä kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin pikkukaupungissa. Scoutin iloinen arki on täynnä jännittäviä leikkejä ja seikkailuja vanhemman veljen ja serkkupojan kanssa. Scout tutustuu elämään pienin askelin läheisten auttaessa, ja hän on autuaan tietämätön kaupungin pinnan alla kytevästä vihasta ja epäreiluudesta. Kun Scoutin asianajaja-isä ryhtyy oikeudenkäynnissä puolustamaan mustaa, valkoisen tytön raiskauksesta syytettyä miestä, maailman ja elämän, kotikaupungin ristiriidat tulevat selväksi myös nuorelle Scoutille. Ennakkoluulot ovat hurjia, ja oikeuden jakaminen jatkuu myös oikeussalin ulkopuolella. Scout ja hänen veljensä joutuvat myös kasvokkain julmuuden kanssa, ja heillä on edessään kasvamisen aika.

Kuin surmaisi satakielen on tarinaltaan rankka ja raivostuttava. Epäreilusta ihmisten kohtelusta on aina vaikea lukea, enkä voi käsittää että Harper Leen kuvailema maailma on arkipäivää monen ajatusmaailmassa vielä tänäänkin. Mutta tuon kurjan, epäreilun tarinan alla on kuitenkin hieno ja kauniskin tarina kasvamisesta, todellisuuden ymmärtämisestä ja nuoren tytön ajatuksista. Kirja on minusta uskottavasti kirjoitettu nuoren lapsen näkökulmasta. Scout oli persoonana kiehtova, pidin hänen poikamaisuudestaan ja siitä, miten hän maailmaa katseli - lapsen silmin.

Pientä miinusta annan kirjalle siitä, että itse 'tapahtumat' alkoivat varsin myöhään. Kirja oli melkein puolivälissä ennen kuin oikeudenkäyntiä koskevat asiat edes alkoivat, ja siihen saakka olin paikoin hieman jo tylsistynyt lukemaan Scoutin ja hänen veljensä seikkailuista, leikeistä ja arjesta. Kirjan takakannen perusteella osasin odottaa oikeudenkäyntijuttua, ja ihmettelin kun se alkoi niin myöhään. Mutta kun asiaan päästiin kirjaankin tuli ihan erilainen imu. Kääntelin sivuja innoissani ja kirjan tarinaan uppoutuneena, vaikka aihe ja ihmiskohtalot olivatkin kurjia, surullisia ja epäoikeudenmukaisia.

Kuin surmaisi satakielen on (paitsi nimeltään myös) tarinaltaan kaunis ja viisas. Scoutin kasvutarina on kaunis, mutta tapahtumat kasvun takana ei niinkään. Mutta sellaistahan se on, elämä. Ei aina niin ruusuista ja reilua, vaikka sitä kaikkea kaikille toivoisikin. Kuin surmaisi satakielen oli ehdottomasti hieno lukukokemus, mieleenpainuva, ajatuksia herättävä ja vielä tänäänkin supertärkeä kirja. Voin vain kuvitella, kuinka tärkeä kirja oli ilmestyessään, vuonna 1960. Lukekaa, lukekaa!



16 kommenttia:

  1. Ihana kuva Sanna! Joulutähti munkin pitäisi hankkia... :)

    Tämä pitäisi kyllä lukea, varmasti kehunsa ansainnut. Tosin itseänikin ärsyttää, jos kestää kauan ennen kuin kirja lähtee käyntiin.. Eilen aloitin uuden dekkarin ja melkein hermostuin kun ensimmäiseen 20 sivuun en käsittänyt mistä on kyse ;) Mutta nyt vaikuttaakin jo lupaavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Me ei voida ottaa joulutähteä tänne lapsuudenkotiini, kun täällä on kasveja järsivä kissa ja tuo taitaa olla myrkyllinen... Mutta onneksi pääsin tähdestä nauttimaan omassa kodissani kuitenkin :).

      Luulen että voisit tykätä tästä, kunhan pääset tuosta tylsähköstä alusta ohi ;).

      Poista
  2. Kaunis ja viisas kirja tämä tosiaankin on. Minä pidin jopa alun hitaudesta. Ja miten tärkeä kirja on edelleen, vaikka ilmestymisestä on jo yli 50 vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Alun hitaus ei ollut ihan minua varten, mutta sitten kun siitä pääsi ohi niin alkoi rullata :).

      Poista
  3. Tämä on hieno kirja. Kirja voitti aikoinaan Pulizer-palkinnon. Kirja jäi kirjoittajan ainoaksi teokseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa tuo, että tämä jäi Leen ainokaiseksi. Ja Pulitzer-voittajakin tämä tosiaan on! :)

      Poista
  4. Unohtumaton ja vanhentumaton. Olen nähnyt tämän tarinan myös elokuvana. Erikoista, että Harper Lee ei ole julkaissut koskaan muuta kuin tämän yhden kirjan. Hän sanoi ehkä tässä niin tärkeän asian, että siihen ei ole mitään lisäämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvanaminäkin voisin tämän ehdottomasti katsoa! Ja todellakin kiinnostavaa ettei Lee muita kirjoja julkaissut. Mutta tosiaan, ehkäpä tämä yksi oli niin hieno ja tärkeä, että se riitti ;).

      Poista
  5. Tämä on minun "ikuisuuslistallani". Kyllä minä vielä tämän luen... =D Tuo on jännä fakta, tuo että tämä on/oli Harper Leen ainoa teos. Ehkä se riittää, jos on yksi täydellinen tarina hihassaan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, samaa minäkin tuumailin ;). kannattaa kyllä jossain vaiheessa lukea! :)

      Poista
  6. Kuin surmaisi satakielen on kyllä ajaton ja puhutteleva teos. Pidin kirjasta todella paljon ja hommasinkin sen melko pian itsellenikin lukemisen jälkeen. Tulen vielä varmasti palaamaan kirjan pariin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin kuvitella lukevani tämän uudelleen. Hieno kirja!

      Poista
  7. Höh, mielestäni kommentoin tähän muutama päivä sitten, mutta ilmeisesti en...

    Hyvä kirja tämä on ja yllättävän hyvin kestänyt aikaa. Minä pidin kovasti myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, ei kyllä ole kommenttia näkynyt? Minä olen samaa mieltä, hyvin aikaa kestänyt, vieläkin ajankohtainen romaani!

      Poista
  8. Minä luin tämän koulussa ja muistan pitäneeni, mutta en enää muista kirjaa kovin tarkasti. Lukisin tämän mielelläni uudestaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.