Sivut

tiistai 3. joulukuuta 2013

Sininen linna / L.M. Montgomery


Sininen linna / L.M. Montgomery

Karisto, 1969. 280 sivua.
Alkuteos: The Blue Castle, 1926.
Suomentanut: A.J. Salonen
Kannen suunnittelu: Matti Kota
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla

Kuukauden lukupiirikirjanamme oli L.M. Montgomeryn Sininen linna. Minä olen lukenut Montgomeryn Anna-kirjoja joskus nuorempana, mutta Sininen linna on jäänyt lukematta. Innolla siis tartuin tähän romaaniin!

Valancy Stirling on 29-vuotias naimaton nainen. Hän asuu äitinsä kanssa suuressa talossa ja päivät täyttyvät kirjojen lukemisesta, oman Sinisen linnansa haaveilusta ja muista pienistä askareista. Valancy ei nauti elämästään, jokainen päivä on tasaisen harmaa ja tylsä. Hänellä ei ole miestä, ja hän saa jatkuvasti kuulla piikittelyä naimattomuudestaan sukulaisiltaan. Kun Valancy saa lääkäriltä kirjeen, jossa tämä kertoo naisen sairastavan vakavaa sydänsairautta ja elävänsä korkeintaan vuoden verran, Valancy päättää ottaa elämänsä ohjat vihdoin omiin käsiinsä. Hän löytääkin lopulta oman Sinisen linnansa, mutta mikä paikka se oikein on?

Juttelimme lukupiirityttöjen kanssa kirjan luokittelusta. Minun kotikaupunkini kirjastossa tämä löytyi aikuistenosastolta, kun taas muualla tämä luokitellaan tyttökirjaksi. Tapahtumien osalta tämä taitaa asettua jonnekin tyttökirjan ja aikuistenkirjan välimaastoon?

Osittain Sininen linna oli mukaansatempaava, etenkin puolivälin jälkeen. Toisaalta taas kirjan alkupuoli oli vähemmän kiinnostava ja tapahtumia oli varsin vähän, huomasin alussa tylsistyväni kirjan parissa. Loppuosa oli kiinnostavampi, mutta kirjan uskottavuutta vähensi hieman loppuun ängetyt tapahtumat ja paljastukset joita oli varsin paljon. Valancy henkilönä herätti myös kaksijakoisia tunteita. Toisaalta tunsin empatiaa häntä kohtaan. Hänen sukulaisensa eivät vaikuttaneet kovinkaan sympaattisilta, ja Valancyn elämä ei ollut onnellista, nyt eikä lapsuudessa. Mutta toisaalta taas koin myös ärtymystä. Valancy oli 29-vuotias nainen, mutta hänen käyttäytymisensä ja ajatuksena oli paikoin todella lapsellista ja naiivia. Toisaalta hänen elämänsä oli ollut kovin suppeata, ympärillä oli vain hankalat sukulaiset eikä kovinkaan paljon muita ihmisiä, tai muuta toimintaa.

Pidin tarinan sanomasta ja sen nostattamista ajatuksista ja mietteistä, vaikka koko tarina ei aivan jaksanutkaan pitää minua otteessaan. Alkutahmeuden jälkeen tarina oli kuitenkin nopealukuinen. Kieli oli kohtalaisen sujuvaa, vaikka vanhasta suomennoksesta johtuen (?) löysinkin paljon kirjoitus- ja kielivirheitä.

Kokonaisuutena Sininen linna oli ihan kiva tarina, mutta odotin kyllä hieman enemmän. Alku oli todella tylsä mutta loppuosa (onneksi) hieman parempi. Kyllä tämä lukemisen arvoinen oli, mutta luulen että olen kokenut parhaat Montgomery-hetkeni silloin teini-ikäisenä kun viihdyin Anna-kirjojen parissa.

★+

8 kommenttia:

  1. Kuten jo ehdit blogiini kommentoida, niin hyvin samankaltaiset ovat mielipiteemme tästä. Voin kyllä allekirjoittaa aivan kaiken.

    Mutta mielestäni aika hyvä lukupiirikirja, kun kuitenkin heräsi keskustelua ja vähän eriäviä mielipiteitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiirikirjana tämä oli tosiaankin hyvä! Herätti keskustelua ja vähän erilaisia mielipiteitä :).

      Poista
  2. Minä taas pidin ja sitä on sikäli syytä ihmetellä, että en ole kovin kovasti siirappisten kirjojen perään. Tässä vain oli se jokin ja ehkä sekin, että luin kirjan suvella ja pääosin puutarhassa, vaikutti asiaan. Ihana lahja minulle kirjablogikollegalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin tästä pidin, mutta jotenkin en ehkä saanut tästä ihan sitä kaipaamaani otetta. Tai ehkä vaan odotin niin erilaista, että siksi tämä herätti vähän ristiriitaisia tunteita! :)

      Poista
  3. Ei mulla muuta, mutta tuo kansi on tosiaan aivan hirveä! :D

    VastaaPoista
  4. Kamala kansi tosiaan!! Minä luin tämän parhaassa tyttökirjaiässä ja ihastuin ikihyviksi. Löysin kirjan sattumalta jostain divarista ja se tuntui tosiaan "ikiomalta" löydöltäni: en ollut ikinä kuullut kirjasta mitään enkä totta puhuen ollut tullut edes ajatelleeksi, että Montgomery olisi voinut kirjoittaa jotain muutakin kuin Annoja ja Runotyttöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin varmasti rakastunut tähän nuorempana, nyt tämä tuntui vähän liian lapselliselta. Ihana tarina kirjalla sinulle kuitenkin, näitä on kiva muistella! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.