Sielut kulkevat sateessa / Pasi Ilmari Jääskeläinen
Atena, 2013. 550 sivua.
Kannen suunnittelu: Jussi Karjalainen
Mistä minulle? pyydetty arvostelukpl kustantajalta
Enpä sitten viikonloppuna aiemmin ehtinytkään tänne blogin puolelle, kun sain kaverin kyläilemään tänne Turkuun. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Luin Pasi Ilmari Jääskeläisen uutukaisen Sielut kulkevat sateessa loppuun jo yli viikko sitten, mutta ehdin kirjoittaa siitä vasta nyt.
Harjukaupungin salakäytävät säväytti ja ihastutti minua pari vuotta sitten, joten odotin tätä viime syksyn uutuutta todella paljon kunnes luin siitä ensimmäisiä blogiarvioita. Tajusin, että kauhu-fantasia-uskonto -aiheinen kirja ei ehkä sittenkään ole ihan minun juttuni, mutta halusin tietenkin silti tämän lukea.
Judit on sairaanhoitaja ja kun hän keski-ikäisenä havahtuu elämän rajallisuuteen, hän päättää jättää miehensä ja muuttaa Helsinkiin. Hän saa uuden työpaikan vanhan ystävänsä Martan avustuksella. Työpaikka on monikansallinen kotisairaanhoitofirma, joka hoitaa asiakkaitaan tavallisten sairaanhoitotoimenpiteiden lisäksi myös sielullisesti. Judit päätyy työskentelemään maailmassa tunnetun ateistin, Leo Moreaun sairaanhoitajaksi. Työnsä vuoksi Judit kulkee välillä pitkin Helsinkiä myös öisi,n ja sateisessa kaupungissa tuntuu välillä siltä, kuin jokin tumma varjo seuraisi häntä. Mutta Judit jää Helsinkiin, hän haluaa viettää aikaa sairaan kummipoikansa kanssa ja työ on hyvin palkattua...
Jääskeläisen kirja on lyhyesti sanottuna runsas. Tapahtumia on paljon, käänteitä ja yksityiskohtia vielä enemmän. Minä en ole fantasiakirjojen ystävä, luen mieluiten realistisia kirjoja, joissa on tapahtumia jotka ovat mahdollisia. Pieni maagisuus vielä menee, mutta tässä sitä oli ehkä kuitenkin hieman liikaa. Mutta silti pidin tästä kirjasta enemmän kuin en pitänyt! Henkilöt olivat kiinnostavia ja henkilöiden väliset suhteet sitäkin kiinnostavammat. Juditin ja Martan ystävyyssuhde oli kaikessa vaikeudessaan mielenkiintoinen, kuten myös oikeastaan koko kirjan henkilögallerian yhteensitova sairaanhoitofirma ja sen periaatteet. Kysymykset siitä, mihin uskoo, kehen luottaa ja ketä rakastaa nousivat pintaan, ja laittoivat minut lukijanakin miettimään omia ajatuksiani aiheista.
Yliluonnolliset asiat ja uskonto eivät myöskään kuulu suosikkijuttuihini kirjoissa, ja siksi tämäkään ei ihan suosikkikirjojeni joukkoon nouse. Lisäksi koin että tässä oli ehkä vähän liikaa kaikkea. Kirja oli pitkä ja jostain syystä myös aika hidas luettava, joten tämän parissa meni paljon aikaa. Kirjan "kauhukohdat" eivät ehkä myöskään olleet niin pelottavia ja jännittäviä kuin olin ajatellut, vaan lähinnä ällöttäviä...
Kokonaisuutena Sielut kulkevat sateessa oli ihan kelpo romaani, piristävän erilainen kotimainen ehdottomasti. Kirjan aiheet ja genre ei ehkä kuitenkaan ole ihan sitä ominta minua, ja siksi tämä jäi vähän valjuksi minulle ja on sitäpaitsi minulle vaikea arvioitava. Vähän tiiviimpänä pakettina tämä olisi ehkä myös uponnut paremmin, eikä tuntunut niin työläältä lukea.
★★★+
Minulla tämä odottelee hyllyssäni. Viime syksynä olin ennakkoon ihan täpinöissäni siitä, että Jääskeläiseltä tulee uusi romaani, mutta kirja ei ole sittenkään houkuttanut tarpeeksi. Mietin jo, että pitäisikö odottaa ensi syksyyn. Kevättalvi ja kevät eivät ehkä ole parasta aikaa tämän lukemiseen?
VastaaPoistaMinuakaan tämä ei sitten houkuttanut ekojen blogiarvioiden jälkeen. Mutta kyllä tämä lukea kannattaa, vaikka olikin erilainen mitä odotin! Syksy voisi kyllä olla sopiva lukuajankohta tälle :).
PoistaMinustakaan tämä ei ole niin hyvä kuin Jääskeläisen muut tähän saakka. En oikein lämmennyt kauhulle, joka oli vähän kliseistä...
VastaaPoistasamaa mieltä! En ole lukenut paljon kauhua, mutta ei se tässäkään oikein uponnut... Ehkä se vain ei ole minun genreni alkuunkaan ;).
PoistaMinäkin olen tämän lukemista lykännyt - ja lykkään edelleen - pitkälti sivumäärän vuoksi. Vaikka yhden kirjan verran Jääskeläistä lukeneena varmasti pidän ainakin jonkin verran, niin vähän kauhistuttaa silti. Mikä on toki hassua, kun normaalisti olen paksujen kirjojen ystävä.
VastaaPoistaMielenkiintoista oli lukea arviosi tästä :)
Kyllä tämä vaatii aikansa ja paikkansa, sen verran hidasta oli lukeminen ainakin minun kohdallani. Mutta kyllä se kannattaa jossain vaiheessa lukea :).
Poista