Sydäntorni / Jennifer Egan
Tammen keltainen kirjasto, 2013. 346 sivua
Alkuteos: The Keep, 2006.
Suomentanut: Heikki Karjalainen
Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen
Mistä minulle? kirjastosta lainaamalla
Suvun raikulipoika Danny kutsutaan Howard-serkkunsa omistaman vanhan, ränsistyneen linnan restaurointipuuhiin jonnekin keskelle Itä-Eurooppaa. Linnan sijainti on salaperäinen, eikä Danny ole valmistautunut siihen, mitä linnalle saapuessaan kohtaa. Internetyhteys ei toimi ja sijainti on muutenkin keskellä ei-mitään. Linnan vanhin ja hienoin osa on melkein tuhat vuotta säilynyt sydäntorni, johon on linnoittautunut 98-vuotias paronitar von Ausblinker joka ei suhtaudu kovinkaan myötämielisesti Howardin hotellihankkeeseen.
Yllä tiivistetyn tarinan kirjoittajana toimii Ray, vankilan kirjoitusryhmään osallistuva vanki. Rayn elämä vankilassa ja hänen kertomansa tarina Dannysta ja Howardista, sekä vanhasta salaperäisestä linnasta nitoutuvat yhteen ja rakentavat kiinnostavan ja vaihtelevan kokonaisuuden, Jennifer Eganin Sydäntornin.
Sydäntorni on kiinnostava ja aika erilainen kuin moni kirja jonka olen viime aikoina lukenut. Tunnelma on salaperäinen, ja lukijana arvaa, että jotain mystistä tässä on. Egan on minusta rakentanut kirjansa siten, että se pysyy mielenkiintoisena koko ajan. Kaikkea ei paljasteta lukijalle heti, vaan pienoinen jännitys säilyy pidemmän aikaa. Minä koin tämän kirjan jopa paikoin hieman pelottavaksi, ja kuten kirjan takakannessa mainitaan, tätä voisi kyllä kutsua jonkinmoiseksi goottilaiseksi kauhuromantiikaksi (mitä se sitten pitääkään sisällään).
Kirja tempaisi mukaansa ja luin tätä jopa varsin ahnaasti. Henkilötkin olivat kiinnostavia, ja tapa jolla etenkin serkusten menneisyys nitoutui tämän päivän tapahtumiin vanhalla linnalla, oli minusta onnistunut valinta. Hieman toista mieltä olen sitten siitä tavasta, jolla Egan päätti ikään kuin yhdistää Rayn sekä Howardin ja Dannyn tarinat. En nyt voi juonipaljastamatta liikaa kertoa tästä tarkemmin, mutta minulle olisi riittänyt se, että Ray toimi tarinan kirjoittajana.
Sydäntorni oli kuitenkin varsin vakuuttava kirja ja Eganin edellinen suomennettu romaani, Aika suuri hämäys, oli sen verran suuri pettymys minulle että yllätyin vähän kun pidinkin tästä näin paljon. Sydäntorni oli sopivan mystinen, hieman jännä ja pelottava ja kiinnostavasti rakennettu, jossain määrin oikein yllättäväkin!
★★★+
Jännitystä kasvatettiin Sydäntornissa mukavasti alusta alkaen (ja olin samoin ihan koukuttunut) mutta olin hieman pettynyt kun mitään aivan hurjaa ei kirjassa sitten tapahtunutkaan. Tarina jäi minulle siis vähän puolinaiseksi vaikka nautinkin kirjan lukemisesta.
VastaaPoistaEhkä minäkin odotin vähän jotain hurjempaa. Ehkä se oli juuri se viimeinen mikä puuttui täydellisestä kirjasta ;). Kiva kun tykkäsit kuitenkin!
PoistaTykkäsin tästä tosi paljon, vaikka käytännössä inhosin Aika suurta hämäystä. =D Minuakin hiukan yllätti, että meni näin.
VastaaPoistaJoo, siis minullekaan ei napannut yhtään se Aika suuri hämäys. En tajunnut sitä alkuunkaan. Siksi olikin kiva ylläri kun tämä oli niin hyvä :).
PoistaMinä taas pidin Aika suuresta hämäyksestä! :D Tosin ne ihme Powerpoint-diat keskellä kirjaa aiheuttivat pienoisen what is this -hetken... Sydäntorni on ollut lukulistallani pitkään, se kuulostaa todella kiinnostavalta ja aivan erilaiselta kuin Aika suuri hämäys.
VastaaPoistaMä en vaan tajunnut sitä :D. Mutta ilmeiseti vika oli siinä kohtaa kyllä lukijassa ;). Erilainen tämä kyllä oli, onneksi.
PoistaMinä pidin tästä tosi paljon, mutta myös Aika suuresta hämäyksestäkin. Sydäntorni oli kyllä ehkä parempi, ainakin sen piti ahmia loppuun. :D
VastaaPoista