875 grammaa Pirpanan tarina / Tomi Takamaa
Gummerus, 2013. 232 sivua.
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Kuvat: Tomi Takamaa
Mistä minulle? kustantajan lähettämä arvostelukpl
Minäkin seurasin pienen, 875 grammaisena syntyneen tytön ensiaskeleita Facebookissa hänen isänsä Tomi Takamaan päivittämällä FB-sivulla. Takamaa kirjoitti tyttärensä ensiaskelista myös kirjan, 875 grammaa - Pirpanan tarina - jonka Gummerus lähetti minulle jo viime syksynä luettavaksi. Kirjan lukeminen jäi jostain syystä silloin, vaikka Pirpanan tarina minua kiinnostikin. Nyt luin tämän kuitenkin, yhtenä kesälomapäivänä.
Pieni Pirpanan syntyy Tomin ja hänen vaimonsa perheeseen esikoisena. Raskaus on sujunut hyvin, mutta yllättäen neuvolakäynnillä huomataan, ettei kaikki olekaan hyvin. Odottavalla äidillä on raskausmyrkytys ja vauvan ei ole enää hyvä olla äidin vatsassa. Pirpana syntyy hätäsektiolla 2,5 kuukautta ennen laskettua aikaa 875 gramman painoisena keskosena. Sukulaiset ja ystävät olivat tietenkin huolissaan Takamaan perheen voinnista, ja heidän infoamisensa helpottamiseksi Tomi-isä, Superiskäksikin kutsuttu, perusti Facebookiin ryhmän imeltä 875 grammaa. Ryhmän alkuperäinen tarkoitus oli todellakin vain infota sukulaisia ja ystäviä Pirpanan voinnista, mutta pian kaikki räjähti käsiin. Ryhmällä oli nopeasti hurja määrä tykkääjiä ja tuore isä käytti ihmisten kiinnostusta ja välittämistä oitis "hyväkseen". Ryhmän kautta Tomi infosi ihmisiä keskosuudesta ja sai kerättyä hienon potin rahaa hyväntekeväisyyteen.
Kirjassaan Tomi kertoo mitä Pirpanan syntymän jälkeen tapahtui, kuinka FB-ryhmän perustaminen vaikutti heidän perheeseensä ja mitä kaikkea ryhmän kautta on mahdollistunut. Ennen kaikkea Takamaa painottaa kirjassaankin sitä, että vaikka heidän perheelleen kävi hyvin, "on kirja omistettu niille vähemmän onnekkaille perheille. Niille vanhemmille, joiden pian pois kuihtuva aivan liian aikaisin syntynyt keskoslpais ei saa Facebookissa tuhansia "Facebook-enkeleitä", -tykkäyksiä tai -tsemppauksia."
Pirpanan tarina on koskettava ja ihastuttava. Pieni suloinen tyttö sai aikaan suuren mylläkän, isänsä perustaman FB-sivun kautta. Minusta on hienoa, että ihmiset ottivat Pirpanan tarinan niin sydämenasiakseen, että ihan oikeasti pienen vauvan tarinan kautta saatiin aikaan hurjasti hyvää. Tapa, jolla myös isommat ja pienemmät yritykset lähtivät mukaan auttamalla sairaiden lasten vanhempia eri tavoilla oli upeaa luettavaa.
Pirpanan isää on kritisoitu siitä, että hän on julkaissut niin paljon juttuja tyttärestään ja että hän vauvansa avulla lähti tekemään hyväntekeväisyystyötä. Minusta toki vaatii rohkeutta ja voimia ryhtyä tällaiseen, mutta täytyy muistaa, ettei se ollut FB-ryhmän perimmäinen tarkoitus. Minusta on hienoa, miten "superiskä" onnistui pitämään ryhmän kasassa ja oman yksityisyytensä edes osaksi suojattuna ryhmän paisuessa hurjan isoksi. Miten hän ryhmän avulla sai oikeasti todella paljon hienoja asioita aikaan ja miten hän ymmärsi ja tajusi, että upealla ryhmällä on näin paljon mahdollisuuksia tehdä hyvää!
Kirjana Pirpanan tarina ei ehkä ole erityinen, mutta sisällöltään tärkeä ja upea. Pirpanan tarina osoittaa, että ihmiset välittävät oikeasti ja aidosti, ja että yhdessä saa paljon hyvää aikaan. Kirja on nopealukuinen ja se etenee varsin kronologisesti Pirpanan syntymästä siihen päivään asti, kun hän pääsee sairaalasta kotiin. Kirjan lopussa on tietopaketti ja käytännön neuvoja sairaiden lasten vanhemmille. Neuvot ovat varmasti hyviä ja tarpeellisia, vaikka minä en lukenut niitä täydellisen tarkasti läpi. Ihan kirjan lopussa on myös muiden keskoina syntyneiden tarinoita, jotka olivat koskettavia ja hienoja luettavia. Erityismaininta vielä kirjasta löytyneistä kuvista. Suloinen Pirpana ja hänen tarinansa tulee vielä enemmän iholle, kun hänelle saa kasvot ja fyysisen olemuksen. Mahtavan söpö tyttö!
Pirpanan tarina koskettaa tytön itsensä vuoksi, mutta myös ihmisten hyvyyden vuoksi. Yhdessä pystymme tekemään paljon, ja FB-ryhmä jatkaa hyvänteon parissa. Kunhan rahoitusasiat saadaan sovittua Takamaa lupaa olla ryhmänsä kanssa mukana Uusi Lastensairaala 2017-projektissa. Kirjasta jää paljon käteen, päällimmäisenä ehkä tunne ja ymmärrys siitä, kuinka suuria ihmeitä rakkaus, välittäminen ja yhdessä tekeminen saavat aikaan. Pirpanan syntymä liian aikaisin, hänen isänsä päätös perustaa FB-ryhmä ja kaikki ihmiset, jotka ryhmään liittyivät ja lahjoittivat rahaa tai palveluja ovat saaneet aikaan ihmeitä.
★★★★
Pirpanan syntymän ja isän toiminnan ansiosta moni lastenteho sai keskoskaappeja ja lastenosastot muita tavaroita. Tämä tarina tuli liian lähelle, sillä omat kaksospoikani syntyivät keskosina.
VastaaPoistaNäin on, paljon hyvää saatiin aikaan :). Varmasti tarina voi tulla myös liian lähelle, jos on omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
PoistaHieno homma! Ei suinkaan kaikki julkisuus ole paheksuttavaa, päinvastoin. Näin tämän isän jossakin haastatteluohjelmassa, hyvin miellyttävä ihminen. Tällaista enemmän!
VastaaPoistaOmat kolme lastani ovat kaikki syntyneet keskosina, mutta ei noin pieninä. Kuopus oli kaksi kuukautta ennenaikainen, mutta hyvin kehittynyt. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olisi voinut käydä huonosti.
Näin minustakin! :) Minäkin olen nähnyt isää eri haastatteluissa ja olen myös saanut oikein miellyttävän kuvan hänestä.
PoistaKyllä tällaiset tositarinat pistävät miettimään. Ikinä ei tiedä, mitä omalle kohdalle sattuu.
Superiskä teki superteon. Oli upeaa tämän kampanjan myötä päästä lähemmäs keskosten hoitotyötä tekeviä upeita ammattilaisia ja toisaalta myös elää läpi aikamoisia tunnetiloja näitä ihan pienimpiä syntyneitä ajatellessa. Pieni pirpana sai aikaan suuria tekoja.
VastaaPoistaNäin oli, todellakin! Kyllä maassamme on hurja määrä upeita ammattilaisia jotka hoitavat näitä lapsia (ja toki muitakin). Hienosti iskä myös toi heidät esiin tässä kirjassa :).
PoistaKiitokset sekä arvostelusta että kommenteista. Kirjan kannalta oli toki vähän ikävää, että se "piti" saada ulos niin nopealla aikataululla, kerran projektiin päätettiin ryhtyä. Samaan aikaan kun oli niin monta rautaa tulessa, niin jälkeenpäin olen miettinyt niin monia asioita, joista olisin halunnut kertoa enemmän, ja sitten taas osasta vähemmän tai ainakin eri tavalla.
VastaaPoistaJa ehdottomasti haastavinta kirjan kirjoittamisessa oli se tosiasia, että en ole kirjailija tai edes koskaan halunnut sellaiseksi. :) Oli kuitenkin tärkeää, että sain kirjoittaa kirjan itse, vaikkakin sain sellaisen kuvan, että kustantajalla olisi ollut tarvittaessa joku oikeakin kirjailija haamuilemaan/kirjoittamaan sen nimiinsä. Henkilökohtainen asia kuitenkin vaatii mielestäni henkilökohtaisen kosketuksen, vaikka kirjoittaja onkin lukiossa kasiplussan aineita rustannut sikaniska. :)
Kirjaa myytiin joulukuussa vajaat 7000 kpl, joten Uusi Lastensairaala 2017 -projektikin sai muutaman euron Kummien kautta käytettäväkseen. :)