Kadotetut kasvot / Heli Järvenpää

Kadotetut kasvot / Heli Järvenpää

Kiinakirja, 2014. 228 sivua.

Kannen kuva: Shu-Ju Wang

Mistä minulle? kirjailijan tarjoama arvostelukappale 

Heli Järvenpää tarjosi minulle luettavaksi esikoiskirjaansa Kadotetut kasvot. Tartuin tilaisuuteen, sillä suomalaisen perheen muuttamisesta Kiinaan miehen töiden perässä kertova kirja vaikutti todella kiinnostavalta. Sitä se myös oli! Kiinan ja Suomen väisistä eroista sai totisesti selkeän kuvan, vaikka välillä tuntuikin, että kirjan sävy oli kovin negatiivinen. Minä peruspositiivisena mietin, etteikö koko maasta ja sen tavoista ja ihmisistä nyt oikeasti löytynyt mitään positiivista kerrottavaa?

Tavallinen suomalainen perhe muuttaa siis Kiinaan perheen isän töiden vuoksi. Komennus on parivuotinen, ja kirjan kertojana toimivan äidin ajatus on, että pari vuotta Kiinassa sujuu hyvin ja mutkattomasti. Hän on kotona pienten lasten kanssa, ja hänen miehensä Markus käy töissä. Kun perhe saapuu Kiinaan osuu ensimmäiset mutkat matkaan jo asunnonetsimisessä. Suomen ja Kiinan ajatukset hyväkuntoisesta ja toimivasta perheasunnosta eivät ole aivan samanlaisia, ja perheelle esitellään mitä kauheimpia asuntoja. Lopulta koti kuitenkin löytyy, pihalta löytyy talon yhteiskäytössä oleva uima-allas ja kellarista kuntosali.

Mutta myös arkielämään kuuluvissa asioissa on suuria eroja Kiinan ja Suomen välillä, ja erot tulevat perheelle selviksi varsin nopeasti. Ruokakaupassa myydään outoja asioita, tavallisia ruoka-aineita ei tunnu löytyvän mistään. Kotiin palkattu lastenhoitaja/kodinhoitajakin laiminlyö työtehtäviään mielipiteidensä ja oman historiansa vuoksi, eikä häneenkään voi enää luottaa. Arki Kiinassa ei ole suomalaiselle perheelle herkkua, vain työssäkäyvä Markus vaikuttaa viihtyvän varsin hyvin.

Kadotetut kasvot ei ole huono kirja, mutta se antaa varsin negatiivisen kuvan Kiinassa asumisesta suomalaisen silmin. Minä kaipasin positiivisempiakin asioita, ajattelen että Kiinasta löytyisi kivaa ja positiivistakin sanottavaa jos sitä yrittäisi löytää. Ja ehkä elämä Kiinassakin olisi ollut helpompaa, mikäli olisi yrittänyt ottaa sen positiivisella tavalla, etsien niitä hyviä ja kivojakin juttuja. Minä kun vahvasti uskon siihen, että asenne ratkaisee paljon!

Kadotetut kasvot on helppo- ja nopealukuinen. Luvut ovat lyhyitä, ja siksi niitä oli helppo ahmia aina yhden lisää vaikka nukkumatti jo kolkutteli ovella. Kirjassa myös tapahtui aika paljon nopealla temmolla. Niin sanottuja tylsiä hetkiä ei juurikaan tullut ja varsin vähäsivuiseen kirjaan mahtui monta, pientä ja suurempaakin, tapahtumaa. Kirjan päähenkilöt, juurikin se suomalainen perhe, tulee osittain läheiseksi. Perheen äiti ja hänen ajatuksensa, haaveensa ja mielipiteensä tulee lukijalle varsin selväksi, kun taas hänen miehensä jää eittämättä taka-alalle. Ja ne kerrat kun mies mainitaan, on se taas varsin negatiivisessa sävyssä... Perheen äidistä sain valitettavan usein sellaisen "nalkuttava-kotiäiti"-kuvan, ja loppua kohden jo ärsyynnyinkin häneen. Mutta tämän selittää varmasti se, että olen itse luonteeltani niin erilainen kuin kyseinen äiti, että en oikein löytänyt hänestä samaistuttavaa piirrettä laisinkaan.

Kiina on maana minusta erittäin kiinnostava, kaikkine erikoisuuksineen. Ymmärrän, että kaikki ei kyseisessä maassa todellakaan ole niin hyvin kuin voisi olla; poikien suosiminen tyttöjen sijaan, erikoiset sosiaaliset säännöt ja muut kulttuurierot ihmetyttävät ja paikoin kauhistuttavatkin, mutta kiinalaisten mielestä suomalaiset ja meidän kulttuurimme on varmasti vähintäänkin yhtä oudot kuin heidän vastaavansa meidän mielestä. Minusta on tärkeää, että muistaa kunnioittaa eri kulttuureja, eri maiden tapoja ja sääntöjä. Ne ovat kuitenkin monen arkipäivää, ja heille yhtä tavallisia kuin meille sauna ja kesämökki järvenrannalla.

Kadotetut kasvot on kokonaisuutena kiinnostava romaani. Kiinaan muuttava suomalaisperhe ja vaikeudet uudessa, väliaikaisessa kulttuurissa ja kodissa on aiheena erittäin mielenkiintoinen. Kiinan tavoista ja kiinalaisten arjesta saa kirjan kautta varsin hyvän kuvan, ja se olikin minusta kirjan parhaimpia asioita kuten myös se määrä ajatuksia ja kysymyksiä, joita kirja lukijassa herättää. Jos kirja olisi ollut edes vähän positiivisempi, ja etenkin perheen äiti asenteeltaan hieman myönteisempi olisin nauttinut tämän lukemisesta vielä enemmän.

★★★-