Kesä ilman miehiä / Siri Hustvedt
Otavan kirjasto, 2011. 232 sivua.
Alkuteos: The Summer Without Men, 2011
Suomentanut: Kristiina Rikman
Kannen suunnittelu: Katja Kaskeala
Mistä minulle? oma ostos
Päätin antaa Siri Hustvedtille vielä yhden mahdollisuuden. Luin kesällä Kesän ilman miehiä, ja päätin aika nopeasti, että se jää viimeiseksi kirjaksi jonka Hustvedtilta luen.
Mia Fredricksenin aviomies haluaa kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen pitää yhteiselämästä paussia, koska hän on rakastunut toiseen. Mia saa hermoromahduksen, ja toivuttuaan sairaalassa hän muuttaa takaisin lapsuutensa kotikaupunkiin lähelle äitiään. Vuokraamassaan talossa hän suree, raivoaa ja säälii itseään ja surullista kohtaloaan. Uusissa ympyröissä Mia saa myös uusia tuttuja. Hän vetää runopajaa teinitytöille ja tutustuu naapurissa asuvaan nuoreen naiseen, jolla on kaksi pientä lasta ja vihainen aviomies. Pikkuhiljaa elämästä löytyy taas valonpilkahduksia, joten lopulta se paussi ei ehkä ollutkaan vain huono asia?
Hustvedtin kirjoissa, tässäkin, on oikeastaan kaikki ainekset hyvään kirjaan. Kiinnostavat ja huolella kuvaillut henkilöt. Helppolukuinen teksti, kiinnostava ja varsin vetävä tarinakin. Mutta sitten niitä outouksia on kuitenkin hieman liikaa. Vaikka teksti on pääosin ihan helppolukuista, paikoitellen se on sisällöltään ja tyyiltään outoa ja ärsyttävää. Tästäkin, kuten edellisestä Hustvedtistani, tuli sellainen olo, että kirjailija haluaa päteä ja viisastella tekstinsä kautta.
Kokonaisuutena Kesä ilman miehiä ei ollut minusta kovinkaan ehjä. Vähäsivuiseen kirjaan oli tungettu henkilöitä ja sisältöä ehkä vähän liikaa. Välillä jäin miettimään sitä, mikä tässä oikeastaan oli pääjuoni ja mikä vain sivujuttu. En saanut solmittua tapahtumia yhteen, ehjäksi kokonaisuudeksi ja lopussa koko kirja oli päässäni loppuratkaisua lukuunottamatta sekametelisoppa.
Vaikka Mian kokemukset ovat rankkoja ja surullisia, en kuitenkaan tuntenut niin paljon sympatiaa häntä kohtaan kuin olisin halunnut. Jostain syystä tämä kirja ei vain koskettanut minua vaan jäi pinnalliseksi lukukokemukseksi. Lähes pakotin itseni lukemaan kirjan läpi, koska odotin että jossain vaiheessa ymmärrän mistä tässä on kyse. En ymmärtänyt.
Siri Hustvedt on varmasti taitava kirjailija, mutta viimeistään nyt on tullut selväksi ettei hän ole minun kirjailijani. En ymmärrä hänen tarinoidensa jujuja, en löydä henkilöistä samaistumisen kohteita vaikka he ihan kiinnostavia ovatkin. Hänen kirjansa eivät vain onnistu koskettamaan minua siten, kuten hyvien kirjojen pitäisi. Mutta onneksi moni, moni muu on ihastunut Hustvedtin kirjoihin.
★★
Minäkään en pitänyt kirjasta. Välillä tuntui kuin teksti olisi ollut suoranaista tajunnanvirtaa, ja oli vaikeaa pysyä mukana. Kirjan alku oli hyvä ja siinä oli ainesta hyvään lukukokemukseen, mutta kun ei niin ei. En usko että kosken Hustvedtin tuotantoon ihan heti uudestaan..
VastaaPoistaSamoilla linjoilla. Valitettavasti tuo tajunnanvirtamainen teksti toistuu minusta useammasskin Hustvedtin kirjassa. Mulla on liian monta pettymystä jo tämän kirjailijan kanssa, joten taidan jättää muut kirjat lukematta.
PoistaMinä olen lukenut Hustvedtilta vain yhden kirjan: Amerikkalainen elegia. Pidin siitä kovasti, tosin petyin hiukan, kun kirjan lopusta luin, että päähenkilöiden isän päiväkirjamerkinnät olivat kirjailijan isän päiväkirjasta. Varmaan pikkumaista sanoa näin, mutta jotenkin tunsin itseni vähän petetyksi, varsinkin kun olin lukiessani ihaillut kirjailijan mielikuvitusta, että mistä hän keksii nuo kaikki upeat tarinat. Sinänsä kirja oli kyllä tosi kiehtova. Ai on lukea Hustvedtilta lisää.
VastaaPoistaMinä en ole juuri Amerikkalaista elegiaa lukenut. Se löytyisi kyllä jopa omasta hyllystä, joten ehkä annan sille vielä joskus mahdollisuuden.
PoistaMuakin varmasti harmittaisia tuollainen. Jos luulee että tarinat ovatkin keksittyjä ja sitten yhtäkkiä niin ei olekaan. Minusta aika outoa, että sitä ei ole ilmoitettu esim. kirjan alussa että päiväkirjamerkinnät on kirjailijan isän! Silloin olisi vähän eri lähtökohta kirjaan...