Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä / Håkan Nesser

Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä / Håkan Nesser

Loisto-pokkarit, 2005. 262 sivua

Alkuteos: Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö, 1998

Suomentanut: Saara Villa

Kannen suunnittelu: ?

Mistä minulle? oma kirjakauppaostos

Joskus lukioikäisenä luin aika paljonkin Håkan Nesserin kirjoja, ja tykkäsin niistä kovasti. Sitten kului monta vuotta, jolloin jotenkin unohdin Nesserin olemassaolon. Nyt kaivoin kuitenkin hyllystäni esiin Nesserin Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä-pokkarin ja otin sen matkalukemiseksi syksyiselle Tallinnan viikonlopulle. Erittäin koukuttava ja sopiva matkalukeminen tämä olikin!

Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä on aikamoisen nimihirviön lisäksi kiinnostava sekoitus dekkaria, ystävyystarinaa ja ihmissuhdesoppaa. Yhtenä kesänä 1960-luvun alussa 14-vuotias Erik viettää kesäloman aikuisen Henry-veljensä sekä koulukaverinsa Edmundin kanssa perheen kesähuvilalla, jota kutsutaan Genesaretiksi. Erikin ja Henryn äiti on sairas ja isä ennustaa rankkaa kesää. Henry kirjoittaa etenkin alkukesästä kirjaansa, ja Erik ja Edmund saavat olla rauhassa ja keksiä omia seikkailuja. He uivat, käyvät pikkukylän tapahtumissa, soutavat kallioille ja viettävät kaikkien aikojen kesää. Lähistöllä kesää viettää myös tunnettu käsipalloilija Berra Albertsson ja hänen kihlattunsa Ewa Kaludis. Ewa on pojille ennestäänkin tuttu, ja nainen on heidän mielestään kuin ilmetty Kim Novak. Ewa pistäytyy myös monta kertaa Henryn vieraana Genesaretissa, ja Erik ja Edmund arvelevat, että tilannetta on hyvä tarkkailla. Kun Se Kamala tapahtuu, langettaa se varjon koko upean kesän ylle ja jokaisen mahtava kesä muuttaa muotoaan. Tapahtumilla on myös kauaskantoisat seuraamukset, ja kun Erik ja Edmund tapaavat vuosien jälkeen, on heillä asioita selvitettävänään.

Kirja on tunnelmaltaan hieno, odottava ja hieman salaperäinen. Odottava tunnelma voi joskus olla ärsyttävä, mutta tässä se oli vain ja ainoastaan kiinnostava ja koukuttava. Jos olisi ollut mahdollista, olisin varmaan lukenut kirjan yhdeltä istumalta. Tarinaa ja juonta avataan taitavasti, niin että lukija voi itse hieman arvailla mitä on tapahtumassa, mutta toisaalta syyllinen tai syylliset tapahtumille eivät sitten olekaan niin selviä.

Kieli kannattelee tunnelmaa hienosti, suurilta osin se luo sen erityisen tunnelman. Pidän juuri tällaisesta kielestä jota Nesser kirjassaan käyttää. Paikoin lyhyitä, tehokkaita lauseita, sujuvaa dialogia ja jotenkin elokuvamaista etenemistä. Näin kirjan tapahtumat silmissäni todella tarkasti, ja uskonkin että kirja istuisi hyvin elokuvanakin.

Kirjan loppuratkaisu oli minulle varsin yllättävä. Aluksi en osannut sanoa inhosinko sitä, vai pidinkö siitä. Nyt kun lukemisesta on jo kulunut jonkin verran aikaa olen kallistunut sen puolelle, että loppu oli hieno, onnistunut ja kirjalle juuri oikea. Kokonaisuutena tarinaa, kieltä, henkilöitä, dekkarivivahteita ja tunnelmaa myöden kiinnostava ja hieno kirja. Olenpa iloinen että tartuin tähän ilman mitään ennakko-odotuksia ja sain näin hienon lukukokemuksen!

★ ★ ★ ★ ★ -