 |
| Aavikon kukka (Desert Flower, 1998) / Waris Dirie. WSOY 1999. 251 sivua. |
Waris Dirien omaelämäkerta Aavikon kukka kertoo huippumallin matkasta paimentolaisesta malliksi ja YKn hyväntahdonlähettilääksi. Waris Dirie syntyy ja viettää lapsuutensa Somaliassa sisarusten, vanhempien, kamelien ja aavikon keskellä. Viisivuotiaana Waris ympärileikataan, hän makaa monta päivää lepäämässä äitinsä ja sisarensa rakentamassa majassa sukuelimet silvottuna ja ommeltuna, jalat sidottuna korkean kuumeen kourissa. Pieni tyttö selviää kamaluuksista kuin ihmeen kaupalla ja normaali elämä jatkuu. Kun Waris on kolmetoista vuotias hänen isänsä tuo perheen kotiin kuusikymppisen miehen jonka kanssa Warisin on tarkoitus mennä naimisiin. Nuori tyttö ei halau avioitua vanhan ukon kanssa ja yhtenä yönä hän päättää karata jotta saisi säilyttää vapautensa. Aamuyöstä tytön äiti herättää hänet ja Warisin yksinäinen, pitkä ja rankka matka kohti vapautta alkaa. Waris päättää lähteä Mogadishuun ja rekkakuskien ja sukulaisten avulla hän vihdoin pääsee suurkaupunkiin. Waris asuu sisarensa ja muiden sukulaisten luona vuorotellen kunnes hänelle tarjoutuu tilausuus lähteä Lontooseen, suurlähettilään kodinhoitajaksi. Siellä hän työskentelee perheen hienossa, isossa talossa kodinhoitajana ja kokkina, saattaa lapset kouluun ja ansaitsee hieman rahaa.
Waris tottuu arkeen Lontoossa mutta kaipaa enemmän omaa rahaa ja haaveilee mallintöistä. Hänen seinänsä ovat täynnä kuvia somalialaisesta huippumalli Imanista. Eräänä päivänä kun Waris saattaa tuttavansa lasta kouluun toisen lapsen isä tulee juttelemaan hänelle. Warisin kokemukset miehistä ovat kaikkea muuta kuin positiiviset joten hän lähtee säikähtäneenä, kielitaidottomana karkuun. Warisin ja saman miehen tiet kohtaavat kuitenkin myöhemmin uudestaan ja nyt selviää että mies on valokuvaaja joka haluaisi ottaa mallikuvia Warisista. Tästä Warisin malliura lähtee nousuun ja pian hän esittelee muotiluomuksia muotiviikoilla niin Pariisissa, New Yorkissa kuin Milanossakin. Warisin malliuran aikana hän matkustelee eri maissa, omaa kotia ei ole moneen vuoteen. Matkalle mahtuu myös muutama valeavioliitto passiongelmien ratkaisuksi ja lopulta 1990-luvun puolivälissä Waris tapaa Danan, bändin rumpalin johon hän rakastuu ensisilmäyksellä. mallintyöt Waris jättää lopullisesti vuonna 1998 kun hänen ja Danan poika Aleeke syntyy. Malliuran jälkeen Waris alkaa työskennellä YK:n hyväntahdonlähettiläänä. Warisin kanssa tehty haastattelu naisten ympärileikkauksista nosti 1990-luvun loppupuolella kovasti keskustelua ja siitä alkoi naisen "toinen ura" YK:n lähettiläänä. Hän otti päätehtäväkseen työn naisten ympärileikkauksien parissa, tavoitteena saada ne kielletyiksi niin monessa maassa kuin mahdollista.
Waris Dirien tarina on todella mielenkiintoinen, paikoin todella kauhea mutta silti luokittelen sen aikamoiseksi tuhkimotarinaksi. Nainen on kokenut kamaluuksia mutta nousee lopuksi, aivan itse, kuuluisaksi ja menestyneeksi. Missään vaiheessa hän ei kuitenkaan unohda juuriaan, rakasta perhettään eikä Somaliaa vaikka hän kirjan viimeisillä sivuilla sanoo, että hän on onnellinen saadessaan kasvattaa poikansa turvallisessa ympäristössä.
Kielellisesti Aavikon kukka ei ole mikään erityinen kirja mutta sen sanoma, tapahtumat ja Warisin tarina on todella lukemisen arvoinen. Kirjan pohjalta on myös tehty elokuva joka minun täytyykin katsoa jossakin vaiheessa:)
****
Ps! Kirjan nimi tulee Warisin nimestä joka somaliaksi tarkoittaa juuri aavikon kukkaa.
************maailmanvalloitusprojekti: Somalia*****************
Minä olen katsonut tämän leffana ja pidin kyllä kovasti, vaikkei se tietenkään ihan mitään " oscar-tasoa" olekaan;) Kuitenkin sellainen, että sai liikutuksen kyyneleet silmiin ja vuoroin taas naurun purskahduksiakin.
VastaaPoistaTämän kirjan nimi, kansi ja tarinan runko ovat upeat, mutta minä en pysty lukemaan mitään, mikä koskee naisten silpomista. Yksi syy, miksi minulla on kummityttö Afrikasta, on estää hänen silpominen, toinen syy on estää pakkonaittaminen ja kolmas syy on kouluts. Ottakaa hyvät nuoret naiset TYTTÖkummilapsi Afrikasta Planin kautta! Sen voi tehdä myös yhdessä ystävän kanssa, jolloin maksukin on vuorokuukausina ja onhan se kivampi kahdestaan, sillä eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus tulee tarve lähteä tapaamaan...
VastaaPoistaMinua tämä aihe (Afrikka ja naiset siellä) kiinnostaa raakuudesta huolimatta. Tämä kirja on ollut lukulistallani pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi etsiä tätä kirjastosta. Jospa tämän esittelyn jälkeen muistaisin:)
VastaaPoistaSusa P., on hyvä että näitä tehdään, mutta jos olet hiukankaan seurannut, mitä olen alkuvuodesta tähän hetkeen tehnyt. Tässä kovimmasta päästä: Oates/ Haudanmkaivajan tytär,Poltetut varjot (en muista enää kirjailijaa, kirja meni arvonnassa Mialle Chileen), Nadeem Aslam/ Elävältä haudatut, Nojoud, 10 vuotta, eronnut (en muista kirjoittajaa, kírja meni arvonnassa), Rhys Wynne Jones (?)/Sade lankeaa, Sodan lapset etc.
VastaaPoistaAfrikka kiinnostaa minuakin ja suosittelen kovasti kirjaa Sade lankeaa, sillä vaikka se oli rankkakin, siitä jotenkin selvisi ahdistumatta. Myös Susa on lukenut tämän ja teki arvostelun, joka vei minut kyyneliin.
Minun on vain saatava tehdä välillä muuta. Ja dekkariakin, sillä niiden kauheus ei ole minulle kauheutta. Erotan fiktion ja faktan!
Yksi rankempi tuossa vielä odottaa...on jo odottanut jonkin aikaa...
Sanoinkohan tämän nyt silleen kauniin ymmärtäväisesti...Toivon niin;-)
Susa, samalla tavalla voisin sanoa kirjastakin. Karseita, surullisia kohtia, mutta myös nauraa sai:) haluan ehdottomasti nähdä leffankin!
VastaaPoistaLeena Lumi, vaikka kirjassa on kamaluuksia, halusin sen lukea. Aihe on kaikessa kamaluudessaan kutenkin mielestäni mielenkiintoinen jos noin voi sanoa. Aivan kauheata, tietenkin mutta kuitenkin....
Oma kummilapsi on ollut minulla mietinnässä jo muutaman vuoden ajan ja sellaisen otan viimeistään kun pääsen työelämään ja elän itse muullakin kuin aivan liian pienellä opintotuella..:)
Susa P, minulla sama juttu. Raakaa ja kamalaa, mutta jollain tapaa mielenkiintoista kuitenkin. Kannattaa lukea:)
Nyt olen minäkin kirjan lukenut. Elokuvan näin viime keväänä ja pidin siitä kovasti. Myös kirja oli erittäin mielenkiintoinen, koskettava ja hyvin kirjoitettu. Se vei mukanaan niin, että ei tahtonut illalla malttaa lopettaa ja siksi meni nukkuminen myöhään. Kaikkein vaikuttavinta siinä on, että se on totta. Ei voi mitenkään käsittää, että vielä meidän päivinämme voi tuollaista tapahtua. Minua kosketti se lämpö, jolla Waris kertoi lapsuudestaan, perheestään ja erityisesti äidistään. Kaikkea kamalaa kokeneena hän oli kaikesta huolimatta saanut turvallisuutta, lämpöä ja huolenpitoa lapsena ja se kantoi häntä vaikeuksien yli. Warisin äidin koettelemuksia kyllä ihmettelin, kaiken lisänä oli toisen vaimon jättämät lapset, jotka jäivät hänen hoitoonsa.
VastaaPoistaKaiken kaikkiaan hieno lukukokemus.
Seuraavana yöpöydälläni odottaa Sirpa Kähkösen uusin. Saa nähdä, jaksanko sitä lukea, voi olla, että se on liian tietokirjamainen.
Hanna, minäkin ihailin Warisin äitiä, jaksaa nyt kasvattaa miehensä toisen vaimonkin lapset kun muutenkin on vaikeaa. Waris todellakin kertoi lämmöllä ja kauniisti etenkin äidistään -siitä minä myös tykkäsin:) Elokuvan haluan katsoa kunhan ehdin -sekin taitaa jäädä joululomalleni, nyt kun on tenttikiireitä:/
VastaaPoistaSirpa Kähköstä en ole lukenut, en edes oikeastaan kuullut hänestä. Täytyykin googlettaa;D