 |
| Totta / Riikka Pulkkinen. Otava, 2010. 333 sivua. |
Halusin paneutua Riikka Pulkkisen kakkosromaaniin Totta ajan kanssa, kunnolla ja rauhassa. Nyt löysin kaksi päivää, jolloin minulla ei ollut mitään suunnitelmia, sain vihdoin luettua, nautittua tämän kirjan. Totta kertoo psykologi Elsasta jonka sairaus on terminaalivaiheessa ja kuolema ovella. Kirja kertoo ylipäänsä surusta, saman suvun naisista jotka kaikki kokevat surua - Eleonoora, Elsan ainut tytär, lääkäri, suree äitinsä sairautta ja lähestyvää kuolemaa, Eleonooran tyttärellä Annalla on myös omat surunsa ja murheensa ihmissuhteissaan. Tärkeässä osassa on myös Elsan mies, Eleonooran isä, taiteilija Martti Ahlqvist joka käsittelee vaimonsa lähestyvää kuolemaa omalla tavallaan. Sivuosissa vilahtaa myös Annan sisko Maria, Eleonooran mies Eero, Annan poikaystävä Matias sekä Annan entinen miesystävä ja tämän pieni tytär.
Kirjassa seurataan perheen elämää Elsan kuoleman lähestyessä, Elsan viimeisiä toiveita, lapsenlapsien kanssa vietettyjä viimeisiä piknikkejä ja suvun yhteisiä mökkireissuja. Ennen kuolemaansa Elsa kuitenkin haluaa kertoa tyttärentyttärelleen Annalle totuuden tapahtumista Annan äidin, Eleonooran, ollessa vasta pieni lapsi. Elsan ja Martin historiasta löytyy tapahtumia, joista on vaiettu liian kauan. Kuvaan astuu siis Eeva, Martin ja Elsan kotiapulaisena, Eleonooran lastenhoitajana toiminut nuori opiskelijatyttö. Kirjan luvut kertovat vuorotellen nykyajasta, Elsan viimeisistä viikoista ja 1960-luvusta, Eleonooran lapsuudesta, jonka kertojana toimii usein Eeva. Eevan tuominen tarinaan muuttaa sen ehdottomasti psykologisesti mielenkiintoiseksi, se vaikuttaa myös päähenkilöiden välisiin suhteisiin. Anna saa uuden käsityksen isoisästä jonka kanssa istutaan ratikassa ja keksitään elämiä tuntemattomille ihmisille, Eleonooran suhde tyttäreensä Annaan muuttuu, kuten myös tarinan toinen äiti-tytär -suhde - Eleonooran ja Elsan välinen.
Totta paneutuu Elsan läheisten surutyöhön mutta sen rinnalla myös vaiettuun salaisuuteen jonka kuoleva Elsa haluaa selvittää ennen kuin on liian myöhäistä. Kaikki alkaa Eevan mekosta jonka Anna löytää leikkiessään pukuleikkiä isoäitinsä kanssa, viimeisen kerran. Mekosta alkaa Elsan kertoma tarina Eevasta, Martista, itsestään ja Eleonoorasta, perheen historiasta, vaietuista tapahtumista joista Eleonoora muistaa jotakin, mutta ei läheskään kaikkea.
Täytyy sanoa heti, että Totta on todella loistava kirja. Tykkäsin tästä jopa enemmän kuin Pulkkisen esikoisesta, Rajasta. Totta on mielenkiintoinen, psykologisestikin todella hyvin, totuudenmukaisesti kirjoitettu. Kieli on sujuvaa, kaunista, kaikki lauseet mietittyjä. Koko kirja vaikuttaa hiotulta ja valmiilta. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, heihin on helppo samaistua ja tuntea heidän surunsa kuoleman lähestyessä. Kaikin puolin valmis paketti, ehdotomasti lukemisen arvoinen kirja. Pulkkinen pysyy kotimaisten suosikkikirjailijoideni kärjessä toisenkin romaaninsa jälkeen. Ihana lukukokemus, kaikin puolin:)
*****
Mulla oli tästä kirjasta vähän toisenlainen mielipide, sillä vaikka tämä oli tosi hyvä kirja ei tää kuitenkaan Rajalle pärjää. Ehkä odotin kirjalta vähän liikoja, koska Raja oli niin loistava. Parasta tässä oli ehdottomasta Eevan salaisuuden selvittäminen ja vanhojen sukuasioiden penkominen.
VastaaPoistaMulle Susan tavoin Raja oli niin loistava lukukokemus, että Totta ei yltänyt lähellekään sitä. Kielellisesti Totta oli loistava, jopa hieman liiankin täydellinen - tarkoittaa sitä, että jokainen lause oli niin valmis - mutta Raja vielä parempi. Aiheiden puolesta Raja oli kiinnostavampi, en syttynyt Totta-teoksen vanhojen suvun asioiden penkomisesta. Jotenkin en vain syttynyt tähän teokseen.
VastaaPoistaMinä puolestani en ole lukenut kumpaakaan Pulkkisen teosta - vielä. Ostan harvemmin kirjoja omakseni enkä pahemmin jaksa varailla kirjastosta, joten taidan odotella siihen asti, että kirjan saa napattua kirjastonhyllyltä ihan vapaasti. Mutta kiinnostaa kyllä!
VastaaPoistaKiitos arviosta! Minulla on juuri Raja kesken ja Totta on mainittu kirjeessäni Joulupukille ;)
VastaaPoistaSusa P., minäkin mietin kuinka paljon omat odotukseni kirjasta vaikuttivat lopulliseen mielipiteeseeni. Tykkäsin tosi paljon Rajasta ja odotin tältäkin todella paljon, toivoin että se olisi yhtä hyvä, mielellään vielä parempi koska Rajassa oli muutama juttu joka minua häiritsi. Tästä taas en löytänyt oikein mitään häiritsevää. Ehkä mielipiteeni olisi toinen jos lukisin kirjat uudestaan, vaikka peräkkäin. Parasta tässä oli minunkin mielestäni Eevan salaisuuden selvittäminen, perheen historian penkominen:)
VastaaPoistaMari A., minä taas tykkäsin kovasti juuri Totta-kirjan vanhojen asioiden penkomisesta, se oli mielestäni kirjan parasta antia;) Samaa mieltä olen kanssasi siitä, kuten kirjoitinkin arvosteluuni, että Tottan jokainen lause oli todella valmis ja mietitty. Näin jälkikäteen sen ehkä voisi ajatellakin liian täydellisenä kielenä….en osaa sanoa. ..Kiitos kommentistasi!:)
Lauren, kannattaa lukea Pulkkisen molemmat kirjat jos aiheet kiinnostavat. Minäkin lainaan uutuudet mieluiten kirjastosta, mutta tämän kirjan varausjono oli niin tajuttoman pitkä että en jaksanut odottaa joten ostin sen itselleni;)
Morre, kiitos kommentistasi! Kiva kuulla sitten mitä mieltä olet Rajasta:)
VastaaPoistaMinä vähän varoen luen näitä arvosteluja, kun Totta on minulta vielä lukematta ;), mutta en kuitenkaan osaa olla arvosteluja täysin lukemattakaan. Oli kiva kuulla näin positiivinen kokemus ja vieläpä ansiokkaaseen Rajaan verrattuna! Innolla odotan, että saan kirjan käsiini :)
VastaaPoistaMinullakin on vielä molemmat lukematta, mutta odotan kyllä kovasti. Kuulemani perustella uskoisin pitäväni Pulkkisesta.
VastaaPoistaKaroliina
Susa, sinulla on sitten hyvä kirja edessäsi luettavana;) Minua vaivaa hieman sama asia, en osaa olla lukematta arvosteluja kesken olevasta kirjasta, tai kirjasta joka tiedän lukevani. Kuitenkaan en haluaisi lukea arvosteluja mutta tulee jotenkin automaattisesti;)
VastaaPoistaKaroliina, toivottavasti tykkäät:) olisi kiva kuulla mielipiteesi sitten kun olet Pulkkista lukenut!
Eilen illalla sain luettua tämän loppuun. Olen ihan samaa mieltä kuin Sanna:tämä on selvästi parempi kuin Raja. Minua viehätti kovasti siirtymät 60-luvulle Eleonooran lapsuuteen, jotka kerrottiin Eevan silmin ja sitten taas paluu nykypäivään. Todella kauniita lauseita kirja oli kukkuroillaan, selvää Finlandia-ainesta. ihmettelen, miten noin nuori nainen pystyy kirjoittamaan noin kypsään tapaan vanhoista asioista (vanhan tädin kommentti ;-)).
VastaaPoistaLopussa tuli vähän sellainen olo, olenko ymmärtänyt kaiken oikein vai pitäisikö lähteä lukemaan uudelleen. Joissakin kohdissa kirjaa piti olla tarkkana, kuka kulloinkin oli äiti (Elsa vai Eleonoora). Ehkä tämä johtui siitä, että luin kirjaa illalla myöhään. Minun piti palauttaa kirja tänään kirjastoon, mutta päätin pitää sitä vielä viikonlopun yli ja katsoa sieltä muutamia hienoja kohtia uudelleen.
Minun yöpöydälläni odottaa seuraavana Aavikon kukka, jonka näin viime keväänä elokuvana ja josta silloin pidin kovasti. Siitäkin näyttää tässä blogissa olevan keskustelu meneillään.
Mikä Finlandia-ehdokas otetaan seuraavaksi luettavaksi?
Hanna, minäkin pidin Totta-kirjassa eniten juuri 1960-luvun tapahtumista ja Eevan kertomista luvuista. uudetsaan luen varmasti tuon kirjan kun se omasta hyllystäni löytyy. Uskon että siitä saa uusia juttuja toisella lukukerralla...
VastaaPoistaAavikon kukan luin heti Tottan jälkeen ja oli kyllä mielekiintoinen tarina! Seuraavaksi ajattelin lukea Finlandia-ehdokkaista Markus Nummen Karkkipäivän, se on kirjastossa varattuna minulle ja saan sen varmasti ensi viikolla:) Tällä hetkellä kesken on syysuutuus ulkomailta, Joyce Carol Oatesin Kosto:Rakkaustarina.