Haudankaivajan tytär

Haudankaivajan tytär ( The Gravedigger´s Daughter, 2007) / Joyce Carol Oates. Otavan kirjasto, 2009. 678 sivua.

Olen lukenut niin positiivisia kokemuksia Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tyttärestä eri blogeista (esim. täältä, täältä ja täältä) että päätin nyt viimein tarttua siihen, pienen pakon edessä. Kävi nimittäin niin, että lainasin kirjan jo kesällä kirjastostamme kun se oli palautettuja -hyllyssä, mutta en saanut sitä luetuksi kun vasta nyt kun olen uusinut lainani jo viisi kertaa, joka on maksimi... Eli kirja on pakko palauttaa huomenna kirjastoon ja sopivasti sainkin sen luetuksi eilen illalla. Minä en kyllä missään vaiheessa tuntenut, että luen tätä "pakolla", jos aikarajaa ei olisi ollut olisin ehkä nauttinut kirjasta hieman hitaammin. Mutta hyvä se oli näinkin...

Haudankaivajan tytär kertoo Rebecca Schwartin elämäntarinan. Kirjan alussa Rebecca on Niles Tignorin nuori vaimo ja myös nuori äiti, pieni Niley poika odottaa naapurissa hoidossa kun Rebecca kävelee työpaikaltaan tehtaasta kohti kotia. Rebeccaa seuraa panamahattuinen mies, joka naisen saavuttaessaan kysyy onko tämä Hazel Jones. Rebecca ei ole Hazel, ainakaan vielä. Kirjassa tulee takaumia, seuraavaksi lukija saa tietää Rebeccan lapsuudesta, kuinka hän syntyi laivalla juuri sillä hetkellä kun hänen saksalainen perheensä saapui Amerikkaan. Kuinka Rebecca selvisi elämästään väkivaltaisen haudankaivajan, Jacob Schwartin, tyttärenä ja kuinka hänestä kasvoi nuori nainen joka päätyi naimisiin itseään huomattavasti vanhemman, liikemies Niles Tignorin kanssa. Rebeccan elämään mahtui suuria tragedioita mutta hän pääsi naimisiin ja oli hetken onnellinenkin. Kunnes...

Rebeccan ja Nilesin avioliitto on rankka. On paljon mustasukkaisuutta, väkivaltaa ja salaisuuksia. Rebeccan silmät on vuorotellen mustana, hänen vartalonsa on kipeä Nilesin kovakouraisen käytöksen jäljiltä. Lohtua ja jaksamista Rebeccan elämään tuo vain pieni Niley-poika jolle äiti, mami, on maailman tärkein. Rebecca ja Niley asuvat väkivaltaisen Tignorin luona kunnes Rebecca saa tarpeekseen. Hän ottaa pojan ja miehensä auton ja karkaa.

Kohta Rebecca ja Niley ovatkin jo Hazel Jones ja tämän pianoa hienosti soittava poikansa Zacharias Jones. Zachille hankitaan uusi syntymätodistus koska edellinen "tuhoutui tulipalossa". Hazel ja Zach löytävät uuden kodin, uusi ihmisiä elämäänsä ja pikkuhiljaa kaikki asettuu uomiinsa. Sisimmissään sekä Hazelia että Zachia kalvaa pelko, aina kun kadulla kävele mies joka edes muistuttaa Tignoria, he säikähtävät. Jos hän löytää heidät, he ovat mennyttä.

Haudankaivajan tytär on rankka ja koskettava nuoren naisen selviytymistarina. Rebecca/Hazelin elämässä on tapahtunut paljon kauheita asioita mutta tavallaan hän selviää. Hän selviää itsensä ja rakkaan poikansa vuoksi, hän osoittaa naisen vahvuuden ja lähtee väkivaltaisten miesten luota. Vaikka lapsuuden tragedia pyörii mielessä, hän jättää senkin taakseen. Nainen on vahva ja rohkea, hänen matkaansa on ilo seurata vaikka Rebeccaan kohdistuvat nyrkiniskut satuttavat lukijaakin.

Joyce Carol Oatesin kirjoitustapa ja kerronta on aivan upeaa. Olen nyt lukenut kaksi hänen kirjaansa (tämän ja Kosto: rakkaustarina) ja voin kyllä nostaa hänet jo suosikkikirjailijoideni listalle. Haudankaivajan tytär kosketti minua, Rebecca/Hazel jäi joka lukukerran jälkeen mieleen pyörimään ja se on minulle hyvän kirjan merkki!

Tähtiä *****-

Tuo miinus tulee ihan vaan siitä, että kirja olisi minusta voinut olla ihan vähän lyhyempi. Kirjan keskivaiheen jälkeen tuli muutama kohta jossa ajattelin, että tarina saisi mennä jo eteenpäin. Mutta kyseessä on vain pienenpieni miinus;)