Sivut

perjantai 25. helmikuuta 2011

Oma taivas

Oma taivas (The Lovely Bones, 2002) / Alice Sebold. WSOY 2010 (1.painos 2003). 408 sivua

Lukupiirimme tapasi ensimmäisen kerran tammikuussa ja silloin valitsimme ekaksi piirikirjaksi Alice Seboldin Oma taivas -romaanin. Oma taivas on sekoitus satua, dekkaria ja selviytymistarinaa. 14-vuotias Susie Salmon murhataan kotinsa lähellä joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1973. Susie menee taivaaseen josta hän vuosien ajan seuraa, miten hänen läheistensä elämä jatkuu maa päällä.

Salmonin perheen elämä muuttuu kertaheitolla joulukuisena päivänä vuonna 1973 kun kaupungin poliisi Len Fenerman tulee heidän ovelleen Susien tupsupipo kädessään. Hän kertoo pipon löytyneen suuren verilätäkön läheltä, Susien ruumista ei ole löytynyt mutta veri ja pipo on vahvoja todisteita - Susie on murhattu. Susie seuraa taivaastaan kuinka hänen perheenjäsenensä, äiti, isä, pikkusisaret Lindsey ja Buckley ja paikalle saapuva äidinäiti Lynn yrittävät selviytyä Susien kuolemasta.

Taivas on kaikille kuolleille erilainen, omanlaisensa. Susie tapaa taivaassaan lopulta kuolleen isoisänsä sekä koiransa Holidayn. Susien taivaassa on puutarhoja, huvimaja ja kilttejä ihmisiä. Susien taivaassa kömpelöt naiset työntävät kuulaa ja heittävät keihästä ja talot ovat samanväriset kuin maan päällä. Perheensä lisäksi Susie seuraa taivaastaan murhaajansa elämää. Lukijalle selviää jo aikaisessa vaiheessa kuka Susien murhaaja on ja taivaastaan Susie seuraa isänsä arvailuja murhaajan henkilöllisyydesta ja poliisin yrityksiä selvittää murhaaja.
 "He työskentelivät yhdessä lumihiutaleiden putoillessa, melekin leijaillessa maahan. ja isän työskennellessä hänen vereensä tulvi adrenaliinia. Hän selvitti mielessään mitä tiesi. Oliko kukaan kysynyt tältä mieheltä, missä hän oli katoamispäivänäni ollut? Oliko joku nähnyt tämän miehen maissipellolla? Isä tiesi että naapureita oli kuulusteltu. Poliisit olivat kulkeneet järjestelmällisesti ovelta ovelle."

Taivaastaan Susie tarkkailee myös kuinka hänen ensirakkautensa Ray yrittää selviytyä hänen kuolemastaan ja sitä, kun Raysta ja Ruthista, joka oli viimeinen ihminen maan päällä johon Susie koski lentäessään taivaaseen, tulee läheisiä toisilleen. Kuinka he keskustelevat Susiesta, kaipaavat häntä mutta jatkavat tietenkin elämäänsä.

Taivaastaan Susie näkee oman perheensä kamppailun. Susien äiti lähtee lopulta suruaan pakoon, ensin toisen miehen kainaloon, sitten viinitilalle. Kotiin jää masentunut isä joka ei ole selvityä tyttärensä kuolemasta. Hän istuu työhuoneessaan, tuijottaa tuolia jossa Susie usein istui. Susien sisko Lindsay rakastuu Samueliin, jonka tuki ja turva vaikuttaa selvästi positiivisella tavalla tytön suruprosessia. Susien vanhaan huoneeseen on asettunut lasten äidinäiti Lynn. Hän tuo perheeseen taas arjen rutiineja vaikka ei ennen ole ollutkaan mikään perheenäiti. Salmonin perheen kuopus, Buckley, on sisarensa kuoleman aikoihin vasta nuori poika eikä ymmärtänyt aivan kaikkea. Buckley kyselee ja ihmettelee mihin sisko on lähtenyt, hänestä tulee isänsä suosikkilapsi, seuraa isäänsä kaikkialle.

Vuodet Susien kuolemasta kuluvat ja perhe alkaa toipumaan alkusokista. Oikeastaan kaikki muut paitsi perheen isä jatkaa elämäänsä, isällä on yhä vaikeuksia työstää suruaan. Susie kaipaa perhettään, tuntee haikeutta nähdessään ystäviensä valmistuvan koulussa ja sisarensa viettäessä romanttisia hetkiä ensirakkautensa kanssa. Hänenhän kuuluisi kokea samat asiat!

Oma taivas on kaunis mutta surullinen tarina. Se luo kauniin kuvan taivaasta joten minä koin romaanin myös lohtua tuovana. Susien ja hänen perheensä kaipausta oli surullista seurata mutta samalla kirjan mielenkiintoisinta antia oli minun mielestäni seurata, kuinka eri henkilöt työstivät suruaan, mitä he tekivät surulleen ja millä tavalla yrittivät jatkaa elämäänsä.

"(...) Lumi oli täyttänyt isäni paidan rypyt ja asettunut juovaksi vyön päälle. Tunsin kipeää kaipausta. Käsitin etten koskaan enää säntäisi ulos hankeen Holidayn kanssa, en koskaan työntäisi Lindseytä kelkassa, en koskaan vastoin parempaa tietoani opettaisi pikkuveljelleni, kuinka lumi puristetaan kämmenissä palloksi. Seisoin yksinäni heleänvärisessä terälehtimeressä. Maan päällä putoili pehemitä viattomia lumihiutaleita kuin sinne laskeutuisi verho."

Samalla inhosin mutta kunnioitin Susien äidin päätöstä jättää perheensä. Minusta oli kauhea temppu jättää muu perhe ilman selitystä, mutta äiti oli juuri se, joka teki surulleen jotain konkreettista. Isä taas vaikutti masentuneelta, hän ei työstänyt suruaan oikeastaan millään tavalla eikä siitäkään seurannut mitään hyvää.

Alice Seboldin kieli on kauniin kuvailevaa ja monessa kohdassa ihastelin tapahtumien kuvailuja kauan. Yllä oleva tekstilainaus on yksi suosikkikuvailuistani. Kielen lisäksi romaanissa parasta oli kuinka paljon tunteita se minussa herätti. Surua Susien kohtalosta, vihaa murhaajaa kohtaan, onnea kun huomasi, että perhe ehkä selviää. Onnea tunsin myös Susien puolesta hänen kuvaillessaan taivastaan. Minä siis pidin kirjasta kovasti, tarina oli kaikessa surullisuudessaan kaunis ja perheen selviytymistä oli mielenkiintoista seurata Susien näkökulmasta. Minä myös tykkäsin kirjan aiheesta joka on aivan erilainen kuin missään kirjassa jonka olen aiemmin lukenut. Todella miellyttävä, tunteita herättävä ja rikas lukukokemus, suosittelen lämpimästi!:)

Kirjalle tähtiä ****+.

 Tänä vuonna minulla on käynnissä "Lue kirja ja katso elokuva"-haaste ja kun luin että Oma taivaasta on tehty myös leffa, päädyin katsomaan senkin. Nyt seuraa siis lyhyt mielipiteeni elokuvasta.



Peter Jacksonin ohjaama elokuva Oma taivas (Lovely Bones) sai Suomen ensi-iltansa tammikuussa 2010. Minä olen kuullut elokuvasta tähän saakka eniten negatiivista palautetta mutta oli kiva kuitenkin katsoa se, ja hieman vertailla kirjaan. Elokuva oli minun mielestäni huomattavsti kirjaa huonompi. Paikoin leffassa oli kauniita kohtia, etenkin Susien taivaasta. Juonesta oli kuitenkin jätetty aika isojakin osia pois joka taas hieman kummastutti. Jotenkin en myöskään tykännyt Susieta näytelleestä tytöstä, minun päässäni Susie oli aivan erilainen. Leffan Susie ei täsmännyt ollenkaan minun Susieen...

Paikoin kaunis elokuva, mutta kirjaa huomattavasti huonompi. Olisi ihan kiva tietää, olisiko kirja-elokuva parien elokuva minusta parempi jos katsoisin sen ensin ja lukisin kirjan vasta sitten - mutta silloinhan kirjan lukemisesta jäisi niin paljon pois, kun juonen tietää jo etukäteen...

Elokuvalle tähtiä ***

 --------------------

Pyydän anteeksi ylipitkää kirjoitusta ja toivon että joku jaksoi lukea loppuun saakka;) Ihanaa viikonloppua kaikille, palailen viimeistään sunnuntaina Haudankaivajan tyttären kanssa!

8 kommenttia:

  1. Luin tämän viime kesänä ja kirja jätti ristiriitaisen maun. Se piti otteessaan, ihastutti ja kuvottikin. Oli kiinnostava lukea kuvauksesi elokuvasta. Olen samaa mieltä, että yleensä kirja on elokuvaa parempi - etenkin silloin kun kirjan on lukenut ensin. Olisikohan sellaisia kirja-elokuvapareja, joissa elokuva on parempi? Ei tule äkkiseltään mieleen. :)

    Jään odottamaan Haudankaivajan tytärtäsi!

    VastaaPoista
  2. Minusta Hiljaiset sillat oli elokuvana parempi kuin kirjana.
    Mutta muita ei juurikaan ole... Tasaväkisinä pidän Tuulen viemää. Siinä kirja ja elokuva ovat molemmat upeita.

    VastaaPoista
  3. Kirja-elokuvaparit ovat kyllä hankalia. Minä katson mieluummin leffan ensin, koska muuten se on lähes väistämättä pettymys. Mutta toki se voi vesittää lukukokemusta paljastamalla juonen tai kuvittamalla kaiken valmiiksi. Kirjat ja leffat, joista eniten pidän, eivät ehkä kuitenkaan ole niin loppuratkaisupainotteisia, että tuo ensiksi mainittu häiritsisi hirveästi.

    VastaaPoista
  4. Sanna, siis taas kyynelehdin...Teit niin kauniin arvostelun tästä kirjasta, jota rakastan aivan käsittämättömästi. Tästä kirjasta tuli elämääni outo lohtu, silta ylitse synkän virran.

    Olet muuten ottanut niin kauniin lainauksen, että kohta luen kirjan uudestaan. Ehkä kerron kaikille, miten tämän koen...

    Jos viileästi katsotaan, niin silloinkin kirja on keksinkertaisuuden yläpuolella. Jos joku sanoisi minulle tämän rakenteen, nauraisin, mutta Alice Sebold on tehnyt mahdottomasta mahdollisen.

    Järkytyit, kun äiti hylkäsi perheensä. Muistat varmaan Spungenin Nancyn, eikö siinäkin äiti tehnyt lopussa vastaavan ratkaisun? Ja mitä tapahtui Lessingin Viides lapsi lopussa? Ja sitten on semmoinen kirja kuin Muukalainen perhessä, joka kertoo ylemmän luokan amerikkalaisesta perheestä, josta kasvaa raiskaaja, lopulta tappaja. Tarina on tosi ja rankka, mutta siinä äiti jättää lopussa kaiken, mutta hän oli sitä ennen taistellut eniten. En muista kaikkea kaikesta, mutta syynä on ollut kauna, jossa äiti kokee jääneensä yksin asian kanssa ja tehneensä ylitse voimiensa.

    Jos teen tämän, muistuta minua, niin linkitän sinut.

    Kiitos Sanna♥

    VastaaPoista
  5. PS. Tämä kirja on saanut jonkin verran väärinymmärrystä matkaansa. Sehän ei tietystikään ole ihme, koska rankka tapahtuma aloittaa kaiken. Kuitenkin, tämä kirja omaa jo kulttikirjan maineen. OPlen lukenut tästä kaiken, mitä olen käsiini saanut.

    Minulla on muuten kirjakerhon kappale ja siis aivan eri kuva kannessa.Susien kasvot kuin udun lävitse...

    VastaaPoista
  6. lumiomena, minullakaan ei tule mieleen kirja-elokuva pareja joissa elokuva olisi parempi! Toivottavasti sellainen osuisi eteen vaikka tämän vuoden projektin aikana;)
    Haudankaivajan tyttären arvion kirjoitin juuri!

    Hanna M., Tuulen viemään haluan sekä lukea että katsoa elokuvana tänä vuonna. Hiljaiset sillat on tuntematon minulle, mutta voisi olla myös hyvä vaihtoehto projektiani varten. kiitos vinkeistä:)

    Karoliina, totta. Täytyisi yrittää niin, että katson elokuvan ensin ja luen kirjan vasta jälkeenpäin. Jospa elokuva silloin vaikuttaisi paremmalta;)

    Leena Lumi, oi kiitos kauniista sanoistasi!:)
    Täytyy myöntää etten ole vielä lukenut Spungenin Nancya, täytyisi kyllä! Ja Lessingin Viides lapsi –kirjassa oli tosiaan samantyyppinen ratkaisu äidillä…

    Minäkin olen muuten nähnyt sen kovakantisen kirjan tästä Oma taivaasta jossa on todella kaunis kansi. Omasta hyllystäni sattui löytymään tämä pokkariversio jonka kansi on suoraan elokuvasta. Ja elokuvan Susie ei ole minun Susieni;)

    VastaaPoista
  7. (Sanna, yritin kommentoida Haudankaivajan tyttäreen, mutta siitä sivulta ei löytynyt kohtaa 'Lähetä kommentti'.)

    VastaaPoista
  8. Leena, outoa! Hanna oli sinne kommentoinut ja juuri itse vastasin ja ihan normaalisti toimii ainakin nyt...voitko kokeilla uudestaan?:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.