Sikalat (Svinalängorna)

Svinalängorna / Susanna Alakoski. Albert Bonniers förlag, 2006. 260 sivua

 Susanna Alakosken Hyvää vangkilaa toivoo Jenna on ollut pitkään lukulistallani mutta kun ystävä pyysi minua mukaansa leffaan muutama viikko sitten katsomaan Alakosken aiemman Sikalat -romaanin pohjalta tehtyä elokuvaa Sovinto, päätin sitten lukea Sikalat ensin. Tässä on muuten "Lue kirja ja katso elokuva"-haasteen kolmas osallistujapari. Luin kirjan sen alkuperäiskielellä ruotsiksi joten jos nimet tai muut eroavat suomalaisesta versiosta se on sitten siksi;)

Sikalat viittaa Ystadissa sijaitsevaan lähiöön jonka nimi on Fridhem mutta jota kutsutaan myös nimellä Svinalängorna (=Sikalat). Fridhemissä asuu kirjan "kertojana" toimiva kahdeksanvuotias Leena-tyttö joka on muuttanut Ruotsiin Suomesta perheensä kanssa. Leena asuu vanhempiensa sekä isoveljensä Markun ja pikkuveljensä Sakarin kanssa yhdessä Fridhemin asunnoista. Perheeseen kuuluu myös koira Terrie sekä jatkuvasti vaikhtuva kissa jolla kuitenkin on aina sama nimi, joko se on Puti tai Tipu. Kirjan alussa kuvataan Leenan perheen muuttoa lähiöön. Leena tutustuu naapurissa asuvaan samanikäiseen Åseen josta tulee Leenalle läheinen ystävä. Myös Leenan äidin ystävän, Helmin, tytär Riitta on yksi Leenan parhaita ystäviä. Sikalat kuvaa näiden kolmen tytön elämää köyhässä lähiössä.

Alku vaikuttaa hyvältä, Leena saa ystäviä ja hänen vanhempansa saavat rakennettua aika onnellisen uuden kodin Ruotsiin. Pian kaikki kuitenkin alkaa muuttua kun vanhempien juhlat karkaavat käsistä. Alkoholista tulee jokapäiväinen asia, Leena saa useasti nähdä vanhempiensa juovan, makailevan kännissä kotona ja isän hakkaavan äitiä juovuspäissään. Perheen huono olo kasvaa, Leena pakenee Åsen luokse yökylään, kaipaa joka ilta takaisin kouluun, pois kotoa. Hän herää öisin Åsen luota, kuulee seinän toiselta puolelta huutoa ja mäiskintää ja pelkää äitinsä hengen puolesta. Mielessä käy myös pikkuveli - kuuleeko ja näkeekö Sakari tapahtumat?

Leenan vanhemmat ovat välillä pidempiäkin aikoja juomatta ja silloin perheen arki on lähes tavallista. Kuivana jouluna lapset saavat katsoa Aku Ankkaa telkkarista, kuusi koristellaan yhdessä ja ruuat jaetaan tasan. Seuraavana jouluna isä sotkeutuu kuusenkynttilöihin, kiroilee taukoamatta, hakkaa äidin ja päätyy lopulta äidin ulosheittämänä pihalle karjumaan vittu saatanaa. Leena pelkää jatkuvasti äitinsä puolesta, mutta samalla nuoren tytön sisintä kalvaa pelko itsensä, veljiensä sekä Terrien puolesta. Ystäviltään Leena saa tukea ja juttuseuraa, mutta sekä Åsen että Riitan perheisiin kuuluu myös alkoholi. Riitan isä ei ole koskaan selvinpäin ja Åsen äitikin aika harvoin.

Leenalla on jatkuvasti taskussaan kolikko, siltä varalta että hänen täytyy soittaa ambulanssi kolikkopuhelimella. Kolikoille tuleekin moneen otteeseen käyttöä ja Leena yrittää pelastaa perheensä pyytämällä apua Jumalan lisäksi myös poliisilta ja sosiaaliviranomaisilta. Lopulta sosiaaliviraston avulla vanhemmat saadaan pakkoraitistumaan ja Leenan elämässä näkyy valonpilkahdus.

Sikalat on kirja rankasta aiheesta. Minä henkilökohtaisesti luen mielelläni rankoista aiheista ja pidin tästä aika paljon. Perheen lasten elämää oli kurja seurata, nuori Leena osoitti useasti mieletöntä rohkeutta mutta lapsuus lapsena jäi tytöltä kovasti kokematta. Kirja on ehdottomasti tärkeä ja todella ajatuksia herättävä, monen vanhemman (ja muun aikuisen...) kannattaisi lukea tämä. Vanhempien alkoholiongelmat kuvailtuna juuri pienen lapsen näkökulmasta tuo asian vakavuuden ja mahdolliset seuraukset varmasti parhaiten (ja kauheimmiten) esille. Kirja on loppuun saakka surullinen mutta pieniä valonpilkahduksia alkaa tyttöjen elämässä jo näkyä. Vaikuttava lukukokemus!

Tähtiä ****

Elokuva: Sovinto (2011)

Sikalat-romaanin pohjalta on tehty Pernilla Augustin ohjaama Sovinto-niminen elokuva joku sai ensi-iltansa tänä vuonna. Elokuva ei jäljittele kirjaa suoraan, vaan on vapaasti muokattu romaanin tapahtumista. Elokuvan alussa kahden pienen tytön äiti Leena (Noomi Rapace) saa soiton Ystadin sairaalasta josta kerrotaan että hänen äitinsä (Outi Mäenpää) on huonossa kunnossa ja haluaisi tavata tyttärensä ennen kuolemaansa. Leena ei halua lähteä tapaamaan kuolevaa äitiään mutta Leenan mies (Ola Rapace) pakkaa vaimonsa ja tyttärensä autoon ja ajaa Ystadiin.

Leena tapaa sairaalassa makaavan äitinsä ja suostuu lopulta puhumaan tälle mutta vanhassa kodissa (Fridhemissä) käynti avaa lapsuuden haavat. Leena muistelee vanhempiensa juopottelua, isän (Ville Virtanen) väkivaltaisuutta ja lapsuuttaan ylipäänsä. Leena olisi valmis palaamaan kotiin koska tahansa mutta hänen miehensä yrittää saada hänet puhumaan ja sopimaan erimielisyydet äitinsä kanssa ennen tämän kuolemaa.

Elokuvan tapahtumat eroavat kirjan tapahtumista jonkin verran, vaikka Leenan lapsuutta koskevat asiat ovatkin kovin samanlaisia. Elokuvassa Leenalla on vain pikkuveli Sakari, mutta Terrie-koira on mukana kuvioissa. Riittakin on elokuvasta kadnnut mutta Åse löytyy seinän takaa naapurista. Outi Mäenpää on äidin roolissa todella loistava ja minä olen Noomi Rapace-fani, joten pidin leffan näyttelijävalinnoista kovasti. Elokuva oli erilainen kuin kirja, mutta erittäin hyvä kirjaan pohjautuva elokuva minun mielestäni. Tykkäsin kovasti ja pakko mainita, että tässä tapauksessa innostuin lukemaan kirjan vasta katsottuani elokuvan.