Sonaatti Miriamille

Sonaatti Miriamille (Sonata for Miriam, 2008) / Linda Olsson. Gummerus, 2010. 376 sivua.

 Minun oli tarkoitus palata Turkuun viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna mutta sunnuntai-maanantai yönä iski vatsatauti. Olen tosi harvoin kipeänä, edellinen vatsatauti oli kolme vuotta sitten muutamaa päivää ennen Vanhojen tansseja ja kuumettakaan ei ole ollut vuosiin. Sitten kun tulen kipeäksi, se osuu aina huonoon aikaan - eilen olisi ollut lukupiiritapaaminen ja opintojen kanssa on tällä hetkellä tosi kiire ja paljon tekemistä. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin jäädä vanhempien luokse sairastelemaan, siinä kunnossa jossa eilen oli, en olisi jaksanut ajaa autoa. Tänään olo on jo hieman parempi, kuume on laskenut eilisestä ja vatsakin voi jo paremmin. Jaksoin aamulla lukea loppuun Linda Olssonin Sonaatti Miriamille josta nyt voisin kirjoittaa muutaman sanasen.

Viulisti Adam Ankeria kohtaa suuri tragedia kun hänen tyttärensä Miriam kuolee onnettomuudessa. Adam jää yksin Uuteen-Seelantiin jonne hän vuosia aiemmin on paennut, elämänsä tärkeimmän ja suurimman valinnan vuoksi, tyttärensä kanssa. Eräänä päivänä Adam poimii maasta hiuspinnin joka tuo Miriamin hänen mieleensä. Adam vierailee myös museossa jossa kävi useasti tyttärensä kanssa. Museon holokaustinäyttelyssä Adam törmää valokuvaan Adam Lipskistä, valokuvan mies on samanniminen kuin Adam Anker joskus oli:

"Minun nimeni on Adam Anker. Joskus se on ollut Adam Lipski. Olen syntynyt Krakovassa, Puolassa. Katsoessani silmiin vierasta miestä, jolla oli sama nimi kuin minulla, aloin ensimmäisen kerran elämässäni kuulla kysymyksiä, joita ei ole koskaan esitetty, ja minut valtasi hillitön halu tietää."

Hiuspinnin löytäminen sekä museovierailu saa Adamin muistelemaan tyttärensä viimeiseksi jääneitä sanoja:

"Mene ulos, isä. Lähde seikkailemaan! Nyt on lauantai!"

Noin vuosi tyttärensä kuoleman jälkeen Adam lähtee seikkailemaan, Wienin kautta Krakovaan jossa hän tapaa ihmisiä jotka osaavat kertoa hänen menneisyydestään paljon. Adam saa käsiinsä Wanda -äitinsä kirjoittaman kirjeen joka kertoo Adamin menneisyydestä enemmän kuin mikään tai kukaan koskaan ennen. Adam etsii juuriaan ja löydettyään osan vastauksista hän palaa vihdoin Ruotsiin tapaamaan naista, joka oli hänelle kerran maailman tärkein mutta joka pakotti Adamin tekemään elämää suuremman valinnan.

Sonaatti Miriamille on kaunis ja koskettava kertomus menneisyydestä, kaipauksesta ja surusta. Minä odotin kirjalta paljon, ja ehkä siksi petyin hieman. Olssonin kieli on todella kaunista ja loppujen lopuksi pidin siitä, kuinka kirjan loppupuolella kertojaääni vaihtui Adamista hänen rakastamaansa naiseen. Minua hieman harmitti se, että Miriam jäi niin etäiseksi hahmoksi ja lukija ei saanut tietää hänestä juuri mitään. Holokaustikuvaukset ja Adamin historian etsiminen oli kirjan mielenkiintoisinta antia, kun taas kirjan viimeiset osat Ruotsissa oli kirjan kauneinta antia. Ihastuin kovasti Olssonin kieleen ja seuraavaksi otan luettavaksi joululahjaksi saamani Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -kirjan.

Tähtiä ****-