Sivut

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Hevosvarkaat / Per Petterson

Hevosvarkaat (Ut og stjaele hester, 2003) / Per Petterson. Otavan kirjasto, 2009. 214 sivua.

 En muista mistä blogista ensimmäisen kerran luin Per Petterson-kehuja mutta kiinnostuin kirjailijasta ja otin kirjastosta mukaan Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009 voittaneen Pettersonin viidennen romaanin Hevosvarkaat.

Trond on 67-vuotias ja jäänyt vähän aikaa sitten leskeksi. Nyt hän on muuttanut Lyyra-koiransa kanssa vanhaan mökkiin Norjan erämaahan miettimään ja muistelemaan elämäänsä. Mennyttä on vaikea miettiä, kipeitä asioita ja muistoja nousee pintaan kun Trond tutustuu naapurissa asuvaan Larsiin.

Trond muistelee kesää vuonna 1948. Hän oli silloin 15-vuotias poika ja vietti kesää isänsä kanssa mökissä lähellä Ruotsin rajaa, Pohjois-Norjassa. Päivisin Trond auttoi isää töissä, iltaisin hiivittiin ulos samanikäisen Jonin kanssa leikkimään hevosvarkaita. Tuon kesän aikana Jonin perheessä kuitenkin sattuu traaginen onnettomuus, ja kaikki muuttuu sekä Jonin, että Trondin elämässä.

Onnettomuuden jälkeen Trond huomaa oman perheensä ja Jonin perheen väliset oudot suhteet. Mikään ei ole kuten ennen onnettomuutta, Trond menettää hyvän leikkikaverin ja isäkin muuttuu erilaiseksi, etäiseksi. Kesä jatkuu apeissa merkeissä, piristystä Trondin päiviin tuo vain eräs maitotyttö sekä tatuoitu Franz joka kertoo Trondille paljon, myös uusia asioita Trondin isästä.

Kirjassa kerronta vaihtelee nykypäivässä, eli 67-vuotiaassa Trondissa ja kesässä 1948. Tärkeimmät tapahtumat ja muistot liittyvät juuri kesään 1948, sinä kesänä Trondin elämä muutti suuntaa ja kasvatti hänestä miehen. Mutta myös nykyajassa tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat Trondin tulevaisuuteen. Eräänä päivänä hänen erämökkinsä pihaan ajaa auto, ja Trond saa tärkeän vieraan.

Petterson kuvailee Norjan luontoa äärimmäisen kauniisti. Näin silmissäni lumiset Norjan erämaan maisemat, tunsin myöhäiskesän usvaiset illat ihollani. Trond oli myös aivan ihana, mielenkiintoinen ja koskettava henkilönä, joten hänen historiaansa ja muistojaan seurasi mielellään. Kirjan tunnelma oli tavallaan surullinen mutta kaikesta kuulsi läpi positiivisuus ja elämänmyönteisyys koska:

"(...) mehän päätämme itse milloin tekee kipeää."

Hevosvarkaat on kaunistunnelmainen ja tiivis romaani jonka kantavia teemoja on kasvaminen pojasta mieheksi, isän ja pojan välinen suhde, rakkaus, luopuminen ja pettyminen. Kirjassa käsitellään myös yksinäisyyttä, surua ja eristäytymistä. Kirja on sopiva pidemmissä pätkissä nautittavaksi, sillä tarina etenee aika verkkaisesti ja tapahtumien sijasta annetaan paljon tilaa henkilöiden ajatuksille ja tunteille. Yleensä en oikein jaksa lukea hitaasti eteneviä kirjoja, mutta tästä tiheästä, kauniisti kerrotusta tarinasta ja suloisesta Trondista minä hurmaannuin.

★★★★+

Myös Valkoinen kirahvi on lukenut Hevosvarkaat.

Tällä kirjalla osallistun myös maailmanvalloitukseeni, nyt valloitettuna on siis myös Norja joka valitettavasti onkin ajankohtainen maa tällä hetkellä. 

9 kommenttia:

  1. Odotan niin tämän lukemista! Ihastuin Pettersoniin viime keväänä luettuani Kirotun ajan katoavan virran ja tilasin Hevosvarkaat itselleni omaksi nettikirjakaupasta - niin varma olen siitä, että tulen rakastamaan tätä kirjaa. :)

    VastaaPoista
  2. Katja, minä haluan lukea myös tuon Pettersonin uusimman koska tykkäsin tästä niin paljon! Tämä on melkein sellainen kirja jonka voisi ostaa omaan hyllyyn:)

    VastaaPoista
  3. Jos näitä kahta pitäisi tai voisi laittaa järjestykseen, minun olisi pakko käyttää tykkäys-skaalaa. Tykkäsin paaaaljon enemmän tästä Hevosvarkaista, se oli yksi viime vuoden parhaista kirjoista ehdottomasti.

    Näissä on paljon samaakin: hitaus, tunnelmien kuvailu, muistelu, rakenteen rikkominen, mutta Hevosvarkaat on paljon kauniimpi kirja, monin tavoin.

    Ihana kun nostit tämän esille, tämä on IHANA kirja!

    VastaaPoista
  4. Hyvä arvio hienosta kirjasta! Olet löytänyt juuri oikeat sanat kuvaamaan kirjaa (mm. tiheä, kaunistunnelmainen, tiivis).

    Minäkin pidin enemmän Hevosvarkaista, vaikka Kirottu ajan katoava virta on sekin hyvä. Petterson osaa kirjoittaa kiinnostavalla tavalla hidastempoista ja viipyilevää tekstiä. Tapahtumia tärkeämpiä ovat muistot, sisäiset maailmat, tunnelmat.

    VastaaPoista
  5. Muistan lukeneeni tästä hyviä arvioita. Kiitos kun palautit kirjan mieleen. Hyvät pohjoismaiset kirjat kyllä kiinnostavat!

    VastaaPoista
  6. Ilse, kiitos kommentistasi:) Minä odotan jo sen toisen kirjan lukemista mutta Hevosvarkaat oli niin hyvä kokemus, että täytyy olla t-o-s-i hyvä kirja jos aikoo olla tätä parempi;)

    Anna Elina, kiitos ihanista sanoistasi:) Hevosvarkaissa minäkin pidin siitä, että ajatuksille ja tunnelmille, muistoillekin annettiin paljon tilaa. Yleensä hitaus ärsyttää minua, mutta tässä ei.

    Salla, eipä kestä. Tätä suosittelen lämpimästi jos kaipaa pohjoismaista luettavaa. Ihana kirja!

    VastaaPoista
  7. Ihana että sinäkin pidit tästä! Muistan, miten tämä kirja vei mennssään syksyn harmaudessa. Hevosvarkaat on juuri sellainen villasukat jalassa teetä siemaillen
    -kirja.

    Minulla on vielä lukematta Pettersonin uutukainen. Odotan sen putkahtavan kuitenkin syksyllä eteeni tavalla tai toisella.

    Kiitos linkityksestä myöskin! :D

    VastaaPoista
  8. Valkoinen kirahvi, tämä olisi varmasti sopiva syksykirjaksi! Minäkin odotan jo Pettersonin toisen kirjan lukemista, toivottavasti se ilmestyy eteeni myös jostain.:)

    VastaaPoista
  9. Minä hurmaannuin tästä. Kerrassaan hieno teos kaikessa vähäeleisyydessään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne ilahduttavat minua suuresti! :)
Kommenttienvalvonta on käytössä kesällä lisääntyneen roskakommenttien vuoksi. Kommenttisi ei siis näy heti, vaan tulee näkyviin vasta, kun olen hyväksynyt sen.